Nainen25

No mutta nyt se on ohi, jos päätät uusia kierukan niin osaatpahan vaatia ensikerralla kunnon mömmöjä ennen laittoa. :) Poisto ei tunnu melkein laisinkaan.

Minusta laittokaan ei koskenut ylitsepääsemättömän paljon, vaikka supisteli tosi rajusti. Se kohdun mittaaminen ja niillä pihdeillä puristelu kylläkin tuntu aika järkyttävältä. Mulla sama Jaydess, oon ollut erittäin tyytyväinen. Ensimmäinen kierukka tosin tuli 2kk päästä toisten kuukautisten mukana melkein ulos, valui kohdunkaulalle ja jouduin poistattamaan. Jos sulla on runsaat kuukautiset niin suosittelen aina menkkojen jälkeen kokeilemaan sormella naruja, että ovatko samanmittaiset kuin laittaessa. Ihan yhtään pelottelematta oikeesti, mua ei lääkäri neuvonut että naruja kannattaa tarkkailla, vaikka kerroin ennen laittoa että vuodan hemmetisti. Jaydesissä on vähemmän hormonia kun mirenassa, mulle jaydesin hormonimäärä ei välttämättä ole riittävä, mutta siitä huolimatta halusin saman merkin kierukan entisen valuneen tilalle.

Tilasin netistä parit jumppakalsarit ja toiset oli liian pienet enkä edes saanut aikaseksi lähettää takaisin, siellä ne kaapissa palautuspussissa on edelleen. Tiiän, oon huono (ellen jopa surkea) näitten palautuksien kanssa. Siellä on kanssa yksi 90e käyttämätön mekko odottaa myymistä. Eikä edes ollut tarpeellisia.

Vierailija kirjoitti:

Nainen25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen25 kirjoitti:

Mä oon jotenkin ihan sanaton. Tekee tosi paljon mieli auttaa sua, koska näen sussa ja tuossa suhteessa jonkinverran samaa kun omassani ja itsessäni. Ihan näin aluksi, mä en ala neuvomaan sinua siinä, että eroa/älä eroa. Mulla ei ole mitään uutta sanottavaa, mitä täällä ei olisi jo sanottu. Ensinnäkin, haet apua läheisriippuvuuteesi. Hyvä että soitit jo terveyskeskukseen. Kuulostaa ettei sinulla ole minkäänsortin itsekunnioitusta, eikä itseluottamusta. Haet siihenkin apua, jos et sitä osaa lähteä itseksesi rakentamaan uudelleen. Sun pitää rakentaa sun itseluottamus itsesi varaan, ei toisen ihmisen. Sun on tiedostettava ongelmat itsesi kanssa.

Ja sitten siihen miksi näen tilanteessanne paljon samaa, on se, että mieheni toimii suuremmissa riitatilanteissa miltei samalla tavalla, hän eristäytyy. Ei tosin lähde muualle yöksi, mutta asunnossa minua karkuun. Ei kestä keskustella asioista kanssani vihaisena. Mulla on ollut iso opettelu sen suhteen, että annan hänelle aikaa rauhoittua. Samanlaista panikointia ja perässä juoksemista mitä sulla, mutta sen olen viimein ymmärtänyt että toiselle on annettava omaa tilaa. Sun elämäsi ei voi pyöriä vaan sen miehen ympärillä, tämäkin sanotaan ääneen täällä sadannen kerran. Sä et voi analysoida sen jokaista liikettä ja hengenvetoa, se on kuluttavaa hänelle ja sinulle. Oletteko te ennen saaneet sovittua? Pyydettyä anteeksi? Pyytääkö hän sinulta anteeksi rauhoituttuaan? Milloin miehesi masennusoireet ensikertaa ilmenivät? 

Tämä on ihan kauheaa kun miehen tavarat pyörii täällä nurkissa ja lupasi jo viikonloppuna ne noutaa. Tulee vain mieleen että epäröikö mies nyt päätöstään vai mistä kiikastaa että ei edes tärkeimpiä ja arvokkaimpia tavaroitaan tule hakemaan kun on sanonut. Mies ei koskaan myönnä tehneensä väärin eikä pyydä minulta anteeksi. Itse pyydän aina anteeksi ja yritän sillä lepyytellä miestä. No ei hyväksy koskaan anteeksipyyntöä ja riita unohdetaan hänen toimestaan eikä siitä enää koskaan saa puhua. Häiritsee ihan kauheasti tällainen. Itse jos eroaisin menisin samantien vuokraamaan auton kuljettajineen ja hakisin saman päivän aikana tavarani pois. Toivon miehen ottavani minuun yhteyttä, minun yhteydenottoihin tuskin kukaan vastaisi. Masennusoireet salasi aluksi minulta pitkään kun kuulemma eivät liittyneet mitenkään suhteeseemme niin ei halunnut tuoda sitä julki. Tuli lopulta ilmi kun hakeutui itse lääkäriin 4 kk sitten. -AP

