Nelmis

Päivittäin kyllä ravaan täällä lukemassa, vaikkei ole taas tullut kirjoiteltua. Hirveän tutulta vaan kuulostaa kaikki epävarmuus oireista ja toisaalta se tuska kun taas kuukautiset tulee. Oon kauheasti moittinut itseäni siitä, että on kerran kuussa pieni maailmanloppu, vaikka onkin vasta yk 8. Tuntuu siis lohdulliselta tietää, että muista tuntuu samalta, vaikka sit vielä harmittaa myös muiden puolesta!

Itse koko ajan vaan koitan olla liikaa kuuntelematta kehoa, niinku se vaan oiski niin helppoa. Havahdun heti jos tuntuu et on pienikin nippaisu jossain munasarjojen tietämillä tai vähän huono olo. Etenkin kun tässä kierrossa on nyt oviksen jälkeen jomottanut aika säännöllisesti munasarjojen tietämiltä ja varsinkin siltä puolen, miltä oletan munasolun irronneen. Heti oviksen jälkeen iski karsea flunssa ja olin heti, että oooh, raskaanahan vastustuskyky heikkenee ja tulee helpommin flunssa. Joopa joo, niinkun ei sillä logiikalla ois puolet Suomea raskaana joka syksy. :D Hirveän helppo Ajatella et pitäis vaan kiltisti oottaa et alkaako menkat ajallaan vai ei ja sit murehtia. Mulla ainakin on vaan pää ihan täynnä räkää ja vauvoja, ihan sama mitä tekee.

Legolatar kyseli onko muita Toisenlaisten äitien katsojia ja ainaki ite ilmoittaudun! Ootan jo viimestään maanantaina et koskas se seuraava jakso tulis taas. Ihan kauhulla odotan taas et alkaa Yleltä Teiniäidit ja ilmeisesti maikkarilta alkaa jossain vaiheessa joku Erilaiset perheet. Kohta en varmaan suostu enää kattoon mitään ohjelmaa, jos siinä ei oo vauvoja. Onneks puoliso on tähän asti sentään vaan ollut sitä mieltä, että on suloista kun hymyilen kaikille vauvoille telkkarissa. :D

Hei kaikille, uusi kuumeilija liittyy ketjuun. Keväällä kirjoittelin yhteen ketjuun, mutta unohduin sitten hiljalleen pois. Piti muka vähentää vauvakuumeen vatvomista, mutta pyhpah, täällähän sitä taas ollaan! Nyt juuri oon vähän hajalla sen kanssa, että pitäis olla ovishetket käsillä mutta testiin ei vaan oo toista viivaa tullut. Täytyy toivoa ettei ole "hukkakierros" käsillä kuitenkaan.

Itse olen 22 ja puolisko 26. Omat opiskelut on aika levällään (olen yliopistolta poissaolevana ja haen toiseen opiskelupaikkaan parhaillaan) ja sairastan keskivaikeaa masennusta. Vakituisessa työssä kyllä olen osa-aikaisena, mutta näillä näkymin vuoden päästä työpaikka muuttaa kaupunkia ja itse tuskin seuraan perässä. Puolisko valmistui keväällä ja etsiskelee oman alan töitä opettajana. Ei todellakaan kai mikään ideaalein hetki olla hankkimassa lapsia, mutta asiaa kun ollaan tarkkaan harkittu, niin päädytiin siihen, ettei sellaista juuri oikeaa hetkeä välttämättä koskaan tule kuitenkaan. Toki varmasti vähän parempia tilanteita kyllä. :D Ollaan vaan molemmat valmiita pikkutyypin tuloon, joten päätettiin antaa sille tilaisuus. Itse oon kyllä pahempi kuumeilija meistä, muutamaan otteeseen oon alkanut itkeäkin kun vastaan on tullut suloisia lapsia. Vielä en oo sentään alkanut suunnittelemaan sellaisen kaappaamista keltään..

Jos ketjusta löytyy muita mielenterveysjuttujen kanssa painiskelevia kuumeilijoita, niin olisi kiva saada siltäkin osin vertaistukea. :)

Nelmis kp 11/25 yk 8

Moi!

