nomievaan

Olen seurustellut miehen kanssa, joka tienaa viikossa saman mitä mie kuukaudessa. Olen myös seurustellut miehen kanssa, jonka tulot menee lähes kokonaan velkojen maksuun.

Kummassakaan tapauksessa ei tuo varallisuus kiinnostanut. Kummankaan kanssa en saanut sellaista "sosiaalista tyydytystä", jota olisin toivonut. Tämä opetti hyvin sen, ettei raha ratkaise. 

Minulle unelmatyö on se, johon menen lähes poikkeuksetta jokainen aamu mielelläni. Palkalla ei ole muuta väliä kuin se, että sillä tulee toimeen ja elättää itsensä. En myöskään anna mitään "erityisarvoa" miehille, jotka tienaavat hyvin. Olen ollut parisuhteissa, joissa mies tienaa viikossa enemmän kuin minä parissa kuukaudessa. Tämä ei minua haittaa niin kauan kun se ei kummallekaan ole ongelma. Minun puolesta voidaan tehdä yhdessä asioita, jotka ei maksa mitään. Jos mies välttämättä haluaa maksaa niin voidaan tehdä jotain erityistä. Yleensä kuitenkin olen joutunut siihen tilanteeseen, että mies on alkanut valittamaan minulle rahasta, jonka olen "ottanut vastaan".  Tämä on kuitenkin tilanne, joka voi käydä niin naiselle kuin miehellekin. Minulle riittää henkinen kumppanuus ja luottamus.

Olen huomannut omissa naispuoleisissa "kavereissa" tätä drama queen-vikaa ja jättänyt nämä ihmiset sen jälkeen omaan arvoonsa. Itse voin kyllä naisena myöntää, että teen minäkin virheitä. Viimeisimmässä parisuhteessa tosin huomasin, että mies ei millään ymmärtänyt mitä hänelle yritin selittää, vaikka olisin asiat jotenkin hänen naaman eteen piirtänyt ja rautalangasta vääntänyt. Tämä tosin yksittäistapaus, joten en voi yleistää.