Onko hän ollut aina teidän suhteenne aikana samanlainen riitojen "sopimisen" tai tässätilanteessa sopimattomuuden osalta, vai onko asia vaan nyt lähiaikoina riitojen ja asioiden kärjistyttyä mennyt siihen, ettei häntä kiinosta puida tai sopia  enää laisinkaan? Mitenkä menet yleensä pyytämään anteeksi? Ihan sanomalla, että anteeksi kun huusin, tai olen pahoillani kun käyttäydyin näin. Vaiko hieman hyökkäävään sävyyn "voitaisiinko keskustella ja sopia nyt heti" tms. Yritän nyt saada kiinni, että kuka tässä rikkoo ja ketä vastaan kaikista räikeimmin..

Tuo on raskasta, että joudut odottamaan kotona yksin epätietoisuudessa. Meillä on ollut myös muutamia raskaita riitoja takana, missä mies on uhkaillut erolla, "ei tässä ole enää mitään muuta mahdollisuutta" ja sen jälkeen jättänyt minut yksin sanojensa kanssa. Se on henkistä väkivaltaa. (mieheni tietää sen, me kuitenkin olemme keskustelleet riitojen päätteeksi ja sovittu. Mutta ei mennä liikaa minun suhteeseeni kuitenkaan)

Mies on ollut aina samanlainen eikä ole halunnut ratkaista riitoja. Olen toki hyökkäävä usein koska mies ei halua sopia ja itse taas haluaisin sopia heti. Pystyn pyytämään kunnolla anteeksi vasta riidan rauhoituttua kun mies on jo lähtenyt ovesta ulos. Olen kuitenkin itkuisena yrittänyt pakottaa miehen sopimaan heti kaiken että voisin pyytää anteeksi. Viestejä olen myös lähetellyt heti miehen lähdön jälkeen perään tuloksetta ja anteeksi olen pyytänyt aina kun mies on tullut "hakemaan" muutamia tavaroitaan ja jatkanut sitten pakomatkaansa. - AP

Oletteko te keskustelleet ikinä rauhassa (ei riidan päätteksi, kun tilanne on tulehtunut) että miksi hän ei halua sopia. tai pyytää anteeksi. Ootko sä ikinä kysynyt häneltä, että miksi sinä juokset karkuun, ja miksi sinä et tahdo sopia riitoja? Kertonut hänelle, että sinua ahdistaa, ja loukkaa jos riidat jäävät roikkumaan ilmaan. Jos kyllä, vastaus? Hänellä on itsensä kanssa ongelmia, kerta ei osaa myöntää virheitään tai pyytää anteeksi ja kaiken hyvän lisäksi karkaa ahdistavasta tilanteesta. Noissa asioissa sinä et oikein voi auttaa, hänen pitää tehdä se työ itse, ja suhteen jatkumisen kannalta olisi aika tärkeää tietä, että tajuaako hän itse, että hänellä on ongelma/ongelmia. 

Ihmisillä on erilaisia tapoja riidellä, käsitellä asioita, käyttäytyä riitatilanteissa. Ketään ei voi myöskään pakottaa sopimaan sillonkun itse haluaisi. Tämän mäkin olen oppinut kantapään kautta. Jokainen ottaa leppyäkseen oman aikansa, mutta jokaisen pitäisi myös osata myöntää virheensä ääneen ja pyytää anteeksi.

