Nikkari

Vierailija kirjoitti:

Alle 18-vuotias tarvitsee niin moneen muuhunkin vanhemman luvan ja allekirjoituksen. Nyt on vaan tuo kirkon jäsenyys nostettu niin kamalaksi asiaksi. Jos vanhemmille on kirkko tärkeä, mukana omassa elämässä niin miksi pitäisi lasten antaa erota? Sehän voisi tuntua aikamoiselta loukkaukselta. Etenkin kun vanhemmat joka tapauksessa hoitavat, ruokkivat, vaatettavat, rahoittavat yms lapsensa. Kai sitä jotain sananvaltaa myös silloin saa olla.

On aika hirveää, jos vanhemmat ajattelevat, että heillä on OIKEUS sanella lastensa mielipiteitä, koska ovat huolehtineet lapsistaan. Ei se lapsi ole vanhemmalle velkaa siitä, että vanhempi on itse päättänyt hankkia lapsen ja huolehtii tästä asiaankuuluvalla tavalla. Lapsi ei ole omaisuuttasi, hänellä on oikeus omiin mielipiteisiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka koulussa opetetaan uskonto pienestä pitäen, niin se on samalla historiaa. Uskonto myös antaa elämän ohjeitä ja kertoo välittämisestä. Myös antaa mahdollisuuden kääntyä huonoina aikona kenen kanssa voi puhua keskenään esim. Hiljaisesti. Mun mielestä uskonto on positiivnen asia jota ei tarvitse palvoa, vaan on iästä riippumatta oma valinta, mutta kuuluu kouluun ehdottamasti että on tietoinen mahdollisesti tulevaisuudessa.

Monet meistä löytävät elämänohjeensa ilman kirkkoakin (uskonto ei tee ihmisestä moraalisesti parempaa ihmistä tai "hyvää/kilttiä"). Jokaisen tulisi saada tehdä itse valintansa kirkkoon kuulumisesta, joten lapsen liittäminen pakolla tällaiseen järjestömäiseen toimintaan on väärin. Ei sinua kukaan saa liittää puolueeseenkaan ilman lupaasi ja täysi-ikäisyyttäsi, miksi siis uskonto ansaitsisi jonkun erityisaseman tässä?

Välittää voi ilman uskontoja ja jumaluuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kirkkoon kuuluminen on täysin vapaaehtoista. Siitä vaan tekemåän valinta niin "ongelma" poistuu. Lisäksi on hyvä älytä, että uskonnonopetus on tunnuksetonta, eli uskonto on lähinnä historiaa. On ihan ok tuntea ja tietää omaa kulttuurihistoriaansa. Kun uskonnot on siihen vaikuttaneet kautta aikojen. Ei auta vaikka kuinka itteä närästää tämä asia. Tuollainen asenne asiaan on vaan ihan saakeelin lapsellinen.

Ja olen kirkkoon kuuluva uskovainen. Eikä koulun uskonnonopetuksella ole mitään tekemistä sen kanssa.

Tämä on kyllä uskovaisen pajatusta aiheesta, josta hän ei tiedä. Toki vaikea puhua valtakunnallisesti aiheesta, mutta ainakin omina yläaste- ja lukiovuosinani (olen 23v.) uskonnonopetus ei ollut historian kertaamista. Historia oli erikseen ja uskonnon tunneilla käytiin läpi ev.lut.kirkon tunnuksia, sakramentteja ja Jeesuksen tarinaa ja vain joissain sivulauseissa käsiteltiin muita valtauskontoja objektiivisesti. Eli aika kaukana yleissivistävästä "kulttuurihistoriasta".

Jotain kertoo myös se, että lukion ensimmäinen uskonnon kurssi on taas ev.lut.pääpainotteinen (pakollinen kurssi) ja vasta toinen kurssi (valinnainen) käsittelee valtauskontoja tasapuolisesti.

Tässä maassa on paljonkin vialla, kun opinnoissa uskonto saa oman jalustansa.

Mies siivoaa mielellään kotona, mutta se saa mut näyttämään laiskalta. Sitten on pakko osallistua mukaan siivoamiseen, kun ei itse kehtaa vaan olla kun toinen hääräilee. Nyyh.

Monet vetoavat juuri niihin häihin ja hautajaisiin. Halutaan noudattaa perinteitä, eikä uskalleta luoda omia tapoja, vaikka ei uskoisikaan. Näin ainakin kirkkoon kuuluvat tuttavani perustelevat.

Toisaalta moni uskovainenkin on jättänyt kirkon "säästääkseen rahaa ja uskoa voi ilmankin" -syillä.