Nita85

Mimmu75: Jee, hyviä uutisia siis sait :) Olitko tehnyt ennen labroja kotona testiä? Itse tein jokunen päivä sitten ja olin nnäkevinäni siinä haalean viivan. En tiedä oliko se normaalia vai ei, mutta ensiviikolla sen näkee sitten labroissa. Toivottavasti sinullakin alkaa kuukautiset pian, pääsette taas uuteen kiertoon. Oma vuoto on loppunut, jee. Helpottavaa. (tai ihan ihan vähän on välillä tullut mutta tuskin yhtään). 

Tätikeltainen: Jäin miettimään, että miten lääkäri ei osannut sanoa ultran perusteella että onko jo tyhjä vai ei? Hurjalta kuulostaa nuo sinun kivut. :( Olethan ottanut särkylääkettä? Itse otin lääkkeiden jälkeen säännöllisesti sen päivän,  eikä kovempia kipuja tullut kummallakaan kerralla. Minulle lääkäri osasi ultrasta sanoa, ettei ollut tyhjentynyt kokonaan. Se kaavinta oli henkisesti myös raskas mutta näin jälkikäteen olisin toivonut että se olisi tehty aikaisemmin.  

Kuulin myös tänään että taas yksi kavereistani on raskaana. Onneksi olen saanut nämä ilouutiset viesteillä, koska itkuhan se tuli.. ja ahdistus ja muistot. :( Vaikka oikeasti olen heidän puolestaan onnellinen mutta kun tämä oma tilanne on tämä.. Sitten tulee paha mieli, että olenko oikeasti näin paha ihminen että itken kun toiset ovat saaneet hyviä uutisia.. Mutta, kai se on ymmärrettävää? Taitaa olla vielä flunssakin tulossa, ehkä stressi alkaa helpottamaan kun on vielä pidemmät vapaatkin. 

Blondcherry: Voimia sinullekin! Itselläkin olisi ollut kesäkuun alussa laskettuaika esikoiselle.. Vuotiko sinulla miten pitkään raskauden aikana? Itselläkin vuoti ja olenkin miettinyt, että miksi en vaatinut tutkimuksia jo silloin.. Olisinko saanut tietää km jo aikaisemmin.. Käskettiin vain odottamaan. Hyvä että olet saanut negan! Toivotaan sinullekin niitä kuukautisia.

Nita jonka mielialat ovat heitelleet superhyvästä itkuun, rankkaa sekin mutta onneksi niitä ilojakin on :)

Onnea kaikille plussanneille! :) Olen pitänyt taukoa tämän keskustelun lukemisessa, mutta nyt olen ehkä valmis tätä taas lukemaan. Joku kyselikin jokunen aika sitten niiden kuulumisia, jotka odottavat edelleen kiertoon selvyyttä. Itse olen edelleen siellä, joten tässä kuulumiset:

Olen joutunut tekemään kaksi lääkkeellistä tyhjennystä kotona, josta toisessa jouduin sairaalaan kun pyörryin niin usein kotiin (hemoglobiini sairaalassa 85). Olin sairaalassa yön ja aamulla tekivät kaavinnan. (ja sairaalassa oli huonoja kokemuksia eräistä hoitajistakin... :() Oli ihan hirveän järkyttävää koko tapahtuma ja varsinkin tuo pyörtyminen kotiin. Nyt tuosta kaavinnasta on 2viikkoa ja vuoto alkaa olemaan jo ihan minimissä tai kokonaan loppunut. Jee! Henkisesti tämä on ollut tosi raskasta, mutta vuodon loppuessa alkaa henkinenkin hyvinvointi tasaantumaan ja voi hetkeksi unohtaa tämän kokemuksen. Aika parantaa, ilmeisesti.. Tai ainakin uusi raskaus voisi parantaa entisiä haavoja. Ensiviikolla menen labraan ja sitten kuulen onko kaikki jo varmasti ohi tämän osalta. Menen myös keskustelemaan hoitajan kanssa, jotta saan käytyä tämän kamalan tilanteen läpi.

