Nuusku

Plussatuulia kaikille ja voimia niille, joille on tullut huonoja uutisia <3

Täällä eletään matalalla profiililla, kuin lapsiasia ei koskisi meitä. Ei olla kerrottu kenellekään (ainakaan minä), joskin mies on häistä lähtien vihjaillut asiasta sukulaisille ja toki myös silloin kun ostimme omakotitalon… :| Muuuutta tästä on kulunut jo kaksi vuotta, niin kaikki on varmaan jo unohtaneet asian. En ole myöskään tehnyt mitään hankintoja, ostanut söpöjä vaatteita tms, koska ne menee sitten hukkaan jos vauvaa ei meille kuulu… Ja muistuttaa tietysti tästä epäonnistumisesta (T: Ikuinen pessimisti). Plussa jos ilmestyisi, niin kertoisin tietysti heti miehelleni, mutta haluaisin että muille kerrottaisiin vasta sitten kun raskaus on pidemmällä. Olen kyllä muutenkin tällainen salailija, enkä yleensä kerro mitään asioita, ennen kuin ovat varmoja :)

Olen tosi pahasti sushiriippuvainen (meitähän on täällä monta!), ja en kyllä tässä vaiheessa rajoita itseäni yhtään :D Tietääkö kukaan, onko merileväkin siis kiellettyjen listalla raskauden aikana? Kun jos olisi muuten vältellyt raa’an kalan susheja ja syönyt vaikka vain kasvisversioita? Mutta niin, olen ajatellut että jos plussa ilmestyy, niin sitten vasta loppuu sushin, lakun yms. syömiset ja minun (raskaudelle sopimattomat) harrastukset. Koska ei tässä ole yhtään tietoa kauan tässä prosessissa kestää, niin turha kieltää kaikki kiva itseltä ja pettyä joka kuukausi. Koitan elää ihan normaalia elämää :)

Sain viimein tällä viikolla tikutettua oviksen! Testailin yksi ilta, ei mitään, mutta sitten aamulla ennen töihin lähtöä näytti positiivista. Mieskin tuli työmatkalta, joten ehkä osui hommailut oikeaan saumaan. Vähän pelottaa, että meni liian myöhäksi, mutta saa nyt nähdä. Pientä limaa oli myös havaittavissa, mutta muita oireita ei. Lämpöjen mittailun olisi voinut aloittaa aikaisemmin, niin olisi enemmän vertailudataa. Vielä vähän oman kropan toiminnan opettelua tämä… Flon ovulaatioarvio osui aika samoille päiville, joten nyt ainakin tietää suuntaviivaa, missä vaiheessa omaa kiertoa tuo tapahtuu. Ensi kierrossa jos yritys jatkuu, niin taitaa minun ovulaatio osua pääsiäiselle, joka vietetään vanhemmillani, eli voi hieman hiljaista olla. Saattaa olla että loppuvuoden vauva ei realisoidu kuitenkaan meidän kohdalla… (Ei sillä että olisi pahaa päähänpinttymää alkuvuoden vauvasta :P)

Naskari: Kurjaa että mahdollisuus synnyttää teidän synnärillä loppuu! Kivaa lisästressiä kaiken muun stressin päälle…

En oo oikeastaan uskaltanut tai jaksanut ajatella mitään synnytysjuttuja. Tässä kaupungissa (tietääkseni, voi apua pitäisi ehkä selvittää..) on kai synnytystoimintaa… Ehkä on minulla tuo pessimistisyys, että kuitenkaan ei voida saada lapsia, niin miksi ajatella yhtään pidemmälle… Vähän sama kuin lottovoiton saamisen kanssa. Että näinköhän osuu kohdalle :D Mutta olen toki jo ehtinyt miettiä että kenelle pitäisi testamentata meidän omaisuus, jos ei meille lapsia siunaannu..!

