Nennema

Hei, pitkästä aikaa.

Meillä oli ultra tällä viikolla. Kaikki oli onneksi kunnossa, onpa helpottavaa. Pojan laskettu aika on 11.6. Pahoinvointi helpotti joulukuussa, nyt on ollut aika hyvä olo. Pieniä vaivoja on alkanut kuitenkin ilmentymään ja minusta aikaisemmin kuin ensimmäisen kohdalla. Alaselkä kipeytyy helposti aktiivisemman päivän jälkeen ja etenkin, jos pitää seisoa paljon. Samoin pidemmät, yli tunnin lenkit, tuovat kamalat liitoskivut nivusiin. Tätäkö tämä loppuaika tulee olemaan? Ja myös pääsy jumppaan vaikuttaa huonolta, kun koronasta johtuen ryhmäliikunta ei ole vielä käynnistynyt.

Ensimmäiseen verrattuna myös vatsa on mielestäni suurempi ja sitä, että vatsa on etenkin iltaisin kivikova, esiintyy enemmän. En tiedä, voiko sitä varsinaisesti supisteluksi sanoa.

Tulipa valitusvirsi, kaikki on kuitenkin hyvin ja olen hyvillä mielin. :) ja tajuntaan iski tällä viikolla, että mammalomaan on reilu 3 kk!

Hei.

Ensinnäkin, hurjasti voimia epätietoisuuteen ja odotukseen. Odotusaikasi on aivan kohtuuttoman pitkä. Toivottavasti saat tukea läheisiltäsi nyt loppuvuoden lomien aikaan.

Tietenkin on pieni mahdollisuus, että vauvallasi ei ola trisomia18, NIPT-testihän ei ole sen suhteen yhtä varma kuin trisomia21. Toisaalta on valmistauduttava myös huonoon uutisiin, jos NIPT on tullut positiivisena takaisin. Oliko ultrassa niskaturvotuksen ja veriseulien lisäksi mainintaa muista markkereista eli huonoista merkeistä?

Hurjasti voimia ja lämmin halaus.

Hei.

Täällä olisi mahdollisesti yksi vielä. Testin pyrin tekemään huomenna, se on siis tekemättä, mutta olen asiasta aika lailla varma. Koska kamalat selkäkivut, etova olo, kuukautiset jääneet pois..tiedätte. Toinen olisi tulossa, ensimmäinen kohta parivuotias ja itse 34vuotias. La olisi varmaan joskus 9.-14. päivä, kuukautiset on olleet vähän epäsäännölliset.

”Havahduin varmaan totuuteen” viikko sitten ja fiilikset on olleet aika moninaiset. Ekan kanssa jäätiin ekassa ultrassa riskiryhmään (käytiin NIPT, mutta kaikki ok, terve suloisuus kotona) ja siitä on jäänyt selkärankaan pelko, etten varmaan osaa liikaa edes iloita, ainakaan ennen ekaa ultraa. Vähän toiveikas, paljon pohtiva, päivä kerrallaan-ajatuksella.

Kiva, että olette kaikki täällä. :)