Nikkari

Eräällä tuttavallani on traumoja, jotka ovat johtaneet siihen, että hän paniikinomaisesti ja tietämättään rutistaa lantiopohjanlihaksiaan yhteen jatkuvasti ja ne ovat "lukkiutuneet". Tämä puolestaan vaikeuttaa hänen elämäänsä ja niinpä hän joutui lääkäriin. Lihaksia yritettiin aluksi avata hieronnalla, sen jälkeen sähköshokeilla ja lopuksi suoritettiin leikkaus, koska edelliset keinot epäonnistuivat.

Ei kai tyttöystävälläsi ole taustalla traumoja tai muuta epämukavuutta seksiin liittyvissä asioissa? Ne voivat hyvinkin vaikuttaa voimakkaasti kehoon.

Vierailija kirjoitti:

Konmari heittää itse vähän väliä jätesäkillisiä tavaraa roskiin kun on tullut kerättyä ja sitten vähän ajan päästä ei enää tuota iloa. Konmari antaa synninpäästön hamstraajille, heittämällä kaatopaikalle tai keräykseen puhdistaa sielun ja taas voi shopata mielihyvää tuottavia asioita:)

Väärin, konmarin pointti ei ole joutua oravanpyörään. Tarkoitus on todella mietiskellä, millaista elämää haluat elää ja toteuttaa tuota ajatusta kodissasi tavaroin. Ei siinä haeta tekosyytä shoppailuun, vaan että kodissasi olisi tavaroita, joista todella pidät.

Niin no jokuhan sielläkin on esimiehenä ja vakityöntekijänä. Kai se on vain ajoituksesta kiinni.

Aina saa kritisoida, uskoi tyyppi sitten saunatonttuun tai isoon I:hin korkeuksissa. Itse olen ateisti, mutta mielestäni uskonasioistakin voi väitellä (väittely voi olla kiivasta, mutta ei sitä pidä ottaa halventamisena). Meillä kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mutta se ei tarkoita sitä, että nyökyttelisin ja hymistelisin iloisena niillekin mielipiteille, jotka ovat mielestäni järjettömiä.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki: mies on aina myöhässä (tunnette varmaan näitä tyyppejä), itse haluan olla ajoissa. Tämä on sellainen ero meissä, joka osaa aiheuttaa eri asteisia riitoja jatkuvasti. Riippuu siitä, mihin ollaan menossa että kuinka paljon mua stressaa mahdollinen myöhästyminen. Useimmiten asiasta vaan puhutaan nätisti ja molemmat tiedostetaan asia ja yritetään huomioida erilaiset luonteemme/aikakäsityksemme tms, mutta kyllä mä tosta kumpaankin helposti. Kun sama asia toistuu ja toistuu, niin hermo vaan menee.

Eikö teillä ei-riitelijöillä ole edes mitään pieniä eroja tavoissa, jotka ärsyttää toista? Vaikka toisen tapa jättää likaiset astiat AINA pöytään niin ihme että siitä ei saada sanaharkkaa aikaan? Molemmat aina yhden rauhallisen keskustelun pohjalta ymmärtää, että tämä olikin rakkaalleni niin tärkeää, enää enää toimikaan samoin? I just dont buy it.

Vaikka mua kuinka ärsyttäisi miehen kärsimättömyys, en saa siitä riitaa aikaiseksi.

En ole itsekään mikään kodin hengetär innolla siivoamassa, mutta mies vain sanoo että sehän on hänen oma ongelmansa, jos joku sotku ärsyttää --> Hän siivoaa sitten mielensä mukaan.

Riitelymme vähäisyys ei kiitenkaan kerro siitä, että olisimme mieleltämme lampaita, olemme vain samaa mieltä (samat arvot) 99%:a ajasta. Erimielisyyskään ei tarkoita automaattisesti riitaa, vaan molemmat ehdottavat kompromissia, jos on kyse eriäväisyydestä toiminnassa. Mielipiteissä saakin olla eroja, mutta eiväthän ne riitoja ole (ainakaan meidän taloudessa), vaikka moni ystäväni tulkitseekin joskus kärkkään keskustelunkin riidaksi.

Molemmat olemme suorasanaisia ihmisiä, emmekä välitä riidellä. Jos kummallekaan jää omalta osaltaan olo, että olisi käyttäytynyt töykeästi, sitä pyydetään heti anteeksi. Yleensä tällaisessa tilanteessa toinen ei kuitenkaan ole edes tajunnut, että toisesta se asia olisi orastavaa riitaa :D vastaus on yleensä: "ai anteeksi mistä?".

Oma kaveripiirini myös koettaa luoda mustaa pilveä riitelemättömyytemme ylle, mutta mitäpä tuosta. Kemiat vaan kohtaa niin, että ymmärretään ennemmin toista kuin että vedettäisiin hernettä nokkaan. Eikä meillä silti viilopittuilla toiselle ja puhuta alentavasti toisesta muille. Kaikki eivät vain riitele edes kertaakaan vuodessa.