Nainen25
Seuratut keskustelut
Kommentit
Onko aidosti ongelma nyt se sun peppusi, vai onko miehesi vaan istuttanut "ongelman" päähäsi? Isot pyllyt on ihania.
Ei ole (välttämättä) kyse yhdestäkään _vuorokaudesta_ ilman somettamista, etkä sinä saatana osaa sen vertaa käskeä teinejäsi sinne haravoimaan ilman puhelimia. PISTE
Vierailija kirjoitti:
http://www.huuto.net/hakutulos/sellernro/288514
Tuossa myyjän muut kohteet. Voisiko tää olla meidän ikioma pikkuhousupervomme? Näkyy olevan jumppatrikoitakin myynnissä.
No ai että onko. :D myyjä "jaripari". Jartsukka vauhdissa.
No ihan mielipideasioitahan nämä on. Kyllä se posliini minun mielestä on parempi kun vapaana rehottava puska. Menet ihan sillä mikä SINUSTA tuntuu parhaalta, älä ota ressiä jostakin pimppikarvoista! Itsekin välillä ajelen kaikki pois, välillä jätän vain kolmion, välillä sheivaan pelkästään häpyhuulet/tuolta alta kaiken pois, ja bikinirajat siistiksi. Tilanteen mukaan mikä tuntuu hyvältä. :) Itse tykkään kaikesta paitsi puskasta, ja samaa mieltä mies. Voithan sä sokeroinnissa sanoa että jättää kolmion tms. Häpykummulle, niin ei tarvi miettiä näyttääkö lapselta.
Mä oon jotenkin ihan sanaton. Tekee tosi paljon mieli auttaa sua, koska näen sussa ja tuossa suhteessa jonkinverran samaa kun omassani ja itsessäni. Ihan näin aluksi, mä en ala neuvomaan sinua siinä, että eroa/älä eroa. Mulla ei ole mitään uutta sanottavaa, mitä täällä ei olisi jo sanottu. Ensinnäkin, haet apua läheisriippuvuuteesi. Hyvä että soitit jo terveyskeskukseen. Kuulostaa ettei sinulla ole minkäänsortin itsekunnioitusta, eikä itseluottamusta. Haet siihenkin apua, jos et sitä osaa lähteä itseksesi rakentamaan uudelleen. Sun pitää rakentaa sun itseluottamus itsesi varaan, ei toisen ihmisen. Sun on tiedostettava ongelmat itsesi kanssa.
Ja sitten siihen miksi näen tilanteessanne paljon samaa, on se, että mieheni toimii suuremmissa riitatilanteissa miltei samalla tavalla, hän eristäytyy. Ei tosin lähde muualle yöksi, mutta asunnossa minua karkuun. Ei kestä keskustella asioista kanssani vihaisena. Mulla on ollut iso opettelu sen suhteen, että annan hänelle aikaa rauhoittua. Samanlaista panikointia ja perässä juoksemista mitä sulla, mutta sen olen viimein ymmärtänyt että toiselle on annettava omaa tilaa. Sun elämäsi ei voi pyöriä vaan sen miehen ympärillä, tämäkin sanotaan ääneen täällä sadannen kerran. Sä et voi analysoida sen jokaista liikettä ja hengenvetoa, se on kuluttavaa hänelle ja sinulle. Oletteko te ennen saaneet sovittua? Pyydettyä anteeksi? Pyytääkö hän sinulta anteeksi rauhoituttuaan? Milloin miehesi masennusoireet ensikertaa ilmenivät?