Nötkötti
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Nötkötti kirjoitti:
Minulle tuli mieleeni eräs keskustelu, muistaakseni työkaverini kanssa.
Joka "keskusteli," käyttäen sanoja: Joo, niin, vai niin.
Kun aloin epäilemään, ettei hän edes kuuntele minua, niin aloin esittämään typeriä kysymyksiä:
-Onko sinulla housut päässäsi?
-Joo.
-Oletko käynyt viimeksi vessassa kuukausi sitten?
-Joo.
-Mikä sinun nimesi olikaan?
-Niin.Tässä kohtaa tuli muita työkavereita seuraamaan tilannetta ja heillä oli todella vaikeuksia pitää pokkaa yllä.
-Kuulin, että sinulla on oikea norsu akvaariossa?
-Joo.
-Paljonko on 5+19?
-.Joo.
...
Sitten, myöhemmin kun hän tajusi tilanteen, hän häipyi aika vikkelään paikalta. Mutta onneksi hän otti asian huumorilla, eikä pahoittanut mieltään.Hän ei pahoittanut mieltään?! :D Hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi, kun on niin k-päinen tapaus.
Minusta se keskustelu tilanne oli vain huvittava.
Tosin minulla on todella pitkä pinna, josta saan kiittää, erästä sukulaista, joka on todella vaikea persoona.
Minun pinna on jopa niin pitkä, että muut ihmiset ovat loukkaantuneet puolestani, kun en "ymmärrä" loukkaantua, minulle mitättömistä asioista.
Minusta se keskustelu tilanne oli vain huvittava, enkä pitänyt hänen käytöstään häiritsevänä.
Tosin minulla on hyvin pitkä pinna, jopa niin pitkä, että joskus muut ovat pahoittaneet mielensä minun puolestani, kun en "ymmärrä" loukkantua, minulle mitättömistä asioista.
Olin erään sukulaisen kaverin kesäasunnolla, joka sijaitsi kirjaimellisesti keskellä metsää. Kun oli aika mennä nukkumaan, niin minulle sanottiin, että vierassänky on yläkerrassa. Minua jo väsytti, niin menin suoraan sänkyyn, ei kauaa kestänyt kun minulle tuli erittäin ahdistava tunne. Kun nousin ylös sängystä, niin kyseinen ahdistus meni heti ohi. Kokeilin siitä huolimatta nukkua, mutta epämiellyttävä tunne vain vahvistui, mitä kauemmin sängyssä olin. Lopuksi siirryin vieressä olevaan sohvaan ja nukahdin lähes välittömästi.
Kun aamulla kerroin tapahtuneesta, niin minulle sanottiin, etten ollut ensimmäinen joka ei voinut nukkua siinä sängyssä.
Sitten vasta minulle kerrottiin, että kyseessä on vanha sairaalan sänky...
Minulle tuli mieleeni eräs keskustelu, muistaakseni työkaverini kanssa.
Joka "keskusteli," käyttäen sanoja: Joo, niin, vai niin.
Kun aloin epäilemään, ettei hän edes kuuntele minua, niin aloin esittämään typeriä kysymyksiä:
-Onko sinulla housut päässäsi?
-Joo.
-Oletko käynyt viimeksi vessassa kuukausi sitten?
-Joo.
-Mikä sinun nimesi olikaan?
-Niin.
Tässä kohtaa tuli muita työkavereita seuraamaan tilannetta ja heillä oli todella vaikeuksia pitää pokkaa yllä.
-Kuulin, että sinulla on oikea norsu akvaariossa?
-Joo.
-Paljonko on 5+19?
-.Joo.
...
Sitten, myöhemmin kun hän tajusi tilanteen, hän häipyi aika vikkelään paikalta. Mutta onneksi hän otti asian huumorilla, eikä pahoittanut mieltään.
Onkohan meillä sama äiti?
Minä kerran kokeilin, voinko luottaa siihen, että äitini pitää luottamukselliset keskustelut salassa ja kerroin itsestäni valheellisen tarinan. Muutamaa kuukautta myöhemmin, kerroin äidilleni, että en puhunut totta kun viimeksi keskusteltiin.
Äitini suuttui siitä, koska hän oli kertonut kaikille, luottamuksellisen keskustelun sisällön ja nyt hän joutuu kertomaan kaikille, ettei se ollutkaan totta.
Äitini on edelleen sitä mieltä että vain minä tein väärin, koska valehtelin, hän ei näe mitään väärää siinä, että hänen on pakko kertoa, luottamuksellisen keskustelun sisällöt, kaikkien sukulaisten ja tuttavien tietoon.
Minä opin sen, että varmin tapa saada jokin asia, koko suvun tietoon on kertoa se asia luottamuksellisesti äidilleni ja erityisesti pyytää, ettei kerro kenellekään, mitä minä sanoin hänelle.