Niiskurouva

Rakkaat kanssasisaret,



pikainen kysymys yövuoron ääreltä: onko kellään kokemusta Apteekin omasta r-testistä? Jos se näyttäis haamua, niin voisko/uskaltaisko siihen luottaa...? Pliis, ihan vielä en ota onnitteluja vastaan enkä suostu siirtymään listalla plussanneisiin, mutta testiin piirtyi kaunis, punertava haamu, joten voisko mulla olla mahkuja?



Kyselee Niisku (kp26/25-31), joka ei meinaa housuissaan pysyä

Noo ja Hilja, samanlaiset on fiilikset täälläkin: veljen perhe sai nyyttinsä tänään. Kyllä minä aidosti onnellinen ja iloinen olen heidän puolestaan, mutta samaan aikaan tämä ikävä katkeruus, kateus ja epäreiluuden tunne kaivertaa ihan järkyttävästi.



Hilja, mullakin oli heti km:n jälkeen semmonen pakkofiilis koko raskautumisen suhteen. Nyt, kun tapahtumasta on jo yli 7kk, pakkoa ei enää ole. Menkkapettymystä on edelleen, mutta en ehkä ota sitä enää yhtä raskaasti. Täysin en ole luovuttanut, mutta olen paremmin valmistautunut siihen, että meidän vauva ei ihan helposti olekaan tulossa, jos nyt sitten ylipäänsä tulee koskaan ollenkaan. Monen olen kuullut sanovan, että vaikein aika yrityksessä on ollut noin puoli vuotta yrityksen aloittamisesta ja niin on tainnut olla mullakin. Voimia sinulle.

Yövuoron uumenista voisin taas osallistua keskusteluun, kun aikaa kerrankin on...



Pahoittelut ja osanotot ketjuun vastikää liittyneille. On se vaan niin surullista ja niin väärin. Surullisesti tervetuloa silti. Purkakaa ja olkaa kuin kotonanne.



Mirabellille erityishalaus. Tuo on niin käsittämätöntä, ettei sille oikein löydy sanoja. Hyvä kuitenkin, että pääsette tutkimuksiin ja sitä kautta eteenpäin. Kun nuo kaikki km:t ovat olleet suht samoilla viikoilla, niin voisi kuvitella, että sille on olemassa joku syy ja kun on olemassa syy, sitä voidaan myös hoitaa. Jotkut alkuraskauden km:ja kokeneethan esim. syö keltarauhashormonia siihen asti, kunnes istukka on valmis toimimaan. Voi, kun teilläkin hoito olisi helppo ja kun te kumminkin raskaudutte noin helposti, niin tilanne ei varmasti ole toivoton. -Siitäkään huolimatta, että se aattaa siltä tuntua. Raskaita aikoja olette kuitenkin eläneet. Voimia.



Zoey, itselleni on ainakin käynyt niin, että jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää koko aihe ja siinä vaiheessa mulla kirjoittelu jäi. Olen kuitenkin seurannut ketjua suht aktiivisesti ja surrut tätä meidän kovaonnista porukkaa, jotka tunnumme olevan tänne jämähtäneet :(. Onneksi aina välillä joku pääsee vaivihkaa livahtamaan odottajien puolelle :)... Tuota meidän listaa lukiessa haluaisin kyllä uskoa, että sieltä on niitä livahtaneita ollut enemmänkin, eivät vaan ole muistaneet käydä kertoilemassa.

Mikä on tilanne siellä? Onko tuhru jatkunut vai oletko päässyt testaamaan? Ihan kun se nyt mikään palkinto olisi :)...



Nipa, tuo on kyllä ihan käsittämätöntä, että joka kaupungissa nuo julkisten terveydenhuoltopalveluiden kriteerit on noin erilaiset. Itse olin kyllä aika onnekas, kun lääkäri oma-aloitteisesti ehdotti peruslabrojen ottoa ja siinähän nuo meidän polille ajan avaavat probleemat sitten selvisivätkin. Mutta mulle siis lääkäri sanoi jo labraan lähettäessään, että mikäli niistä ei löydy mitään selventävää, niin vuosi yrityksen aloituksesta on mahdollista päästä hoitoon km:sta riippumatta. Musta noita labroja yms. pitäis tehdä paljon nopeammin. Vaikea kuvitella, että tässäkään ketjussa se olisi vain sattumaa, ettei niitä tärppejä tule sen tiedon valossa, että km:n jälkeen raskautuminen PITÄISI olla helpompaa.

Joko siellä on merkkejä...?