Niin, voi se olla että tässä vaiheessa ei sovi nirsoilla vauvan syntymäkuukauden kanssa :D Minä ja mies ollaan molemmat alkuvuonna/kesällä syntyneitä, ehkä siksi tämä alkuvuoden vauva-haave… Mietin myös tuota että miten sitten menestys koulussa ja muuten, jos on loppuvuonna syntynyt. Koska alkuvuoden lapsoset on kuitenkin liki vuoden kehityksessä edellä. Joskin paljon on loppuvuonna syntyneitä kavereita itsellä ja oikein hyvin ovat pärjänneet koulussa ja noin elämässä muutenkin :D

Minullakin tuo, että ärsyttää tietyt asiat kun seilaa tässä välitilassa, jossa toiveena raskaus. Ei onneksi lääkitysjuttuja, mutta harrastan lajia, jossa voi tulla potkuja vatsaan, joten treeneihin mennessä aina tietyssä vaiheessa kiertoa vähän arvelluttaa… Mutta onko siinäkään järkeä lopettaa harrastus ”varmuuden vuoksi”, ties miten kauan joutuisi pitämään taukoa, jos vauvaa ei kuulu. Olen nyt toistaiseksi käynyt treeneissä, kun ne on myös henkireikä itselle… Toki sitten jos testi näyttäisi positiivista, lopettaisin heti.

Nyt on lisää halpis-ovis-testejä tilailtu ja aamulämmön mittailut aloitettu. Jospa tässä kierrossa onnistuisi oviksen bongaus :)

Cevandriel: Kyllä on tullut paniikkia pillerin unohtumisesta! Ja nyt näin jälkikäteen mietittynä turhaa hätäilyä, kun ei sitä raskaaksi näköjään noin vaan tullakaan. Nyt mietin vaan niitä satoja euroja, jota oon turhaan kuluttanut pillereihin :D Että jatkossa vois toteuttaa hormonitonta ehkäisyä tällä hedelmällisyysasteella…

Nouppis: Ihanaa ja jännittävää! Paljon onnea ja toivottavasti kyytiläinen pysyy matkassa <3

Kivaa kun on tullut uusia kirjoittelijoita! Koitan itsekin nyt aktivoitua enemmän.

Täällä tultiin taas alas kovaa ja korkeelta eli menkat alkoi. Tokihan olin saanut kaikenlaisia tuntemuksia, mutta ei. Nyt yk3 alkamassa. Tässä pienenä stressinä se, että miehen työnkuva muuttuu kesällä ja sisältää enemmän matkustamista, joka sitten tietysti hankaloittaa näitä hommia. Toisaalta minulla on ristiriitaiset tunteet loppuvuoden vauvasta, eli ei varmaan nyt yritetä niin tosissaan seuraavat pari kk.

Lisäksi vauvauutisia lähipiirissä, tavallaan ihanaa, että jotkut kuitenkin raskautuu, ehkä minullakin on toivoa. Ja eihän muiden vauvat ole mitenkään minulta pois. Mutta silti on se kateus. Vielä puoli vuotta sitten olin vilpittömän onnellinen lähipiirin vauvauutisista, nyt on jo vaikeampaa :D  

Ottaa päähän myös sukulaisten utelut ja vihjailut, mutta osan jutuista huomaa että ovat menettäneet jo toivonsa meidän suhteen :D Toivottavasti päästään vielä yllättämään…!

Moi! Rekisteröidyinpä minäkin tänne, että pääsen kuumeilemaan. Ollaan miehen kanssa molemmat 29-vuotiaita ja oltu ikuisuus yhdessä. Pitkän jahkailun päätteeksi jätin minipillerit pois syksyllä, ja ajateltiin miehen kanssa, että lapsi tulee jos on tullakseen, että otetaan rennosti. Nyt menossa "virallisesti" yk2 (en ehkä laske syksyn puuhasteluja tähän) ja kp21/28-31. Vähän hölmö olo myös, koska olen aina pelännyt raskautta ja ollut varma, että ehkäisyn jos jättää niin suunnilleen heti tärppää. Ja tokihan tämä on mennyt ihan suorittamiseksi, eli Flo on otettu käyttöön ja ovistikut, mutta ovista en ole onnistunut vielä bongaamaan. Oman kropan tuntemus muutenkin ihan kateissa monen menkattoman vuoden jälkeen (no ainakin menkat alkoivat heti rullailemaan suht normaalisti kun jätti pillerit pois). Pillerien lopettaminen sai naaman kukkimaan kuin teiniaikoina, ja se ahdistaa tässä myös. Kellään muulla tätä ongelmaa? Lisäksi harmaita hiuksia aiheuttaa se, että minun työhön liittyy välillä kosteita iltatilaisuuksia, ja olen ihan vainoharhaisena etten herättäisi huomiota juomattomuudellani. Että tällaisia mietintöjä täällä :)