N 44
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kun rekisteröity parisuhde-mahdollisuutta oltiin ajamassa, ihan joka tuutissa homot ja lesbot ja heidän edustajansa kuuluttivat etteivät ole vaatimassa oikeutta avioliittoon. Itsekin kannatin siksi tuota rekisteröity parisuhde-mallia, musta on ihan oikein että he saavat juridisia oikeuksia suhteelleen.
Sitten kun tuo mahdollistui, alettiinkin ajaa sukupuolineutraalia avioliittoa. Mun johtopäätös: Homoliike on epärehellinen ja heidän puheisiinsa ja vakuutteluihinsa ei voi luottaa yhtään. Nyt sanotaan et halutaan "vain" avioliitto, ei kirkkovihkimistä, jotenkin luulen että se ei taaskaan riitä.
Sanottiin et perheensisäinen adoptio-oikeus riittää, nyt halutaan samat adoptio-oikeudet kuin heteropareille.
Et en ehken hirveästi kivittelisi sieltä leiristä niitä, jotka haluavat tuon tasa-arvoisen avioliittolain kumoamista, kun homoliike on osoittanut ettei heidän puheisiinsa tavoitteista lainsäädännön suhteen voi luottaa, on ihan ymmärrettävää että pyritään pakittamaan kaiken suhteen, kun ei voi yhtään tietää mitä sieltä seuraavaksi tulee.
Myötätunto homoja kohtaan näissä asioissa on aika lailla vähentynyt näiden heidän kuvioiden myötä.
Et taida kauheasti olla perillä siitä keskustelusta, mitä käytiin kun rekisteröityä parisuhdelakia alettiin ajamaan? Olin itse mukana niissä piireissä silloin, ja kyllä avioliitolain muutos oli korkein tavoite jo siinä vaiheessa. Silloin kuitenkin yhteiskunnan arvot olivat sen verran konservatiivisemmat kuin nykyisin, että sukupuolineutraalin avioliiton läpimenolle ei ollut käytännössä mahdollisuuksia.
Tästä käytiin pitkät keskustelut, ja lopulta päätettiin luopua avioliittolain muuttamisesta ja sen sijaan alettiin ajamaan rekisteröityä parisuhdetta, jolla nähtiin huomattavasti suuremmat mahdollisuudet läpimenoon. Tavoite oli kuitenkin saada samaa sukupuolta olevien parien parisuhteille edes jonkinlainen juridinen asema ja lain suoja. Siihen aikaan olisi ollut tyhmää alkaa ajamaan suoraan avioliittolain muutosta, koska se ei olisi mennyt läpi ja se pääasiallinen tavoite, eli homoparisuhteiden oikeudellinen suoja olisi jäänyt kokonaan saavuttamatta. Se olisi merkinnyt pahimmillaan poliittista itsemurhaa ja parhaimmillaankin olisi pitänyt pistää pystyyn kokonaan uusi kampanja ja uhrata jälleen valtavat määrät voimavaroja ja resursseja uuteen yritykseen.
Tällaisen politikoinnin rehellisyydestä voi jokainen muodostaa omat mielipiteensä, mutta homopiirit eivät toki ole ainoita, jotka sitä ovat harrastaneet. Ihan vastaavaa tekee esim. KD aborttikysymyksen ympärillä koko ajan. He ovat ajaneet jo vuosia tiukennuksia aborttilakiin ajamalla myöhäisaborttien (rv20-24) kriminalisointia sekä terveydenhuollon henkilöstölle oikeutta kieltäytyä aborttien tekemisestä. Päivi Räsänen on tästä tehnyt lakialoitteitakin ja kun kansalaisaloitemahdollisuus tuli, on aborttilain tiukennuksia haettu sitä kautta. Oikeasti Räsänen ei hyväksy myöskään alkuraskauden sosiaalisilla syillä tehtäviä abortteja, mutta kristilliset eivät halua hirttäytyä aborttikysymykseen lähtemällä ajamaan niin laajaa kriminalisointia. Sen sijaan hekin pyrkivät pienin askelin kohti tavoitetta. Ajavat sellaisia muutoksia, joilla olisi mahdollisuus jopa saada lainvoima. Minusta se ei ole epärehellistä, vaan se on poliittisesti järkevää. Demokratian luonteeseen kuuluu kyky tehdä kompromisseja, ja se merkitsee sitä, että "kaikki tai ei mitään" ei välttämättä aina ole fiksuin ratkaisu, jos ei sitten halua menettää kaikkea.
Millaisia aloitteita sinä oikein haluaisit tehdä, kun koet niiden olevan kiellettyä? Haluaisitko ehkä tarrata suoraan tisseihin tai takamukseen, koska fyysinen kähmintä tosiaan nykyisin voidaan katsoa oikeudessa seksuaaliseksi häirinnäksi. Sen sijaan jutustelu, treffeille pyytäminen, kehuminen ja jopa rivojen juttujen viljely ei ole laissa kiellettyä, joten kyllä minun nähdäkseni aika laajat oikeudet aloitteellisuuteen on edelleenkin.
Se toki, kuinka nainen aloitteeseesi suhtautuu, on sattuman kauppaa, mutta niinhän se on ollut ennenkin. Ja ihan samassa asemassa me naisetkin olemme, jos se sinua yhtään lohduttaa.
Tämä on sitten kirkon asia päättää. Ja kirkko on päätöksenteossaan hyvin pitkälle jäsenistönsä mielipiteiden varassa. Jokaisella 16 vuotta täyttäneellä kirkon jäsenellä on äänioikeus seurakuntavaaleissa, riippumatta siitä, mitä mieltä he ovat homoparien vihkimisestä. Samalla tavalla kirkko jäsenmaksut kaikilta perii, riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta.
Demokraattisen päätöksenteon periaatteita kirkkokin noudattaa, joten mikäli se alkaa vihkimään homopareja, se on erittäin suurella todennäköisyydellä jäsenistön enemmistön hyväksi tehty päätös. Se ainakin on jo nähty, että homoja syrjimällä kirkko menettää todennäköisesti enemmän jäseniään kuin heidät hyväksymällä.