Niiskurouva
Seuratut keskustelut
Kommentit
Ihana nähdä teidät Malica ja Helene täällä odottajien puolella!!! Onnea molemmille ihan hirrrrrmuisesti ja tsemppiä, enkeleitä, vauvaliimaa ja kaikkea tarpeellista matkaan mukaan.
Mä en juurikaan ole täällä odottajien puolella kirjotellut, mutta oli pakko tulla moikkaamaan, kun teidät näin täällä :). Tuolla yhdellä toisella palstalla olen ollut passiivisesti läsnä, mutta jotenkin en ole missään vaiheessa uskaltanut täysillä mukaan ihan vaan siitä pelosta, että sieltä joutuisi lähtemään. Oikeastaan mulla on ihan tänne loppuviikoille asti ollut sellanen hassu fiilis, että keskenhän tämä menee. Toistaiseksi kaikki kuitenkin hyvin ja mittarissa jo kunnialliset 38+1.
Keskenmeno - vaikka mulla niitä on ollut "vain" yksi - on kummasti kummitellut mielessä koko raskauden, mutta onneksi joinain päivinä olen myös osannut nauttia nykyhetkestä. Fyysisesti olen selvinnyt raskaudesta helpolla, mutta tuo psyykkinen puoli onkin sitten ollut kovemmalla koetuksella. Onneksi kaikki kuitenkin tällä hetkellä ok ja tässä jo valmistaudutaan vauvan ulkoistukseen. Laskettuun aikaan huimaan 13 päivää...
Viime päivinä olen miettinyt sitä, miten paljon samankaltaisuutta yrittämisessä ja näissä viime päivissä on ollut. Joka vessakäynnillä sitä toivoo näkevänsä limatulpan lähes samalla hartaudella, kun aina oviksen jälkeen toivoi kiinnittymisvuotoa. Vatsannippailuja ja muita oireita kuuntelee yhtä intensiivisesti, kuin ennen plussaustakin ja kaikesta mahdollisesti yrittää tehdä päätelmiä, jotka kertoisivat toivotun uutisen :). Kummallista.
No juu. Tässä päällimmäinen tajunnanvirta. Tarkoitus oli vain tulla toivottamaan teille aivan ihanaa odotusaikaa.
Niisku 38+1
Hohoi pitkästä aikaa. Malica taisi kysellä, että mitä kuuluu, joten laitanpa muutaman rivin... Seuraan ketjua edelleen ja elän mukana teidän kaikkien tilanteissa, mutta se kommentoiminen vaan aina jää.
Nipelle rutistus ja halaus. Ihan kamalaa, että piti taas käydä noin. On tosi surullinen mieli teidän puolesta. Mä taidan myös kuulua noihin rehellisyyttä kannattaviin. Tuommoset ajattelemattomat kyselyt on ärsyttäviä, mutta hienoa, että sait laitettua asiasta viestiä siskollesi. Itse ainakin olen huomannut, että asiasta puhuminen turvallisissa raameissa teki asiasta jotenkin itelle "helpomman" tai ainakaan ei enää tarvinnut pelätä, että kuka paukauttaa jotain tosi kipeesti osuvaa julkisesti. Olen siis ylpeä puolestasi, että asetit rajan ja toivon, että siskosi sitä myös kunnioittaa. Kaikkein eniten kuitenkin toivon teille sitä omaa nyyttiä. Voimia.
Malicallakin vastoinkäymisiä. Pahoitteluja ja harmitteluja sinunkin puolestasi. Mikä ihme siinä on, että toiset plussaa uudestaan heti km:n jälkeen ja toisille ei sitä pysyvää plussaa tule sitten millään??? Hieno homma kuitenkin (jos tuossa nyt jotain hienoa on...), että kierto ei ihan hirveitä heittänyt. Voimia ja halauksia sinullekin.
Anir, kädet on täällä ristitty teidän puolesta. Voi kun nyt tärppäis! Siinä hymynaamassa on kyllä jotain maagista. Se jotenkin vaan sai mutkin hymyilemään ihan eri tavalla, kun ne perinteiset viivat :). Edessä pitkä kaksiviikkoinen, mutta toivotaan, että sen päässä häämöttää pääpalkinto! Plussatuulia puhaltelen täältä keuhkojen täydeltä.
Pupuliinilla taitaa myös olla piinailun hetket menossa. Lentäköön osa plussatuulista siihen suuntaan.
Tuo tutkimuksiin ja hoitoihin pääseminen taitaa tosiaan vaihdella aika paljon paikkakunnittain. Mulle omalääkäri terveyskeskuksessa sanoi, että km:a ei lasketa, vaan tutkimuksiin on mahdollista päästä, kun yritystä takana vuosi. Se tosin taitaa olla yleisempää, että km nollaa tilanteen ja taas pitää alottaa alusta. Monessakin mielessä...