Lakka, pahoittelut kuukaudesta toiseen vaivaavasta tädistä. Tuo on varmasti raastava tilanne, kun itse haluaisi, mutta mies on tuolla kannalla. Voimia sinullekin. Jospa se haikara teillekin kuitenkin piipahtaisi vielä.



Anir, pahoittelut sinnekin miehen takinkäännöstä. Oletteko pystyneet puhumaan asiasta "aikuisesti"? Saitteko oviksen hyödynnettyä?



Nippe, mä käytiin noita hymynaamoja parissa kierrossa ja olin kyllä tyytyväinen. Tosin viivatestitkin on mulla toimineet aika hyvin, mutta noilla digeillä jäi kaikenlainen arpominen pois. Toivottavasti säkin sen ison O:n niillä löydät ja sitten ei muuta, kun simot liikenteeseen. Kyllä se vauva vielä teillekin tulee, usko pois. Tuo luovuttajafiilis on tosin enemmän kuin tuttu täälläkin. Sitä on vähän silleen puun ja kuoren välissä, kun alkaa olla usko mennyttä siihen raskautumiseen, mutta ei osaa yritystä lopettaakaan ja tietää, että jos nyt luovutan, kadun sitä lopun ikääni. Mutta tsempityksiä teille!!!



Eve/Tiuhtinen, voi vitsi, kun olen iloinen, että olet elossa ja kaikki on hyvin :). Kävin uutisiasi joskus tuolla odottajien puolellakin etsimässä ja huomasin vain nimmarisi poistuneen. Pelkäsin siis pahinta. Mutta hienoa, että kaikki on niin kun pitääkin ja kohta olet jo kriisiviikot ohittanut. Enkeleitä edelleen matkaan.



Aveena, mäkin sorrun piinaamaan itseäni miettimällä millä viikoilla sitä jo oltais, jos km:a ei olisi tapahtunut. Tiedän, että se ei ainakaan mitenkään paranna oloa, mutta siitä on vaan jotenkin tullut tapa. Jep, laskettu aika olisi ollut kahden viikon päästä. Sitä odotellessa... Jotenkin naiivisti kuitenkin uskon, että kipu ja kiukku helpottaa, kun pääsen sen päivän yli, vaikka toistaiseksi pelkäänkin omia reaktioitani aika tavalla. Noh, sain miehen lupaamaan, että lähdetään jonnekin pariksi päiväksi sinä kyseisenä viikonloppuna, että olis jotain iloisempaakin ajateltavaa.

Mä olen lopettanut yrityskiertojen laskemisen. Jos jotain pitää laskea, niin lasken sitten vaan kuukausia, kun mun on ne jotenkin helpompi hahmottaa. Siis siitäkin huolimatta, että mulla on aika säännöllinen kierto.

Joko siellä alkaa olla ovis käsillä?



Malicamam, minkälaisia tuntemuksia tuo syntymättömyyspäivä sinussa herätti? Niin kun tuossa jo kirjoitinkin, niin itteä se päivä jotenkin pelottaa kaikkine mahdollisine tunteineen.

Ja joo, olen samaa mieltä: tehän katotte sitä tuplaviivaa loppukuusta :). Puhureita tulee täältä oikein roppakaupalla.



Adalat, kyllä se km varmasti on yhtä vaikea oli sitten lapsia tai ei. Se on kuitenkin aina menetys ja meille kaikille se keskenmennyt kullannuppu olisi ollut kovin, kovin tervetullut. Sinulla on siis täysin samanlainen "valitusoikeus", kuin meillä lapsettomillakin. Ehkä meillä, joilla ei lapsia ennestään ole, on tuo lapsettomuus tai ainakin ainakin sen pelko kannettavanamme km:n lisäksi, mutta ei se sinun "valitusoikeuttasi" vähennä. Anna palaa siis :).



Kettuli, voimia ja tsemppiä. Miksi nuo miehet osaakin olla pois toimintapaikalta silloin, kun niitä eniten tarvittaisiin???



Sohappy, toivotaan, että vuoto oli kiinnittymisen aiheuttamaa. Koska meinaat testailla? Puhureita sinnekin suuntaan.



Taide, mäkin saiin jostain vinkin avata ketju yhteen ikkunaan ja oma viesti toiseen ja mulla ainakin toimii loistavasti. Hyvä neuvo siis.

Onko täti pyrähtänyt paikalle?



Hilja, pahoittelut menetyksestä ja voimia toipumiseen. Toivottavasti pääset pian takaisin odottajien puolelle. Niin kun tietysti men kaikki...