Tähän ei ole näköjään kukaan aiemmin mitään vastannut, mutta jaarittelenpa itsestäni jos siitä olisi jotain iloa. Meillä on puoliskon kanssa yritys päällä ollut nyt puolisen vuotta. Viralliseksi diagnoosiksi olen saanut keskivaikean masennuksen, jonka vuoksi olen aloittanut psykoterapian parisen kuukautta sitten. Olin myös viime vuoden puolelta jonkin aikaa masennuslääkitykseltä, joka kuitenkin vauvahaaveiden vuoksi keväällä psykiatrin "siunauksella" purettiin. Masennusta olen ilmeisesti sairastanut jo useampia vuosia, mutta sain siihen apua vasta yliopisto-opintojeni alettua. (Lukioaikana koitin hakea apua lukiopsykologilta, mutta sain ohjeistukseksi aloittaa jonkin uuden liikuntaharrastuksen, jotta mielialani kohoaisi. Jes.) Masennuksen ja motivaation puutteen vuoksi en juurikaan saanut opiskeltua kahteen vuoteen ja olen tällä hetkellä poissaolevana opinnoistani. Haen tällä hetkellä opiskelemaan toiselle alalle. Vaikka opinnot ovat jääneet sivuun, olen kuitenkin ollut viimeiset vuodet vakituisesti osa-aikaisena töissä. Eli olen siis kuitenkin siinä määrin toimintakykyinen.

Pohdinnassa on ollut masennuslääkityksen uudelleen aloittaminen, mutta isona jarruna sille on vauvahaaveet. Vauvasta ei olisi mulle missään tapauksessa tulossa mitään pikapiristäjälääkettä ja tiedostan, että aika monesta varmaan pitäisi keskittyä saamaan oma henkinen hyvinvointi mahdollisimman hyväksi ennen raskauden suunnittelua. Vauvakuume on kuitenkin ihan käsittämättömän kova (myös puolisolla) ja myös aika iso tekijä siinä, että mieli on matalalla. Itse olen 22 ja puolisoni 26. Meidän kohdalla ei siis voi puhua siitäkään, että ei olisi aikaa odottaa. Ollaan kuitenkin ajateltu asiaa niin, että lopulta ei koskaan tule sitä juuri täydellistä aikaa lapselle. Omaa mieltäni asian suhteen helpottaa myös se, että tiedän puolisoni olevan vastuullinen ja lapsirakas ihminen, joka on valmis kantamaan oman kortensa kekoon vauva-ajasta alkaen.

Joo, tässäpä tosiaan miniromaani musta. Olisi kiva jutella sun kanssa RISSE enemmän tai ihan kenen tahansa muun kanssa, joka mielenterveysongelmaisena kuumeilee.

Hera 90 ja Vatipää: Hyvä kuulla, että kuumelijoista löytyy muitakin, jotka omia voimavarojaan pohtii. Ei tule ihan niin sellainen olo, että oon täysin sekaisin jos lasta koittaa hankkia! :D Miten Vatipää kävi, jatkuuko yritys vai tuliko joululahja?

Meillä aloitettiin nyt yrittäminen pari viikkoa sitten, tai enemmänkin annettiin sattumalle mahdollisuus. Pillerit loppuivat ja sovittiin, ettei oteta tilalle mitään ehkäisyä. Söin pillereitä vain kolme kuukautta, joten saa nähdä, että heittääkö kierto kuperkeikkaa vai asettuuko heti aloilleen.

Itellä on ollut nukkumisvaikeuksiin käytössä melatoniini, jonka sanotaan vähentävän hedelmällisyyttä. Sitä ei suositella raskautta yrittäville tai raskaana oleville. Pitänee katsoa josko sais unesta kiinni ilman sitä, raskaaksi jos tulee niin silloin se kuitenkin pitää viimeistään lopettaa. (Toivottavasti ei ois luvassa yhdeksää kuukautta harjottelua yövalvomisille..)

Jipponen: kurja juttu tommonen väärä plussa. Mullekin on tosiaan kerran testi näyttänyt hyvin selkeästi plussaa, mutta toistoilla ollut nega. Toivottavasti sulla (ja kaikilla muilla!) pian onnistaisi.

