Nikkari

Olin oma itseni. En siis oikeastaan nähnyt juurikaan vaivaa, mitä nyt ennen treffailumme alkua valvoimme koko yön jutellen. Silloin huomasimme jonkinmoisen yhteyden välillämme, siitä kaikki oikeastaan lähti.

Ensitreffeille lähtiessä pohdin hetken, miten tälläytyisin. Sitten aloin miettimään asiaa, miten mies oli ystävyytemme aikana jo nähnyt minut kännissä, krapulassa, sairaana, juuri heränneenä ja ilman meikkiä. Totesin että turha pakkelointi jääköön, hänhän oletettavasti oli lähdössä treffeille persoonani vuoksi. Laitoin aika tavalliset arkivaatteet ja arkimeikin.

Antaa höpöttää, kyllähän moni lapsi Joulupukkiinkin uskoo.

Lapsena katsottiin Mulan -elokuvaa, ja siinähän on pahiksena se hunni Shan Yu. Jossain keskivaiheilla elokuvaa ne hunnit jäljittää niitä keisarin joukkoja ja tuhoaa kyliä mennessään. Shan Yun haukka tuo lähikylästä nuken merkiksi lähellä olevista sotilaista ja siviileistä. Shan Yu sanoo nukesta: "Palautetaan se!" ja minä lapsena kirkkain silmin ajattelin, että siinäpä mukava mies, sääli että ne muut hunnit ovat niin ilkeitä että tuhosivat kylän, vaikka Shan Yu halusi vain palauttaa nuken lapselle!

Olen facepalmannut tälle ajatukselle ties kuinka monesti näin aikuisiällä.

Pelihän on oikeastaan jo valitettavan selvä, sillä tyttöystävä vaikuttaa mielessään valinneen jo ihastuksensa unelmamiehekseen. Sitä en ymmärrä, miksi hän roikottaa sinua noin julmasti mukana, etenkin kaiken sanomansa jälkeen (ei keksi mitään, missä olisit ihastusta parempi).

Tiedän, että on kova paikka päättää parisuhde, mutta sinun kannattaa todella miettiä seuraavia asioita:

A) tyttöystäväsi pitää sinua "kakkosvaihtoehtona", ja on kanssasi vain koska sattuu olemaan jo kanssasi.

B) jos suhteenne jatkuu, hän todennäköisesti ajattelee silti tätä toista.

C) hukkaat aika paljon aikaa ja energiaa suhteeseen, jossa sinua ei arvosteta kuten parisuhteessa tulisi arvostaa

D) tämä on toki henkilökohtaista, mutta oma kokemukseni on, että noin paha vertailu ja tylyt sanat saavat aika apeaksi, jopa masentuneeksi. Pitkällä aikavälillä me voivat vahingoittaa itsetuntoasi. Tunnetko olosi mukavaksi suhteessa?

E) olet nuori ja samoin tyttöystäväsi. Tunteita tulee ja tunteita menee, etkä voi pakottaa toista olemaan kanssasi (eikä sinun pitäisi antaa toisen jäädä suhteeseen vain velvollisuudentunnosta). Voit yhtä hyvin käyttää aikasi etsimällä jonkun, jolle sinä olet se ykkönen!

Tsemppiä tunteiden parissa. Jos ero ei ole sinulle vaihtoehto, se edellyttää, että pystytte keskustelemaan avoimesti ja kohtaamaan ongelmat. Tilanne voi vaatia paljon pohdintaa yhdessä, mutta myös itsenäisesti. Olisiko teidän mahdollista silloin vielä panostaa toisiinne ja löytää se kipinä takaisin? Koetteko olevanne vahvempia yhdessä, vaikeuksista huolimatta? Vai olisiko helpompaa aloittaa puhtaalta pöydältä jpnkun toisen kanssa?

No mikä niillä miehillä nyt oikein on hätänä? Nykyään on netti ja treffipalvelut ja tinderit ja livenäkin voi tavata, mutta eiku yhyy kukaan ei hae mua kotisohvalta.

Ja vika on tietysti kaikkien muiden. Sitä uhriutumista mä en vaan voi sietää yhdeltäkään sinkulta.

Onhan se eri asia, jos Matti 35v. ravaa harrastuksissa sen oikean toivossa, on kiltti ja mukava ihmisille, pitää huolta ulkonäöstään, on ollut monta vuotta eri treffipalveluiden kirjoilla, tekee aloitteita ventovieraillekin "ihan piruuttaan" ja kaikki tutut ja ystävätkin aina järkkää sokkotreffejä - ja siitä huolimatta ei sitä kultaa löydy. Voidaan jo sanoa, että Matilla on verkot joka vedessä. Mutta jos Matti asuu äitinsä luona, ei harrasta mitään, ei tee aloitteita ja on lähtökohtaisesti töykeä naisille (koska ne torjuu kuitenkin), ei huolehdi hygieniastaan ja juo vaan kaljaa kotona, niin eipä Matti kyllä oikein yritäkään.

Ei pitäis vain odotella, että kaikki putoaa syliin.