N 44

Mitä jos kutsut setäsi puolisoa vaikka etunimellä? Ei tarvitsisi vaivata päätään näin lapsellisilla jutuilla.

Analiisti kirjoitti:

onko tietoa motiivista? Ehkä tekijällä oli hyvä syy. Mielestäni ei kannata tuomita jos ei tiedä kaikki tarpeelliset faktat...

Hyvä syy?? Vaikka mä nyt miten asiaa mielessäni vääntelisin, en kyllä keksi yhtään hyvää syytä tappaa toinen noin julmalla ja raa'alla tavalla...

Aivan käsittämättömän sairasta meininkiä. Siis jos ei kerran uskalla väliin mennä, niin ei uskalla apuakaan soittaa? Mutta uskaltaa kuitenkin pyytää pahoinpitelijää lopettamaan?? Mä en voisi elää itseni kanssa, jos olisin antanut noin tapahtua tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

No ihan itseäni ajatellen mulle ois ollu parempi pitää se välivuosi ja miettiä et mihin OIKEESTI haluan eikä mennä sinne minne sattu pääsemää. Mulla meni hukkaan kolmen vuoden lähihoitajaopinnot koska otin opiskelupaikan vastaan siks kun en muutakaan keksinyt ja loppujen lopuksi koko opinnoista ei jääny kätee mitään kun en ollut yhtään kiinnostunut alasta ja koko ajan sain vahvistuksia siitä ettei se ole mun ammatti. Varsinaisen ammattini löysin vasta 24vuotiaana johon opiskelinkin erittäin ahkerasti ja sain loistonumerot.

Eli kyllä antaisin pitää välivuoden sillä ehdolla että teini oikeesti miettii sen ajan mitä haluaa tehdä ja tekee kaikkensa sen eteen että pääsee tekemään sitä. 

Teille jotka vastasitte että ette aintaisi...olette perseestä.

Anteeksi että kysyn, mutta jos et olisi opiskellut lähihoitajaksi, niin mitä sitten olisit tehnyt siihen asti, että 24-vuotiaana löysit oman alasi? Pitänyt kahdeksan vuoden välivuoden?

Minusta tässä ketjussa on esitetty hyviä perusteluita sille, miksi välivuosi ei noin nuorena ole hirveän hyvä idea. Kotiin jääminen monesti passivoittaa ja altistaa syrjäytymiselle. Ja tuohon vaiheeseen on tarjolla parempiakin vaihtoehtoja, kuten esim kymppiluokka tai lukio. Itselleen väärän alan ammattikoulutustakaan ei ole pakko suorittaa loppuun jos keksii kiinnostavampaa tekemistä. 18-vuotiaana saa helpommin töitäkin välivuoden ajaksi kuin 16-vuotiaana.

Alfred Hitchcockin Linnut. Olin varmaan jotain 12-vuotias ja jostain syystä yksin kotona, kun se tuli. Sen jälkeen meni vuosia niin, että jos jollekin sähkölangalle erehtyi enemmän kuin kolme kottaraista yhtä aikaa istumaan, mua alkoi hirvittämään.

Muistan myös tv-sarjan nimeltä Kaikkien rakkaitteni puolesta, joka kertoi juutalaismiehestä, joka ensin menetti lapsuutensa perheen Treblinkan keskitysleirillä ja myöhemmin vielä vaimonsa ja neljä lastaan jossain tulipaloon liittyvässä onnettomuudessa. Se ei niinkään pelottanut, mutta järkytti.