N 44

Todella sievä tuo minusta on. Kroppa on erittäin hyvä ja pidän hänen ilmeikkäästä hymystään.

Mä näen tuossa tilanteessa aika paljon positiivistakin. Hän on kuitenkin ilmeisesti itsekin huolissaan ja edes jollain tavalla kiinnostunut oppimaan syömään terveellisemmin, kun kyselee onko kaalilaatikko terveellistä jne. Näyttää siltä, että häneltä puuttuu keinot tehdä oikeita valintoja.

Eli tartu kiinni niihin hetkiin ja seuraavaksi kun hän osoittaa kiinnostusta ja kysyy jotain, niin vastaa kunnolla. Esim. kaalilaatikkokysymykseen olisit voinut sanoa, että kyllä kaalilaatikko on terveellistä ja hyvää ruokaa, mutta voin lisääminen siihen ei ole. Anna hänelle ihan konkreettisia ohjeita esim. voin ja turhan rasvan vähentämisestä. Opeta tekemään ruokaa ja kehota olemaan lisäämättä sitä voita. Ethän sinä periaatteessa muutakaan voi tehdä, kuin neuvoa ja toivoa että hän ottaa neuvoistasi vaarin.

Asutteko lähekkäin? Voisitko houkutella häntä pienille ja hitaanpuoleisille kävelylenkeille vaikka pari kertaa viikossa? Aloittakaa vaikka löntystelemällä pari kertaa korttelin ympäri, jos hänen kuntonsa on huono eikä liikunnan fiilistäkään ole. Tiedän kokemuksesta, että mikään ei tapa sitä pientä kiinnostusta liikkumiseen tehokkaammin, kuin veren maku suussa liikkuminen ja tunne siitä, että on pakko tehdä enemmän ja enemmän, koska vähemmästä ei ole hyötyä. Ensin pitäisi löytää liikkumisesta hyvää oloa ja siinä vaiheessa ei edes kannata miettiä, että kuluttaako se vähäinen liikunta oikeasti mitään. Jo se, että kiertää korttelin joka toinen päivä, on hyvä alku. Tärkeintä on, että tulisi itselle edes pikkuisen positiivinen jälkimaku, jotta ehkä innostuisi lisää ja vaikka kokeilemaan muitakin lajeja. Joka ikisestä askeleesta kuitenkin on hyötyä. Kaikkea hyötyä kun ei mitata kulutetuissa kaloreissa.

Siinä te kävellessennäkin voisitte jutella terveellisemmästä ruuasta. Ja muista kehua häntä niistä edistysaskelista joita hän on jo tehnyt ja tekee jatkossa. Se että on lopettanut mäkkärissä juoksemisen on kuitenkin hyvä asia ja askel oikeaan suuntaan. Se että häntä kiinnostaa ruokien terveellisyys on hyvä asia ja hyvää on sekin, että hän on ylipäätään kiinnostunut tekemään ruokaa itse sen sijaan, että eläisi pelkillä herkuilla ja eineksillä. Kehu niistä asioista ihan vilpittömästi ja älä siinä vaiheessa moiti mistään. Moite vesittäisi vain turhaan sen positiivisen palautteen ja hän saattaisi vain mennä turhaan puolustuskannalle. Nyt alussa minusta on tärkeintä pyrkiä antamaan hänelle positiivisia kokemuksia jokaisesta pienestäkin yrityksestä oikeaan suuntaan. Varsinaisia tuloksia voi lähteä tavoittelemaan vähän myöhemmin.

Mihin ihmeeseen teillä nuorilla on kiire? Ja miksi ihmeessä pitäisi luopua toivosta noin nuorena? En näe mitään syytä, miksi et voisi löytää hyvää miestä. Et myöskään minusta vaikuta yhtään tyhmältä, turhan itsekriittiseltä vain.

Mutta koska olet noin nuori vielä, ettei oikeasti mitään kiirettä pariutumisen kanssa vielä ole, niin entä jos koittaisit keksiä elämääsi jotain sellaista sisältöä, joka kehittäisi minäkuvaasi ja kohottaisi itsetuntoasi? Onko sinulla ystäviä tai harrastuksia? Mistä asioista olet kiinnostunut? Oletko jossain asiassa lahjakas?

Minä 44 ja mies 42. Ikäeroa 1 vuosi ja 8 kk.

En sulje silmiäni, en myöskään pelkää, kyttää taikka huolestu. Mieheni työ on sellaista, ettei hän aina yksinkertaisesti voi vastata puhelimeen. Soittelee sitten paremmalla ajalla.

Suhteemme perustuu luottamukseen. En hyötyisi epäluottamuksesta mitään, joten en ala turhaan sellaista mielessäni ruokkimaankaan. Tämä on tietysti sikäli helppoa, kun ei mies ole aihettakaan epäluottamukselle antanut. Ja minä en pidä luottamuspulan aiheena sitä, ettei hän ehdi vastata puhelimeen tai muista tsekata whatsappia muutamaan tuntiin. Ja vastauspakkoa mun whatsapp-viesteihin ei ole, ellen kysy jotain.