Niiskurouva

Pahoitteluja tädeistä ja negoista. Aina tätä pinoa lukiessa tulee jotenkin "huijattu olo". Sanotaan, että km:n jälkeen raskautuminen on helppoa ja nopeaa, mutta jotenkin tämä meidän joukkiomme ei sitä väitettä kyllä tue. Voimia ja tsemppiä kaikille, jotka ovat joutuneet turhautumisen selättämiksi ja ihan kauhiasti plussapuhureita tähän uuteen vuoteen!!!



Moni on myös miettinyt kierron muuttumista km:n jälkeen. Sitä itsekin aina ihmettelin ja kehittelinkin siitä jonkinmoisen teorian mielessäni. Teorian paikkansa pitävyydelle ei sitten ole ollenkaan todisteita, mutta jotainhan sitä pitää aina keksiä syyksi askarruttaville asioille :). Mullakin se menkkoja edeltävä tuhruilu alkoi km:n jälkeen. Jos oikein muistan, on sillä tuhruvuodolla jotain tekemistä keltarauhasen toimintahäiriön kanssa ja ajattelinkin, että ehkäpä moisen rauhasen toiminta jotenkin häiriintyi km:sta. Samaisen rauhasen toiminnalla voisi sitten olla myös jotain tekemistä kierron pituuden vaihtelulla. No joo, tää on vaan tällasta spekulaatiota, mutta olen vain huomannut monilla noita samoja juttuja ilmenneen nimenomaan km:n jälkeen.



Tiuhtinen kyseli kuulumisia. Toistaiseksi kaikki hyvin :). Tänään elellään kaiketi viikkoja 9+6 ja aikaa ultraan odotellaan. Suurimmaksi osaksi olen ollut rauhallisella mielellä ja jotenkin osannut luottaa siihen, että asiat voivat mennä hyvinkin, mutta sit on myös niitä päiviä, jolloin olotila alkaa lähennellä paniikkia. Pahoinvointi on päivittäistä, vaikkakaan en kuulu niihin, jotka oksentelevat. Mua vaan kuvottaa, ällöttää ja öklöttää koko ajan. Inhottavasta olosta huolimatta olen pahoinvointiin jotenkin tyytyväinen, kun se luo uskoa siihen, että joku tuolla masussa oikeasti on. Toivottavasti en sitten kovin korkealta tipahda tulevina viikkoina. Väsymys on aika kokonaisvaltaista ja unta riittää. Joku mainitsi lihomisen alkavan heti alkuraskaudesta. Täälläkään ei ole siltä vältytty. Suurin osa tulleesta massasta taitaa tosin olla tisseissä :D. Jose ja Carlos eivät koskaan ole olleet kovin pieniä ja hinteliä, mutta nyt niiden koolla ei ole mitään rajaa.



Mitäs, Tiuhtinen, itsellesi kuuluu?



Hedelmällistä vuotta 2011 kaikille!!!



Niisku

Pahoittelut kaikille tähän ketjuun tippuneille ja osanottoja menetyksestä. Eihän tähän ketjuun kenenkään toivoisi joutuvan.

Pahoittelut myös tädin yllättämille. Miten ihmeessä tästä ketjusta niitä plussia tulee niin harvoin ja hitaasti??? Niin monta kertaa olen minäkin kuullut väitteen, että km:n jälkeen raskautuminen on "helpompaa", mutta totuus tuntuu olevan toisenlainen. Surullista :(.

Voimia ja tsemppiä yritykseen silti. Ja uskoa siihen, että tärppejä vielä tulee.



Omaa napaa: tänään oli se odotettu varhaisultra. Pelotti aivan sairaasti mennä sinne. Oireet on palanneet sen yhden oireettomamman päivän jälkeen, mutta silti oli semmonen olo, että ei se ole niin sanottu, että siellä ketään on. Mutta oli kuitenkin. Sintti oli ihan oikeassa paikassa, vastasi viikkoja ja syke oli selvästi näkyvissä. Hetkeksi helpotti ja olen niiiiiiiiin onnellinen. Tätä varten kannatti taistella kaikkien turhautumisien läpi, vaikka helppoa se ei ollutkaan. Meillä siihen meni seitsemän pitkää kuukautta km:n jälkeen, eikä tässä tietenkän vielä olla täysin turvallisilla vesillä, mutta pitemmällä kuitenkin kuin viimeksi ja sekin on jo jotain, vai mitä :)?