Odottelen siis menkkoja alkavaksi (joita joudun vielä varmasti useamman viikon ajan odottamaan) jotta pääsen sen jälkeen testaamaan taas ovulaatiota. Odotan sitä jo :) Ensivuonna siis uudet kujeet! Olen tajunnut, että aina sitä joutuu odottamaan jotakin asiaa. Ensin odotin että tulisinpa raskaaksi, sitten raskaana ollessa odotin ultria ja hyviä uutisia että masussa voitaisiin hyvin, sitten odotin tyhjennystä ja että kaikki olisi ohi, nyt odotan menkkojen alkamista ja kohta taas odotellaan jotain.. Miten sitä osaisi nauttia tästä hetkestä?

Kuulin tässä lähiaikana että kaverini on raskaana. Ensin tuli itku ja ahdistus, mutta loppujenlopuksi pystyin olemaan iloinen ja onnellinen heidän puolestaan. Eihän se minulta ole pois, että toiset saavat kokea raskauden. Mutta toki mieleeni tulee, miksi itse en saanut kuulla ultrassa hyviä uutisia ja nyt olisin jo kertonut vauvan tulosta kaikille läheisille.. Noh, ei auta kuin nostaa pää pystyyn ja toivoa että sieltä se tulee kun on oikea hetki. <3 

Onko muilla sellainen ajatus, ettei uskalla sanoa tiettyjä asioita/toiveita "ääneen" kun ajattelee, ettei ne sitten toteudu? Itse olen huomannut etten mielelläni sano ääneen, että aiomme yrittää taas heti kun mahdollista tai että tulisin tänne kertomaan että nyt on ovulaatio ja peitot heilunut.. Tai että kertoisin että huomenna teen testin. Mistä moinen ajatus? Olenhan täälläkin nähnyt että plussaa on tullut :) Vai pitäisikö nimenomaan asioita sanoa ääneen, jotta ne toteutuisi? :)

Oikein ihanaa Joulun odotusta teille ihanille ihmisille! Ja voimia niille kaikille, jotka niitä tarvitsevat vähän lisää <3

Nita85-odottaa menkkoja vielä muutaman viikon ainakin

Sirppana: Varmasti on ollut raskasta kun joutuu viemään vaatteet muille :( Itse oikein odotan että menkat alkaisi, vaikkakin vuodon kanssa on eletty jo tosi pitkään. 

Voimia tähän päivään kaikille! :)

Mimmu: Siellä on annettu tarkemmat ohjeet kuin täällä. :) Tänään on tasan kaksi viikkoa kaavinnasta joten eikun hommiin ;) Pidetään peukut pystyssä että saat hyvät tulokset! Miten kauan sinulla onkaan siitä? Pahoittelen jos kyselen välillä samoja asioita, tuntuu ettei muisti pelaa ihan täysillä.  Ei ehkä tila riitä kaikelle ajatukselle :) Tulehan kertomaan hyvistä tuloksista. 

Olen nyt tämän viikon ollut pitkästä aikaan rento ja hyväntuulinen useamman päivän.  Mukava tunne. Tänään kuitenkin kuulin että kaverini odottaa vauvaa ja tuli hetkittäin itki ja ahdistus. Olen onnellinen heidän puolestaan, mutta tuli mieleen että miksi itsekin en voisi olla edelleen raskaana. Onneksi paha olo meni nopeasti ohi. Ehkäpä tuo nopea mielen muuttuminen huonosta parempaan  kertoo että alan olemaan "sujut" asian kanssa? Kauheasti tekisi jo mieli testailla ja etsiä ovulaatiota mutta maltan nyt odottaa.. Juhlimistakin on tiedossa, niin en uskalla ottaa riskiä että tulisin paksuksi ja joisin alkoholia. 

Mitä muita keskusteluja seuraatte? :) 

Mimmu: Itsekin mietin että jos seksin jälkeen alkaakin taas vuoto.. uskaltaako sitä harrastaa edes? ;) Nyt on elänyt niin pitkään jo vuodon kanssa.. Onko edelleen tulehdusriski jos vuotaa ihan vähän?