Tuu-tikki, onnea, vauvaliimaa, tarrasukkia ja suojelusenkeleitä! Ihan huippua!



Pupuliini, harmi, että ensikäynnistä jäi noin huono maku suuhun. Se on jotenkin niin väärin, että ensin joutuu odottamaan vaikka kuinka pitkään ennen kun tutkimuksiin pääsee ja sitten tutkimuksista jää ikävät fiilikset. Meillä on ensikäynti edessä kolmen viikon päästä ja pelkään ihan sikana, että meitä ei oteta vakavasti tai että kohdellaan jotenkin ylimielisesti. Hyvä kuitenkin, että tutkimukset on teillä nyt saatu alkuun ja voitte saada sitten tarvitsemaanne apua/tukea raskautumiseen. Ei anneta noiden lääkäreiden lannistaa, eihän?



ON: Mulla on ollut kahdessa viime kierrossa ihan järkyttäviä kipuja loppukierron päivillä. Tässä kierrossa ne kivut alkoi jo oviksen aikoihin ja kestivät vaikka kuinka monta päivää. Yhden yön jo makasin tuolla naistenklinikallakin vaivan takia, mutta eivät löytäneet mitään kipua selittävää. Nyt kipu on laantunut loppukierron jomotukseksi, jota jossain vaiheessa erehdyin pitämään raskausoireena. Vaan en erehdy enää. Jotenkin usko luomuplussaan - jos ylipäänsä minkäänlaiseen plussaan meidän kohdalla - on mennyttä ja suhtauduin kiertoihin ja piinailuihin huomattavasti paljon realistisemmin, kuin vielä pari kuukautta sitten. Meillä siis tosiaan on se ensi käynti lapsettomuuspolille 9.12, mikä osuu just sopivasti oviksen ajoille. Usko tämän kierron plussaan on siis olematon, vaikka kai se periaatteessa olisi mahdollista, että täällä plussattaisikin. Maitovuotoa on edelleen, vaikka ei se mitenkään kamalan dramaattista ole. Mutta ei kai sitä pitäisi olla ollenkaan synnyttämättömällä ihmisellä??? Jotenkin ironista, että tuo ensikäynti osuu just niille päiville, kun meidän piti päästä vauvan kanssa pois laitokselta. On vähän samanlainen olo, kun joskus pentuna Kimbleä pelatessa: pelitoverit oli kiertäneet pelilaudan jo kaikilla neljällä nappulalla, mutta minä vaan odottelen sitä kutosta, jolla saisin edes yhden nappulan liikenteeseen...



Niisku kp23/25-31

Mirabelille ihan huimasti onnitteluja ja tää raskaus nyt sit toivottavasti menee loppuun asti ja vauva löytää tiensä kotiin asti. Olen melkein kade, kun sä raskaudut noin helposti :).



Tänne on tullut huimasti väkeä lisää sen jälkeen, kun tänne olen itse viimeksi kurkinut. Osanottoja ja pahoitteluja heille, joita menetys on kohdannut. Se ei ole helppoa. Tsemppiä uusiin yrityksiin. Sitä edelleen ihmettelen, että missä ne tän ketjun plussat oikein viipyy??? Niin niitä teille ja meille soisin.



ON: Mun tän päivän "ilouutinen" on, että saatiin aika lapsettomuuspolille. Mulla oli prolaktiinit koholla jonkun aikaa sitten, kun tk:ssa noita normitestejä tehtiin ja vähän sen jälkeen huomasin, että pientä maitovuotoa on myös havaittavissa. Kun tuommonen oire on ilmaantunut, niin lääkäri katsoi sen riittäväksi syyksi sille, ettei uutta tärppiä ole tullut km:n jälkeen ja pienen säätämisen jälkeen (palauttivat lähetteen kahteen kertaan polilta, kun ei lääkäri ollut muistanut laittaa siihen millon mitäkin tietoa) meitä siis aletaan tutkia 9.12.



Jossain vaiheessa muistaakseni parikin teistä oli käynyt ihan normitk:ssa lähetettä pyytämässä ja vastaus oli ollut, että vuosi lasketaan km:sta, joten sitä ennen ei ole mahdollisuutta lähetettä saada. Mulle lääkäri taas sanoi, kun sitä oikein varta vasten kysyin, että km:sta huolimatta vuosi lähtee käyntiin siitä, kun ehkäisy on jäänyt pois. Ihmettelen siis suunnattomasti näitä erilaisia käytäntöjä näissä asioissa.