Tsemppiä ja iloista joulunodotusta kaikille!

Niisku 6+4 (lääkärin mukaan)

Kiitos kaikille onnittelijoille ja onnea kaikille kanssaplussaajille!



Täällä on monella taas jännät paikat. Toivottavasti plussapuhuri jatkaa puhalteluaan täällä ja moni pääsee odottajien puolelle.



Itse en ole odottajien puolelle uskaltautunut enkä oikein jaksa uskoa, että sinne pääsenkään. Olen ollut aika rauhallisella mielellä koko raskauden suhteen ja jotenkin uskaltanut ajatella, että kyllä me se vauva ihan oikeasti saadaan syliin asti, mutta nyt on mieli jotenkin kääntynyt. Seuraan ja tarkkailen oireita ihan urakalla ja olen melko varma, että esim. tissikipu on pienenemään päin. Samoin repäisykivut on vähentyneet. Pientä jomottelua on alavatsalla ja aamulla jomotteli myös alaselkää jonkun verran ja olen onnistunut kehittämään itselleni täyden varmuuden, että kesken on tämäkin menossa :(. Tiedänhän minä, että kaikki nämä oireet ovat ihan normeja alkuraskaudessa, mutta eikö sitä usein sanota, että kyllä äiti tietää, jos lapsella ei ole kaikki hyvin ja sellaisissa fiiliksissä tässä jostain syystä ollaan. Onnistuin sitten miehenkin huolestuttamaan näillä jutuillani ja nyt ollaan sitten molemmat vähän varpaillamme. Alkuraskauden ultran olin varannut ensiviikon lopulle, mutta siirsin sen nyt sitten maanantaille, jotta saadaan jotain selkeyttä asioihin. Mitään vuotoa ei ole toistaiseksi ainakaan ollut, joten sen suhteen hätää ei pitäisi olla, mutta eihän ne aina itekseen vuotelekaan. Toivottavasti tämä hermoilu on kuitenkin turhaa ja maanantaina saadaan hyviä uutisia...



Näissä mietteissä, toistaiseksi raskaana oleva Niisku 5+6

Kiitos kaikille onnitteluista! Olo on ihan käsittämätön. Meillä piti olla se lapsettomuuspolin ensi käynti parin viikon päästä ja siksikin olo on hyvin, hyvin onnellinen. Totta kai pelkopeikot on matkassa mukana, mutta onneksi ei kovin aktiivisena.



Nippe, peukutuksia oviksen metsästykseen. Noita samoja tunteiden heittelyitä asian suhteen on ollut täälläkin. Ne kai kuuluu asiaan, vaikka ovatkin aika epämukavia välillä. Toivotaan, että tämä olis se teidän kierto.



Mimmu, testiä kehiin vaan. Kyllähän se nega on aina pettymys, mutta aika stressaavaa se epätietoisuuskin on. Sitä paitsi - kuka sanoo, että se testi on nega ;). Plussapuhureita!



Haaveilija, onpa todellakin samanlaiset tarinat meillä. Toivottavasti saadaan pitää kyytiläiset kyydissä loppuun saakka. Voimia.



Tiuhtinen ja Heath, kiitos myös teille onnittelujista. Antaa toivoa nähdä, että kaikkien raskauksien ei tarvitse päättyä km:oon...



Anir, wohoo! Toivottavasti peitonheilutus tuottaa toivotun tuloksen. Voimia piinailuihin ja jännäilyihin. Oireita en oikein osannut sen kummemmin kytätä, kun pidin raskautumista täysin mahdottomana, mutta näin jälkikäteen mietittynä niitä olen itselleni onnistunut löytämään. Valkkari on haissu jotenkin kummalliselle jo useamman päivän, semmoselle makealle, ei niinkään tulehdukseen viittaavalle. Ja sen muistan edellisestäkin kerrasta. Mä en yleensä tykkää kahvista, mutta joskus viikko sitten sitä oli ihan kahtena päivänä PAKKO saada. Outoa... Tissit on kipeät ja turpeat. Vessassa saa juosta ja palelu on ihan kamalaa. Plussapuhureita sinnekin PUUUUUUUUUH.



Aveena, sielläkin ovis ollut. Peukut on pystytetty teille. Toivottavasti oviksen hyödyntäminen tuottaa tulosta.



