nalepo

Vierailija kirjoitti:

Minä olin sinun tilanteessasi 5 vuotta sitten. Puutumisia ja tuntohäiriöitä, siitä seurasi huoli ja stressi, huono nukkuminen ja tietysti sen seurauksena oireet pahenivat. Olin aivan hermoraunio, kaksi pientä lasta.

Minulle tehtiin kaikki kliiniset neurologiset tutkimukset moneen kertaan, pään MRI, hermoratatutkimus. Ei mitään missään. Lääkärit olivat hyvin ymmärtäväisiä ja ottivat minut tosissaan. Mutta kun ei syytä löytynyt oli pakko nostaa kädet pystyyn. Sain neuvon opetella elämään oireiden kanssa, ja yrittää olla huolehtimatta koska mitään vakavaa sairautta ei todettu. Niin tein. Oireet vähenivät vähitellen, nykyään niitä on todella vähän. Oma paras veikkaukseni on että yliliikkuvat nivelet ja lasten kanniskelu aiheuttivat erilaisia jumeja jotka aiheuttivat puutumiset, ja stressi sitten pahensi oireita. Koska nehän ovat juuri sellaisia joita voi kuvitellakin itselleen.

Tarkoitan tällä että vaikka sinulla selvästi onkin häiritseviä oireita ja niitä pitää yrittää selvittää, on erittäin mahdollista että koet ne paljon vahvempana koska ajattelet ja kuulostelet niitä koko ajan. Hermosto tavallaan on ylivirittyneessä tilassa mikä vain ruokkii tilaasi. Tämäkään ei ole mikään syytös että saat itse sen aikaan, tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu.

Yritä rentoutua ja saada välillä ajatukset pois olostasi ja tuntemuksistasi. Joku liikunta mitä voit harrastaa, saunominen, uinti?

Eli mulla on vielä toivoa. Kiitos kun kerroit kokemuksesi. Koitan nyt olla kärsivällinen kun tutkitaan, ja mennä sen mukaan eteenpäin.

Ja yritän olla kuulostelematta, työttömänä yksin kotona (mies töissä) on vaan liikaa aikaakin keskittyä kaikkeen. Täytynee alkaa katsomaan vaikkapa hömppäleffoja.

Valokuvausta rakastan. Sekin on nyt jäänyt. Kuvannut lähinnä koiraa ja kukkasia kun en ole pitkälle liikkunut. Voisin yrittää liikkua enemmän, vaikka aluksi ilman koiraa niin keskittyisin siihen kuvaamiseen. Tai tosiaan katon jotain hömppää. Värityskirjoja en nyt uskalla värittää etten jumiuta itteäni.

Vierailija kirjoitti:

Onko varmaa että selässä ei ole mitään?

Ei ole kuvattu jos sitä tarkoitat. Eli ei ole varmaa. On vaan tunnusteltu ja käänneltyväännelty.

"Toivoisin, että saisit jonkin järkevän syyn oireillesi. Ei varmaan ole mukavaa pelätä ja stressata, varsinkin jos unetkin jo menee. Siitähän tulee kierre ja huono olo tekee lisää pahaa mieltä ja lopulta elämä on yhtä harmitusta."

Minäkin toivon. Olisi kiva saada nukuttua kunnolla ja olla virkeämpikin.

"Palaat useasti vuoden takaiseen. Silloin ilmeisesti tapahtui jotain, sappikivet vai muutakin? "

Vuosi sitten kaikki oli oikeasti hyvin. Vatsaoireet alkoi syyskuussa. Siinö meni syksy ja talvi pilalle.

"Oletko siitä lähtien alkanut pelkäämään sairastumista? Oletko yhtään masentunut? Jos voisit tehdä sen masennustestin ja jos sinulla on edes lievä masennus, niin kävisin sinuna juttelemassa vaikka kunnallisella psykologilla."

En ole pelännyt, helpotti kun ne saatiin viimein tutkittua ja hoidettua. Olen aiemmin ollut masentunut, ja toipunut siitä. Tein testin äsken (se on kirjanmerkeissäni) ja sieltä tuli pisteitä 21. (Mieliala selkeästi alentunut.)

"Se, että joutuu koko ajan pelkäämään ja murehtimaan ei tee kenellekkään hyvää. Ei puhumassa käyminen ole mikään paha asia ja mukana kannettava stigma."

Ei se teekkään hyvää. Varsinkaan näin herkälle ja stressiherkälle ihmiselle kuin minä. Tiedän ettei se ole paha asia, kävin nuorempana juttelemassa.

"Ihan riittää sekin, että on sairastunut (sappikivet) ja saanut siitä olon ikäväksi. Johan se huojentaisi sinua itseäsikin, että olisi joku kenelle jutella, kun nyt tuot huoltasi esille täällä niin kovin usein".

Ehkä voisi ottaa yhteyttä. On mulle käyntikortti kunnalliseen annettu.

"En tarkoita, etteikö saisi, mutta tuntuu siltä, että sinulla ei ole hyvä olla.

Tsemppiä ja koita saada unta."

Ei olekkaan. Mieskin huomaa sen. Ja hei kiitos. Yritän nukkua, jos ei muuten niin otan tuon yhden lääkkeen jonka pitäis unettaa.

"Ethän sinä luota siihen sairaalaan kuin kallioon, koska alkuviestissäsi ilmenee, että teit valituksen ylilääkärille, että lukemissasi potilastiedoissa oireita oli tutkimusten jälkeen pidetty psyykkisinä."

Luotan sairaalaan. Valituksen tein nuoresta terveyskeskuslääkäristä. Terveyskeskuksen ylilääkäri laittoi sitten sairaalaan fysiatriaan.

"Tästä voi vetää johtopäätöksen, että uusi tutkimusrundi johtuu valituksestasi."

Nyt tutkitaan, se nuor lääkäri ei tutkinut. Ja voin huonommin kuin silloin kun hänet tapasin.

"On erikoista että pään mg kuvan nollatuloksen jälkeen yhä jatketaan samojen oireiden tutkimista, vaikka mikään oire ei todennu."

Pään mri oli joulukuussa kun marraskuussa oli lieviä oireita. Tämän jälkeen kontakti neurolle jätettiin, koska se mri oli puhdas. Nyt oireet ovat pahentuneet ja tilanne täysin eri kuin marras-joulukuussa.

Vierailija kirjoitti:

 Mulla on samat oireet, sanottiin valkosormisuus taudiksi. ei auta mikään . Lämpimät sukat jalassa ja kintaat kädessä, ettei kylmety. Johtuu  ehken sydämmen vajaatoiminasta. Mulla on myös  keuhkojen pleuranesteen  keräytyminen.

Mulla on aina sukat jalassa ko varpaat palelee herkästi. Miten sulla toi todettiin?