Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Seurattavat (0) Seuraajat (0)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

617/2463 |
21.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei tsemppiä teille kaikille pidempään yrittäneille, pystyn samaistumaan turhankin hyvin, vaikka ei tuo oma kierto 10 ole vielä mikään mahdoton. Itsellä on yhä aika lannistunut olo tuon kohdunulkoisen jälkeen, vaikka se nyt onkin jo kunnolla ohi. En ole koskaan ollut kovin hyvä optimisti, mutta nyt on aika paljon toivottomampi olo kuin vaikka syksyllä. Tuohon kohdunulkoiseen asti luin aktiivisesti vauvaa ja kaksplussaa, vaikka silloinkin välillä iski harmitus siitä ettei omaa kääröä näy. Marraskuun jälkeen oon kuitenki kiertänyt vaan lehtihyllyt mahdollisimman kaukaa. Toinen muutos on, että ennen suloiset lapset hymyilytti siinä missä nykyään vaan tulee kyyneleet silmiin. Tekis vaan mieli vetää itkupotkuraivarit maailman kanssa, kun kaikki muut muka saa lapsia mutta me ei. :D

Googlelääkäröinti on täälläkin ah niin tuttua! Nyt tuntuu, että oon vielä tuplavainoharhainen jokaisesta jomottelusta alavatsassa.. Milloin on ihan varmasti juuri nyt ovulaatio ja milloin sitten onkin jotain vikaa toisessa munasarjassa tai jotain jämiä kohdunulkoisesta yhä. Luulis, että ois jossain välissä oppinut jotain kärsivällisyyttä, mutta turha toivo. Sisäisen zenin metsästäminen jatkuu siis yhä.

Nyt on hei onneksi sentään jo tammikuu loppupuolella! Ei siis enää niin hirveän kauaa siihen, kun voi jo alkaa nuuskia kevättuulia. Ehkä ne nappaisi mukaansa kaiken kaamosmasennuksen ja jättäisi vaihtariksi plussia. :)

Nelmis kp 19/25?, yk 10 (ku 11/2015)

311/2463 |
08.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei vain kaikki kuumeilijat!

Olin enemmän tai vähemmän aktiivisesti mukana yritys päällä 2014 ketjussa, mutta pari kuukautta olin linjoilta poissa. Marraskuussa alkuun plussasin yhdeksännellä yrityskierroksella, mutta ilo loppui aika lyhyeen keskenmenon muodossa. Tosiaan alkuunhan epäselvyyttä oli aika paljon. Meidän laskujen mukaan oli menossa viides viikko, mutta ultrassa jossa km todettiin oli ultraajan mielestä selvä kuolleen sikiön kaiku viikoilta 7+. Ultrassa myös todettiin, että oikeassa munatorvessa on paljon nestettä, kävin sitten parin päivän päässä seurantaultrassa, jossa mitään sikiön näköistä ei enää bongattu.

 

Mulla tosiaan oli vuotoa ainoastaan sinä ekana ultrauspäivänä ja sitä ennen parina päivänä jäätäviä kipuja. Tokan ultran jäljiltä vain päädyttiin seuraamaan hcG-arvoa kunnes se olis taas nollan tietämillä. No, se arvohan lähtikin sitten parin viikon päästä taas nousemaan ja jouduin uudelleen polille ultrailtavaksi. Tässä vaiheessa lääkäri päätyi lopputulemaan, että raskaus olisi alkujaankin ollut kohdunulkoinen ja aivan alussa ja ekassa ultrassa olisi kohdussa näkynyt vain verihyytymä. Ilmeisesti munatorveen sitten oli jäänyt mahdollisesti jotain jäämiä, jotka oli laittanut arvot uudelleen nousuun. En kuitenkaan joutunut edes lääkkeellisiin hoitoihin kun tuo arvo sitten uudelleen lähti laskuun. Tuosta keskenmenon toteamisesta alkaen mulla oli aika runsaitakin vuotoja noin joka toinen viikko.

 

Nyt viime viikonloppuna alkoi vihdoinkin ekat oikeat kuukautiset (muiden vuotojen kanssa ei ollut mitään oireita, siinä missä kuukautiset on aika hyvin tunnistettavissa juuri tietyistä oireista mulla) ja eilen sain lääkäriltä puhelun, että hcg arvo oli enää 3, joten ei tarvitse enää käydä labroissa.