Plussatuulia ja hyvää joulua kaikille. Rentoutukaahan kunnolla ja nauttikaa kaikista niistä jouluherkuista, joita ei raskaana ollessa saisi syödä. ;)

Nelmis yk1

Hei kuumeilijat!

Taidan liittyä seuraanne, kun nyt vihdoinkin potkin itseni rekisteröitymään palstalle. Aika moni täällä näyttää olevan jo yrittelyvaiheessa, mutta mukana taisi olla muutama muukin, joilla tilanne ei ole vielä sinne asti edennyt.

Olen siis itse ollut pahemman luokan kuumeilija jo muutaman vuoden ja pikku hiljaa näyttää siltä, että saattaisi olla mahdollisuuksia jopa siihen yrittämiseen. Olen 21-vuotias ja mies on pian 26, seurusteltu ollaan vasta hiukan yli puoli vuotta, mutta alusta asti vakavasti. Tällä hetkellä asutaan vielä eri kaupungeissa parin tunnin junamatkan päässä toisistamme, mutta yhteen muutto on huhti-toukokuussa edessä. Joulukuussa asustetaan nelisen viikkoa saman katon alla, joten tulee sitten testattua siedetäänkö toisiamme kuinka hyvin lähes kellon ympäri. :D

Omat opinnot on vielä hyvin aluillaan, opiskelen yliopistossa toista vuotta, mutta olen myös samaan aikaan vakityössä. Mies valmistuu keväällä ja ala on sellainen, josta sijaisuuksia ainakin on saatavilla. Meillä hidasteena ei ole miehen vastahakoisuus, päinvastoin, välillä mietin et kumpi kuumeilee pahemmin.. Häneltä jos kysyy, niin alottaa voitaisiin jo vaikka heti joulukuussa tai ainakin kesällä, että saataisiin "hyvä syntymäpäivä" lapselle. :D

Lapsitoiveita varjostaa ainakin mun osalta nyt syksyllä diagnosoitu keskivaikea kausittainen masennus, johon aloitin kuukausi sitten mielialalääkityksenkin. Vuoden alkupuolella olisi tarkoituksena aloittaa psykoterapia. Mulla masennus on eniten vaikuttanut opiskeluihin, jotka tällä hetkillä on täysin jäissä ja toki yleiseen jaksamiseen, vaikka se onkin lääkityksen myötä parantunut hiukan. Töitä olen kyllä jaksanut entiseen tapaan tehdä. Mieskin on toki huolissaan masennuksestani, mutta ei pidä sitä minään esteenä vauva-aikeille. Itse olen ajatellut niin, että lasta voisi harkita kun psykoterapia on käynnistynyt ja kuntoutuminen edistyy. (Terapia on kokonaisuudessaan aika pitkä 2-3 v. prosessi) Omat lääkkeeni eivät ole raskausajalle este/ aiheuta vaurioita sikiölle, mutta toki lääkityksen raskautuessaan mielellään purkaisi. Ehkä jos porukasta löytyy muita masennuksen ja kuumeilun kanssa samaan aikaan painivia, olisi asiasta kiva ajatuksia vaihtaa?

Oma kuumeeni roihahti nyt täyteen liekkiin jokin aika sitten, kun oli jännitystä elämässä. Tein nimittäin säntillisestä ehkäisystä huolimatta selkeästi positiivisen raskaustestin! Samana päivänä ja jälkeenpäin tehdyt testit ovat kuitenkin olleet hyvin selkeästi negatiivisia, joten yllärivauvaa ei tänne ole tulossa. Kun tosiaan tajusin ettei vauvaa tulekaan, niin paruin silmäni päästä ja päätin tehdä kuumeelleni jotain. :D Rekisteröidyin siis tänne. Aloitin myös samaan syssyyn vauvalaatikon, eli annoin itselleni luvan siihen, että kun näen kaupassa jotain vastustamattoman suloista mitä mahdolliselle tulevalle lapselle tahtoisin, niin venkoilun sijaan saatan ostaa sen vauvalaatikkooni.

Huhhei, tarkoitus ei ollut kirjoittaa pienoisromaania itsestäni, mutta niin näköjään kävi. Onnea kaikille kuumeilun kanssa selviämiseen ja plussien metsästykseen!

- N