Nötkötti

Kun vartijat kuulevat jotain epätavallista, niin reaktio on aina sama:

"Ei se mitään ole, älä mene tutkimaan, mistä se outo ääni johtuu."

-Pommeissa täytyy olla näkyvissä ajastin, joka kertoo tarkalleen milloin räjähtää ja erittäin äänekäs piipitys. Ilmeisesti kenellekään pahikselle ei tulisi mieleenkään, tehdä sellaista ajastinta, joka pamahtaa ennenkuin ajastin on nollassa.

-Poliisisarjoissa täytyy kertoa epäilylle, tapauksen kaikki yksityiskohdat.

-CSI: Miami

Paikan pomo on täysi ku#ipää, joka syyttää mu#hista ihan kaikkia mahdollisia epäiltyjä, jotka voivat olla syyllisiä rikokseen. Mutta ei koskaan pyydä anteeksi niiltä, jotka osoittautuvat syyttömiksi.

CSI: Miami

Poliisiautolla ajetaan aina sireenit päällä, riippumatta siitä mikä on tilanne.

(Pikku Ville sai haavan sormeen. Pahis on tehtaalla piilossa ja pahikselle täytyy tehdä sireeneillä selväksi, että poliisit ovat tulossa pian paikalle.)

X-Files

Scully ja Mulder näyttävät FBI-lätkää, mutta tottelevat kiltisti, kaikkia henkilöitä jotka ilmoittavat, ettei heillä ole mitään asiaa johonkin tiettyyn paikkaan. Oli sitten kyseessä: Vartija, opettaja, poliisi, pappi, kauppias...

-Kun poliisi tai etsivä ajaa autoa ja saa ilmoituksen, että hänen pitää välittömästi mennä paikkaan X, niin ensiksi täytyy tehdä U-käännös.

-Jos puhelimeen ei vastata välittömästi, niin jotain on pahasti vialla.

-Jos kohdataan jotain erittäin vaarallista, niin ensiksi täytyy jäädä tuijottamaan suu auki sitä vaaraa, ennenkuin juostaan pakoon.

-Kun paetaan jotain henkilöä kaupungissa, ½tunnin etumatkalla, niin etsijät löytävät pakenijan hyvin nopeasti.

(Minusta vähän tuntuu, että jos joutuisin pakenemaan pahiksia ja etsijät tulisivat perääni, vaikka viiden minuutin kuluttua lähdöstä, niin he eivät voisi mitenkään päätellä, mihin suuntaan minä lähdin.)

Nötkötti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan meillä sama äiti?

Minä kerran kokeilin, voinko luottaa siihen, että äitini pitää luottamukselliset keskustelut salassa ja kerroin itsestäni valheellisen tarinan. Muutamaa kuukautta myöhemmin, kerroin äidilleni, että en puhunut totta kun viimeksi keskusteltiin.

Äitini suuttui siitä, koska hän oli kertonut kaikille, luottamuksellisen keskustelun sisällön ja nyt hän joutuu kertomaan kaikille, ettei se ollutkaan totta.

Äitini on edelleen sitä mieltä että vain minä tein väärin, koska valehtelin, hän ei näe mitään väärää siinä, että hänen on pakko kertoa, luottamuksellisen keskustelun sisällöt, kaikkien sukulaisten ja tuttavien tietoon.

Minä opin sen, että varmin tapa saada jokin asia, koko suvun tietoon on kertoa se asia luottamuksellisesti äidilleni ja erityisesti pyytää, ettei kerro kenellekään, mitä minä sanoin hänelle.

Hyvä ystävä. Äitisi on IDI OOT TTI. Mä en puhuisi tuommoset läjän kanssa yhtään mistään.

Äidilläni on vain tapana tehdä aina ensin oma arvio siitä, mitkä "luottamukselliset" keskustelut hän voi kertoa eteenpäin ja mitkä hänen täytyy pitää ehdottomasti salassa.

Meillä on edelleen hyvät välit, vaikka en kerro hänelle ihan kaikkea omasta elämästäni ja valinnoistani.

Vierailija kirjoitti:

Nötkötti kirjoitti:

Onkohan meillä sama äiti?

Minä kerran kokeilin, voinko luottaa siihen, että äitini pitää luottamukselliset keskustelut salassa ja kerroin itsestäni valheellisen tarinan. Muutamaa kuukautta myöhemmin, kerroin äidilleni, että en puhunut totta kun viimeksi keskusteltiin.

Äitini suuttui siitä, koska hän oli kertonut kaikille, luottamuksellisen keskustelun sisällön ja nyt hän joutuu kertomaan kaikille, ettei se ollutkaan totta.

Äitini on edelleen sitä mieltä että vain minä tein väärin, koska valehtelin, hän ei näe mitään väärää siinä, että hänen on pakko kertoa, luottamuksellisen keskustelun sisällöt, kaikkien sukulaisten ja tuttavien tietoon.

Minä opin sen, että varmin tapa saada jokin asia, koko suvun tietoon on kertoa se asia luottamuksellisesti äidilleni ja erityisesti pyytää, ettei kerro kenellekään, mitä minä sanoin hänelle.

Hyvä ystävä. Äitisi on IDI OOT TTI. Mä en puhuisi tuommoset läjän kanssa yhtään mistään.

Tämä tapahtui monta vuotta sitten.

Minun isoveli soitti ja sanoi, "Ei kai haittaa, jos tuon lapset hoitoon 15 minuutin kuluttua? Toivottavasti he voivat olla koko viikonlopun luonasi?"

Minä:

"Ei haittaa tippaakaan, mutta toivottavasti se ei haittaa sinua, että olen tällä hetkellä 100 kilometrin päässä kotoa ja olen kaverilla kylässä koko viikonlopun?"

Veljeni sai raivokohtauksen ja huusi puhelimeen:

"Sinun olisi pitänyt kertoa välittömästi minulle, ennenkuin lähdet noin kauas kyläilemään!!"

Minä vastasin hyvin rauhallisesti:

"Minulla ei ole mitään velvollisuutta, kysyä lupaa sinulta omiin menoihin " ja suljin puhelimen.

Veljeni ei ottanut minuun mitään yhteyttä kuukausiin, koska oli hyvin loukkaantunut siitä, että pilasin hänen suunnitteleman romanttisen viikonlopun vaimonsa kanssa, jota hän ja vaimonsa olivat sopineet jo useamman kuukauden, mukaan lukien se, että lapset tuodaan minulle hoitoon. Kuulin tuon myöhemmin muilta sukulaisilta.