Ehkä vähän omia kuulumisiakin... Viikkoja on kasassa jo 28+1 ja toistaiseksi kaikki hyvin. Ainakin noin niinkun fyysisesti. Oikeastaan koko raskauden ajan olen pelännyt, että jotain menee pieleen ja ultriin meno on ollut mulle ihan kamalaa. Onneksi uutiset on aina olleet hyviä ja nyt, kun sintti jo liikkuu aika vilkkaasti, olen ehkä vähän osannut rauhottua. Tosin vieläkin on niitä hetkiä, jolloin kaivan sydän kurkussa dopplerin esiin ja olen jokseenkin varma, että se oli nyt tässä. Tämmönen pelkääminen ei ole mulle ollenkaan tavallista ja siksi se on aika rasittavaa. Mutta kuten sanottu: kaikki hyvin.
Tästä ketjusta on ollut ainakin mulle ihan hirveästi hyötyä, mutta tuo kuukausiketju tai joku muu vähän lyhyempi versio tästä voisi palvella pikkuisen paremmin. Saattaisi keskustelu sitä myötä vähän aktivoitua ja miksei "keventyäkin". On kuitenkin hyvä, että on paikka, missä voi puhua nimenomaan näistä km-asioista. Tuo km:n jälkeen odottavien ketju on aika satunnainen, enkä ole osannut sinne käydä viestiä jättämässä. Ja aika vähän tulee tuolla odottelijoiden ketjuissa muutenkaan pyörittyä juurikin siksi, että osa ihmisistä kokee sen ahdistavana, että jotakuta pelottaa km:t ja muut vaikeudet raskaudessa. Onpa siellä ollut vähän sen tyyppisiäkin kommentteja, että "km-vaaraahan meillä ei ole, kun niitä km:ja ei edellisissäkään raskauksissa ole ollut", mistä arvatenkin vedin aikamoisen herneen nenääni :). Mutta joillain se menee noin ja joillain... Niin, se menee vähän toisin.
Tämmösiä sekavia ajatuksia täällä siis. Tsemppiä ja voimia ihan jokaiselle ja pitäkää kiinni unelmastanne - joskus sen on pakko onnistua!!! Ja kun se kerran onnistui meillä (ainakin tähän asti), niin se ihan varmasti on mahdollista teillekin.
Niisku ja Sintti 28+1
On se vaan niin julmaa, että tähän pinoon niitä plussia tulee näin harvakseltaan :(. Pahoitteluja kaikille tädin yllättämille. Kuin myös heille, joiden miehet ovat "kääntäneet takkinsa". Meillä tuota keskustelua käytiin ennen yrityksen alkua oikein tosissaan ja mies olikin vakaasti sitä mieltä, että hänelle riittää nuo edellisestä liitosta olevat teinit. Muutti kuitenkin mielensä asian suhteen ja on siinä kannassaan onneksi sen jälkeen pysynyt. Kauhea sanoa näin, mutta meillä mies tavallan "hyötyi" tuosta km:sta. Sanoo itsekin, että on nyt henkisesti paljon valmiimpi vauvantuloon, kuin ennen km:a. Ja tosin hyvää huolta pitääkin musta. Soittaa aina kaupasta, että onko jotain mielitekoja :).
Lakka, hyvä, että kävit lääkärissä. Toivotaan, että nuo terot auttaa.
Miinalla on kaikki aseet käytössä - hyvä! Muistat kai nostaa jalat seinälle ässäilyn jälkeen (meillä vaivuttiin niin alas, että tuokin keino oli käytössä ja se toimi;)) :D.
Nippe, toivotaan, ettei clomeja tarvita, mutta jos sattuu toisin käymään, niin hieno juttu, että ne on olemassa!Toivottavasti niillä tulee toivottuja tuloksia.
Noolle pahoittelut tulehduksesta :(. Hyvä, kun asia on kuitenkin nyt hoidossa. Voimia ja paranemista. Niin, ja plussia!!!
Niitä plussatuulahduksia puhaltelen täältä muillekin, joten ottakaahan kiinni: ++++++++++PUUUUUUUUUUUUUUUUH!!!
ON: Eilen käytiin NP-ultrassa ja kaikki hyvin. Olin niin paniikissa tuosta ultrasta, etten meinannut saada nukuttua edellisenä yönä, mutta helpotus oli sitäkin suurempi, kun sintin sydämensyke näkyi, sintti itse vilkutteli ja liikkui muutenkin paljon ja niskaturvotus oli 1mm, eli ihan normi. Pahoinvointi on ehkä pikkusen helpottamaan päin, vaikka on päiviä jolloin se edelleen on aika huimaa. Väsymystä on ilmassa oikein roppakaupalla, mutta siitä selviää nukkumalla :). Kaiken kaikkiaan olo on kuitenkin onnellinen ja hetkittäin olen jopa uskaltanut nauttimaan tästä raskaudesta.
Voimia kaikille kaikkeen ja iloista talvea!!!
Niisku 11+5
Täällä jo vähän vanhempi (=37v) äitikandidaatti Vantaalta. Uusperhe täälläkin, joskin lapset jo teinejä.
LA parin viikon päästä :).
T: Niisku