Nemi83

Minulla ei ole aiempaa kokemusta noista ovulaatiotesteistä, mutta aion nyt kokeilla niitä. Tilasin tänään ovistestipaketin raskauskeijun nettisivulta. Olen lukenut aiheesta jonkin verran, ja tässä voisi olla hyödyllinen sivu sinulle ja ystävällesi:

www.mammaksi.fi/info_pages.php/ovulaatiotestien-tekeminen-i-15

Siellä kerrotaan, kuinka testi tulee tehdä jne. Olen myös lukenut, että nuo testit mittaavat LH-pitoisuutta, ja LH voi kohota vaikkei munasolu irtoaisikaan ja näin ollen ovulaatiota ei tapahtuisikaan. Joten aivan 100%:sta varmuutta ovulaatiosta ei noiden testien avullakaan saa. Ne vain kertovat otollisimmat päivät tulla raskaaksi. Mutta kun omakohtaista kokemusta ei (vielä) ole, niin en valitettavasti osaa tämän enempää nyt kertoa.

Mitä jos keskustelisit ystäväsi kanssa asiasta, katsoisitte vaikka yhdessä niitä testejä nettisivuilta (esim tuo mainitsemani www.raskauskeiju.fi ) Vaikka niillä on jonkin verran hintaa, niin ystäväsihän voisi vaikka aluksi tilata pienen paketin ja sitten myöhemmin lisää jos on vielä tarvetta.

En nyt osaa oikein muuta sanoa, kuin että ole ystäväsi tukena kuunnellen ja keskustellen. Ja jos hän ei edelleenkään yrityksistä huolimatta raskaudu ja päättää hakeutua lapsettomuustutkimuksiin, niin siinäkin voit olla tukena esim olemalla paikalla kun hän varaa aikaa lääkäriin. Toivottavasti tästä nyt edes jotain apua oli, vaikken tämän enempää osannut neuvoakaan.

Jonsteri: Ihan mieletön juttu!! Paljon onnea teille! Tuli jotenkin tosi iloinen olo teidän puolesta :) Ja samalla myös sellainen fiilis, ettei kannata menettää toivoaan vaikka tässä vielä aikaa vierähtäisikin. Uskomatonta, että samana päivänä kun kirjoitit tuon aiemman postauksen tänne, teetkin jo illalla positiivisen raskaustestin. Onnea vielä hurjasti! <3

Täällä toinen, joka mietiskelee samanlaisia asioita. En tiedä mistä tämä tunne tulee. Ehkä se on vain voimakasta pelkoa siitä, että ei tulekaan raskaaksi ja joutuu pettymään. Koittaa ns varautua pahimpaan, jotta ei sitten tulisi niin isoa pettymystä, jos raskautuminen ei onnistuisikaan. Pelkään, että minussa tai miehessäni on jotakin sellaista vikaa, että emme pysty saamaan lapsia. Vauvakuumeeni on niin kova, että lapsettomuus olisi oikeasti maailman kamalin asia jota voin kuvitella :( Toivomme lapsia todella kovasti, ja ehkä tällaisilla ajatuksilla yritän vain pehmittää sitä "iskua" joka siitä tulisi, jos selviäisikin ettemme voi saada lapsia. Minulla on ikää kohta 30v, miehelläni 41v. Elämme hyvää ja onnellista elämää kahdestaankin, mutta silti vauvan kaipuu on suunnattoman suuri. Rukoilen mielessäni päivittäin, että kumpa saisimme lapsia. Tuntuu, etten mitenkään kestäisi sitä, ettemme saisikaan :/

Heippa kaikille! Eilen rekisteröidyin tänne ja nyt päätin uskaltautua kirjoittamaan muutaman rivin...

Olen kohta 30 v täyttävä nainen. Asun avoliitossa 41 v mieheni kanssa. Vielä pari vuotta sitten ajattelin, etten koskaan halua lapsia tai naimisiin. MUTTA. Kun rakastuin mieheeni, se oli menoa. En koskaan ole tuntenut näin ketään kohtaan, enkä mitään muuta enää niin kovasti haluakaan, kuin naimisiin ja lapsia hänen kanssaan. Liekköhän myös biologinen kello ruvennut tikittämään, kun 30v lähestyy..?

Vauva-kuumeilua on ollut enemmän ja vähemmän nyt noin vuoden verran, ja nyt viime aikoina kuumeilu on noussut todella korkealle. Ilman ehkäisyä ollaan oltu tammikuun lopulta alkaen, ajatuksella tulee jos on tullakseen. Mutta nyt viime kuukausien aikana kuumeilun noustua korkealle, olen yrittänyt laskeskella ovulaation ajakohtia jne. Ovistestejä en ole vielä kokeillut, mutta harkinnassa on sekin. Nyt tämän kierron keskivaiheilla heiluteltiin peittoja ahkeraan, ja pettymys oli melkoinen kun menkat alkoi eilen :( Mies toivoo myös lasta todella kovasti, joten onneksi en ole kuumeiluni kanssa yksin :)

Rasittavinta on, kun tuntuu ettei pysty mitään muuta ajattelemaankaan, kuin raskaaksi tulemista. Menkkojen tulo on aina ihan hirveä pettymys. Eilenkin huusin ja kirosin ääneen, kun huomasin verta pikkuhousuissa, ja illalla nukkumaan mennessä tuli itku. Onneksi on kuitenkin paljon harrastuksia ym mukavaa tekemistä, niin saa edes välillä ajatuksia vähän toisaalle. Kuukautiskiertoni on yleensä 29-31 päivää, mutta välillä heittojakin on. Esim nyt kiertoni oli vain 26 päivää, ja joskus se voi olla 35 päivää. Nämä heittelyt ei toki ole mitenkään kamalan isoja, mutta hankaloittavat ovulaation laskemista.

Toivon, että täällä asioiden purkaminen ja toisten kertomusten lukeminen antaisi toivoa ja rohkaisua. Yritystä meillä ei toki ole alla kovinkaan pitkää aikaa, mutta siitä huolimatta tuntuu aika raastavalta välillä, kun toivoisi vauvaa niin kovin kovin paljon.. :/