 

On siis aika vapaa olo kun on taas virallinen lisääntymislupa ja viikoittainen verikokeissa käyminen on ohitse. Etenkin viime viikkoina aloin oleen hyvin perinpohjin kyllästynyt/vittuuntunut niissä juoksemaan. Tarkoitus olisi aloittaa yritys heti tästä kierrosta, joten toivottavasti kierto ei ihan hirveästi vaadi tasaantumisaikaa vaan olisi totutun pituinen. Se täytyy kyllä sanoa, että viimeiset pari kuukautta on ollut rankempia kuin oisin osannut kuvitellakaan. Sitä on itse ajatellut, että jos tulee keskenmeno niin sitä suree sen jonkin aikaa, mutta esim. vuodot ois parissa kolmessa viikossa ohi jne. Siihen, että asia on kaksi kuukautta koko ajan mielessä jo senkin takia, että kroppa ei käyttäydy normaalisti, ei todella ollut mitään mihin oisin varautunut. Ehkä pahin lopulta oli joulu, jolloin vierailtiin sekä puoliskon että omien sukulaisten luona ja joutui näkemään paljon lapsia parivuotiaista juuri kouluikään päässeisiin. Toisaalta myös se, että meillä olisi joulun tienoilla ollut eka ultra ja oltais ite päästy kertoon isoja uutisia, jos kaikki ois vaan mennyt hyvin.

 

Nyt on kuitenkin sellainen olo, että tän asian voi oikeasti jättää taakseen kun keho ei siitä koko ajan muistuta. Tietysti jos tärppiä ei taaskaan oo ihan heti luvassa, niin kyllä ne kuukautiset tulee koville ottamaan. Tosin kovillehan ne otti ennen tätä kohdunulkoistakin.. Toivottavasti saan heräteltyä sisältäni jonkun pienen optimistin, kun kerran on tuo yksi todiste siitä, että raskauden pitäisi olla mahdollinen. Uusi vuosi ja uudet kujeet, tai jotain sellaista?

 

Paljon lämpimiä plussatuulia kaikille puhaltamaan talven viimojen keskelle ja isosti onnea niille, jotka näiden parin kuukauden aikana on siirtyneet odottamaan kääröjään. Pahoittelut romaanista, kirjoitinkin sitten koko tän väliajan edestä.. Jotkut ainakin näkyy aloittaneen yk:t alusta keskeytyneen raskauden jälkeen, mutta laitoin nyt itselleni tuon kympin siihen. Tulee niin äkäinen olo ajatuksesta, että pitäis aloitta laskenta ihan alusta ja jotenkin "mitätöidä" aiempi yrittäminen. :D

 

- Nelmis  kp 6/25? yk 10 (ku 11/2014)

403/2507 |
10.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei vain, minä palaankin sitten takaisin tänne.

Lauantaina ja sunnuntaina sain jäätävät kipukohtaukset ja lähinnä itkin ja makasin sikiöasennossa ja olin aika varma että keskenmeno alkaa. No, ehdin sitten jo rauhoitella itseni sen verran, että kun vuotoa ei kuulunut niin soitin aamulla neuvolaan. Tietystikin muutama tunti siitä alkoi kirkas verinen vuoto. Ei mitään pientä tuhrua muttei veriputoustakaan. Menin työterveyteen sanomaan, että en kyllä iltavuoroon pysty menemään. (Olin aika poissa tolaltaan) Sieltä sitten sainkin lähetteen naistentautien päivystykseen, kun kipuja oli enemmän vain toisella puolella, eikä se yleislääkäri osannut sanoa että varhaista ois kohdunulkopuoleisen oireilla. Sympaattinen ja mukava gynekologi päivystyksessä sitten otti oikein aikansa ja ultrasi, mutta sanoi että vaikka miten koittaa katsoa, niin elämää ei löydy. Kohdusta siis löytyi kuolleen sikiön kaiku, joka vastasi kooltaan viikkoa 7+ !!!! Toisena löydöksenä oli "outo" oikea munasarja, joka kuulemma näytti jotenkin veriseltä, mutta ei kohdunulkopuoliselta raskaudelta. Lääkäri kuitenkin päätti, että keskiviikkona kontrollikäynti, jossa tsekataan vielä munasarja uudestaan ja sitten annetaan tyhjennyslääkkeet jos sikiö ei ole tullut ulos. (Ja jos munasarjassa on jotain outoa niin sen kanssa edetään sitten jotenkin)