Mulla alkoi saliharrastus vasta ööm.. vuonna 2013, mutta kaaaauan ennen sitäkin oon ollut paljon lihaksia omaavien miehien perään. (myös aivot ihan ok, stereotyyppinen aivoton bodari ei kiinnosta) Joten eikai tää nyt suoranaisesti oo yhteydessä mun omaan bodailuharrastukseen. Tosin mä olen niin pitkä myös, että mieluusti miehessä saa olla kokoa, jos ei pituutta niin sit ainakin leveyttä hartioissa. Summa summarum, makuja on monia. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen25 kirjoitti:

Mä oon jotenkin ihan sanaton. Tekee tosi paljon mieli auttaa sua, koska näen sussa ja tuossa suhteessa jonkinverran samaa kun omassani ja itsessäni. Ihan näin aluksi, mä en ala neuvomaan sinua siinä, että eroa/älä eroa. Mulla ei ole mitään uutta sanottavaa, mitä täällä ei olisi jo sanottu. Ensinnäkin, haet apua läheisriippuvuuteesi. Hyvä että soitit jo terveyskeskukseen. Kuulostaa ettei sinulla ole minkäänsortin itsekunnioitusta, eikä itseluottamusta. Haet siihenkin apua, jos et sitä osaa lähteä itseksesi rakentamaan uudelleen. Sun pitää rakentaa sun itseluottamus itsesi varaan, ei toisen ihmisen. Sun on tiedostettava ongelmat itsesi kanssa.

Ja sitten siihen miksi näen tilanteessanne paljon samaa, on se, että mieheni toimii suuremmissa riitatilanteissa miltei samalla tavalla, hän eristäytyy. Ei tosin lähde muualle yöksi, mutta asunnossa minua karkuun. Ei kestä keskustella asioista kanssani vihaisena. Mulla on ollut iso opettelu sen suhteen, että annan hänelle aikaa rauhoittua. Samanlaista panikointia ja perässä juoksemista mitä sulla, mutta sen olen viimein ymmärtänyt että toiselle on annettava omaa tilaa. Sun elämäsi ei voi pyöriä vaan sen miehen ympärillä, tämäkin sanotaan ääneen täällä sadannen kerran. Sä et voi analysoida sen jokaista liikettä ja hengenvetoa, se on kuluttavaa hänelle ja sinulle. Oletteko te ennen saaneet sovittua? Pyydettyä anteeksi? Pyytääkö hän sinulta anteeksi rauhoituttuaan? Milloin miehesi masennusoireet ensikertaa ilmenivät? 

Tämä on ihan kauheaa kun miehen tavarat pyörii täällä nurkissa ja lupasi jo viikonloppuna ne noutaa. Tulee vain mieleen että epäröikö mies nyt päätöstään vai mistä kiikastaa että ei edes tärkeimpiä ja arvokkaimpia tavaroitaan tule hakemaan kun on sanonut. Mies ei koskaan myönnä tehneensä väärin eikä pyydä minulta anteeksi. Itse pyydän aina anteeksi ja yritän sillä lepyytellä miestä. No ei hyväksy koskaan anteeksipyyntöä ja riita unohdetaan hänen toimestaan eikä siitä enää koskaan saa puhua. Häiritsee ihan kauheasti tällainen. Itse jos eroaisin menisin samantien vuokraamaan auton kuljettajineen ja hakisin saman päivän aikana tavarani pois. Toivon miehen ottavani minuun yhteyttä, minun yhteydenottoihin tuskin kukaan vastaisi. Masennusoireet salasi aluksi minulta pitkään kun kuulemma eivät liittyneet mitenkään suhteeseemme niin ei halunnut tuoda sitä julki. Tuli lopulta ilmi kun hakeutui itse lääkäriin 4 kk sitten. -AP

Onko hän ollut aina teidän suhteenne aikana samanlainen riitojen "sopimisen" tai tässätilanteessa sopimattomuuden osalta, vai onko asia vaan nyt lähiaikoina riitojen ja asioiden kärjistyttyä mennyt siihen, ettei häntä kiinosta puida tai sopia  enää laisinkaan? Mitenkä menet yleensä pyytämään anteeksi? Ihan sanomalla, että anteeksi kun huusin, tai olen pahoillani kun käyttäydyin näin. Vaiko hieman hyökkäävään sävyyn "voitaisiinko keskustella ja sopia nyt heti" tms. Yritän nyt saada kiinni, että kuka tässä rikkoo ja ketä vastaan kaikista räikeimmin..

Tuo on raskasta, että joudut odottamaan kotona yksin epätietoisuudessa. Meillä on ollut myös muutamia raskaita riitoja takana, missä mies on uhkaillut erolla, "ei tässä ole enää mitään muuta mahdollisuutta" ja sen jälkeen jättänyt minut yksin sanojensa kanssa. Se on henkistä väkivaltaa. (mieheni tietää sen, me kuitenkin olemme keskustelleet riitojen päätteeksi ja sovittu. Mutta ei mennä liikaa minun suhteeseeni kuitenkaan)