Tsemppiä teille kaikille, mä tuun taas kurkkimaan. Jos en sitten ihan keskustelemaan asti intoudu taas jossain vaiheessa :)...



Niisku, km 4/10 rv 7

Moi,

mulla on jostain käsittämättömästä syystä ihan älyttömän positiivinen ja hyvä mieli, joten sen turvin ajattelin tulla teitä moikkaamaan :). Alan jo epäillä kaksisuuntaista mielialahäiriötä, kun nää mielialat tälleen vaihtelee :D... Mutta siitä huolimatta aion nauttia tästä hyvästä olosta, kun ei se kuitenkaan ole pysyvä olotila mikäli vanhoihin merkkeihin on uskominen.



Täällä eletään tädin ja oviksen välistä aikaa ja jälleen kerran yritetään raskautua tahdonvoimalla ja sillä uskomuksella, että jospa tää olis se meidän kierto. Kunnes taas toisin todetaan kolmen viikon päästä. Joku aika sitten taisin kirjotella noista prolaktiiniarvoistani. Nooh, se lääkäri oli laittanut lähetteen lapsettomuuspolille, mutta jotenkin epähuomiossa oli sitten unohtanut laittaa sen prolaktiiniarvon siihen lähetteeseen ja niinpä lähete palautui. Nettitutkimusteni perusteella luulen, että toi mun prolaktiinin nousu johtuu vaan stressistä ja testausteknisistä syistä (sen testin suhteen on kai aika tarkkoja sääntöjä ja ohjeistuksia, mutta eipä tuo lääkäri niitä sitten mulle kertonut, joten epäilen sen vaikuttaneen tulokseen), joten yritän luottaa siihen, että kyllä meillä vielä mahiksia kuitenkin on. Kävin kuitenkin uusintakokeessa labrassa tällä viikolla ja katottiin sitten samalla makroprolaktiiniarvo, joka oikeesti kertoo, jos jotain on pielessä. Tänne ei siis muuta. Yritän miettiä muutakin, kun näitä vauvakuvioita, mutta eihän se kovin helppoa ole. Varsinkin, kun näitä raskautuneita on kaupunki pullollaan. Mutta tänään, tässä ja nyt kuitenkin ihan ok-fiiliksillä.



Adalatille oloista tai niiden puuttumisesti huolimatta plussatuulia - puuuuuuuuuh++++!!! Kyllähän se voi hyvinkin olla, että ne puuhastelut ovis+ päivänä riittää. Peukut on pystyssä.



Amppari, toi on kyllä niin syvältä!!! Ei noin voi kohdella ihmistä tuossa tilanteessa. Se kun on niin kipeä tilanne muutenkin ja jos vielä pompotellaan tuolla lailla. Kiukuttaa sun puolesta.

Tuosta suremisesta olen samaa mieltä, kuin moni muukin täällä. Mutta vaikeaahan se on pakottaa itseään suremaan. Pelottaa silti sun puolesta ja toivoisin, ettei sinun tarvitsisi padota kaikkia asioita ja tuntemuksia itseesi. Kyllä ne löytää keinot ulos, mutta se on tosi harmi, jos ne tulee esim. fyysisinä vaivoina sitten jossain vaiheessa, kun elimistö ei enää jaksa. Halauksia lähettää täältä hän.



Aveena, wohoo! Raskautumiskielto lähenee loppuaan ja teillähän sit tärppääkin heti eka yrityksestä, vai mitä ;)? Mä olen ainakin päättänyt niin teidän puolesta.



Anir, pahoittelut tädistä :(. Miten se taas ehti teilläkin poiketa? Mulla viime menkat oli täysin "oireettomat", mutta jotenkin mietin, että olisinko ovuloinutkaan ollenkaan, kun tissitkään ei kipeytynyt. Muutenkin mulla on menkat niukentuneet ja lyhentyneet km:n jälkeen, mutta toisaalta voi olla, että sillä ei ole mitään tekemistä tuon km:n kanssa, vaan että se liittyy ihan tähän normaaliin vanhenemiseen. Voimia tädin runtelusta toipumiseen ja tsemppiä uuteen kiertoon.



Miten teitä A:lla alkavia onkin noin monta :)???



Kristinamom, tuttu tunne tuo kaupassa itkeskely. Mä olen välttänyt konkreettisen kyynelehtimisen toistaiseksi, mutta itsekidutus vauvaosastolla saattaa johtaa siihen vielä jonakin päivänä, jos en osaa tapojani muuttaa. Voimia kaiken läpikäymiseen.



Iloista viikonloppua ja plussia kaikkiin testeihin!!!



Niisku