Adalat, kiitos listan päivityksestä. Testejä on tehty hulluna ja kun ne kaikki jonkunlaisen viivan näyttää (digejä on vielä kaksi kaapissa, mutta teen ne sitten joskus), joten eiköhän tässä sitten raskaana olla. Uskomatonta.

Mä huomasin myös jossain vaiheessa pudonneeni listalta, mutta ei se niin vaarallista ole. Se virallinen rivi oli Niiskurouva, esikoinen toiveissa (miehellä 3 edellisestä liitosta), km 04/10, plussa 11/10



Malicamamille vilkutuksia ja onnellista jatkoa. Varmaan tiesitkin, että jo muutaman kg:n painonpudotus vaikuttaa vauvautumiseen positiivisesti ;)...



Taide, tuo niin turhauttavaa, kun ei tiedä miten kroppa km:oon reagoi. Se on niin outoa, että kun tätiä odottaa saapuvaksi, se ei tule ja kun sen taas soisi pysyvän poissa, se tulee hyvinkin tarkasti. Seurattiinko sulla sitä hcg:tä km:n jälkeen ollenkaan? Kai se kierto vie oman aikansa normalisoitua, mutta onhan sekin mahdollista, että kohtuun on vielä jäänyt jotain, joka pitää raskaushormonia vähän koholla ja estää normikierron. Negan tosin taisit testata jossain vaiheessa, joten kaipa siihenkin voi luottaa? On tuo vaan niin ikävä tilanne :(. Halauksia.



Vielä en taida uskaltautua tuonne odottajien puolelle, joten jatkan taustailua täällä teidän kanssa. Plussia kaikille kaikkiin testeihin!



Niisku kp 28/25-31 tai 3+6 :)



Ps. Mihinkähän kohtaan toi kuva mahtaa tulla... Tekniikan ihmelapsi säätää taas :).

Voi malicamam :(.Ymmärrän nuo tunteet tosi hyvin. Niitä on mahtunut viime kuukausiin kohtuullisen usein. Ja mulla ne tätiä edeltävät päivät on kaikkein vaikeimpia. Ei juurikaan ole tarvinnut testailla, kun mielialan heitoista ja jatkuvasta ketutuksesta on tiennyt mikä tilanne on. Mä nyt kuitenkin toivon, että teille se nyytti vielä suodaan tikuttamattomuuksista huolimatta (tai ehkäpä juuri siksi). Voimahalauksia sinulle.



Haaveilija, varovaisesti onnea! Miksei se sinunkin haamusi ihan oikea plussa olisi? Vaikka ymmärrän kyllä epäuskosi, sitä kun on tässäkin osoitteessa :). Toivotaan, että viiva on vahvistunut ja pääset onnellisesti odottajien puolelle.



Adalat, varovaisesti kiitos :). Hyvä, että tikutus on antanut sinulle sen, mihin niillä pyritkin. Onhan niistä apua kierron selvittämiseksi ja itse ainakin opin niiden avulla muutenkin siitä, miten tämä kroppa toimii. Voi, kun tämä olisi teillekin SE kierto. Ja olet kyllä ihan oikeassa: niin hyvin ei tässä asiassa voi varautua siihen negaan, ettei jonkin asteinen pettymys ja tyhjyyden tunne valtaisi tyhjää testiä katsellessa.



ON: Tänä aamuna viiva jo vahvempi ja vaikka asia edelleen tuntuu hyvin epätodelliselta (ja tulee tuntumaan vielä pitkään), niin kuitenkin jotenkin on semmonen hieman "hysteerinen olo". Hihittelen itsekseni sisäänpäin :). Tissit on myös kipeytyneet aikalailla. Vielä en osaa kauheasti pelätä, mutta varmasti sekin aika vielä tulee. Ehdin jo surra sitä, että km:n la aika tulee ja menee ja edelleenkään en ole raskaana, mutta näköjään viime metreillä se sitten kääntyi (la olis ollut 5.12). Kaikki eivät näköjään raskaudu heti km:n jälkeen, mutta onneksi se ei tarkoita sitä, ettei uudestaan voisi vielä joskus raskaana olla. Meillä km oli reilut 7kk sitten ja näihin kuukausiin on mahtunut paljon epätoivoa ja turhautumista. Ihan helpolla se ei unohdu, vaikka viiva testissä pysyisikin.