Aika allapäin olen nyt, mutta tavallaan ehdin jo aloittaa viikonloppuna suremista. Toinen juttu on se, että tä koko episodi on nyt niin hämmentävä, etten jotenkin osaa olla ihan hurjan murtunut. Meillähän siis ois tänään ollut viime kuukautisten mukaan päivät 4+6 käsillä, mutta sisältä löytynyt kuollut sikiö oli kuulemma selkeästi sen 7+. Viime kuukautiset tuli ihan normaalisti kuitenkin, mutta sitten oonkin ollut jo silloin oikeasti raskaana. Eniten on kummallista se, että testailin ahkerasti viime kuukautisten jälkeen ovulaatiota ja se nimenomaan bongattiin vain yhtenä tiettynä ajankohtana. Eli 1) ois voinut kuvitella että ne ovulaatiotestit ois jo näyttänyt plussan tosta sikiöstä ja 2) sitä yhtä ovulaatioplussaa ei ois pitänyt tulla, kun raskaana ei kuuluis ovuloida. En todella tiedä mitä helvettiä mun kroppa oikein on säätänyt?!

Nyt on olosuhteet huomioiden ihan ok fiilis, mutta katotaan miten ne sitten tyhjennyksen myötä heittelee. Voi olla, että pidän pientä paussia täällä käymisestä, mutta voihan tuo olla, että laitetaan heti reippaina uutta yritystä kehiin. Kertohaan joku kun jaksatte että miten nä keskenmenot kuuluu tuohon laskentaan merkata. Unohdetaanko kaikki edelliset yk:t ja aloitetaan laskenta keskenmenon jälkeisistä vai pidetäänkö listausta yllä ja merkitään vaan että keskenmeno ollu ajankohtana x?

Nelmis

69/140 |
10.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei vain, uusi odottaja liittyy varovaisesti mukaan. Viime viikon alkupuolella tein positiivisen raskaustestin ja laskurin mukaan ois nyt päiviä 4+6 ja LA 14.7. Tänään soitin neuvolaankin ja sain ekan ajan 26.11. Kyseessä olisi mun (22) ja puolison (26) esikoinen ja myös eka raskaus.

Täällä pohditaan juuri varattaisiinko aika varhaisultraan johonkin 24.11. tms, jolloin pitäis jo pienen sykkeen näkyä. Lauantaina mulla oli puolen tunnin jäätävä kipukohtaus ja sunnuntaina hiukan yli tunnin mittainen. Eli siis ihan törkeä kipua alavatsassa painottuen oikealle puolelle, siinä sitten vaan tärisin ja itkin. Ihan varma olin, että keskenmeno koitti, mutta vuotoa ei ole ollut. En tiedä myöskään voisiko kohdunulkopuolinen oireilla jo tässä vaiheessa, vai vasta myöhemmillä viikoilla. Neuvolasta kun koitin kysyä niin sanoivat vaan, että ei pitäis kauheita kipuja olla, mutta että jos varhaisultran haluaa selvitelläkseen onko kaikki ok niin yksityiseltä pitää varata. Eivät vaan ole mitään kaikkein edullisinta lystiä mokomat.. Mutta ei kyllä huvittais johonkin tammikuulle asti odottaa ekaa ultraa nähdäkseen että mitä siellä on. Huh. Tietty jos kivut vaan lisääntyy ja pitkäkestoisemmiksi muuttuu ni harkitsen muutenkin jo lääkärille menoa tai pahassa tilanteessa päivystystä. o_O Vähän kriiseilevä olo! Mulla on myös aina ollut paaaljon toiminnallisia vatsahäiriöitä ja nyt raskauden myötä oon ihan täynnä ilmaa. Toivon siis kovasti, että se kiertävä ilma nimenomaan olisi hurjien kipujen lähde. On mulla joskus ennenkin ollut kipeitä ilmavaivoja, mutta tä on jo uudella tasolla.

Superkiinnostavaa kaikille varmaan jotkut meikäläisen vatsantoiminnot. Oon vaan huolissaan tosta asukista. Mä olen kertonut raskaudesta yhdelle kaverille, joka asustaa tällä hetkellä toisella puolella palloa. Se tuntui tarpeeks hyvältä etäisyydeltä, etenkään kun ei ole ihmeemmin yhteisiä kavereita. :D Ystäville en ole vaan halunnut mitään vielä puhua, kyllä varmaan vaikka keskenmenosta kertoisin sen satuttua. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että ensin ehkä se varhaisultra ja sitten voi niille sanoa jotain. Perheelle tieto tulis aikaisintaan jouluna, mutta luultavasti odotettais sitä 12 viikon ultraa varoiksi ja sit vasta uutisoitaisiin niille.

279/2507 |
05.11.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi ei, nyt sitten onnistuin jotenkin mystisesti saamaan toisen kuvista tuohon kuvana kahden linkin lisäksi. En kestä! Meen sekoilemaan pois tästä koneelta ennen kuin spämmään tän ketjun täyteen. :D

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.