MyMy

Täälläkin kärsitään (nautitaan) vauvakuumeesta. Olen aina tykännyt lapsista ja pitänyt vauvoja suloisina.



Nyt kuitenkin täysin puun takaa tuli ihan oikea vauvakuume. Joka puolella on raskaana olevia naisia, äitejä ja isiä pienten lastensa kanssa, vauvat tulevat uniin, siitä haluaa puhua koko ajan, olen lukenut kaiken maailman blogit ja keskustelut ja silmät hapuilevat kaupassa aina vauvan vaatteisiin ja tarvikkeisiin. APUA!



Olemme olleet miehen kanssa yhdessä pari vuotta. Mies on 29 ja itse olen 24 vuotias.



Mies on sanonut haluavansa lapsia ja mielellään ensimmäisen kolmenkympin hujakoilla. Nyt kuitenkin on hieman shokissa siitä, että oikeasti otin asian puheeksi. Ehkä jopa välttelee aihetta. Itse voisin puhua siitä koko ajan ja tiedän, että se varmasti ärsyttää miestä. Välillä ärsyttää itseänikin. :D



Omaa mieltä lähinnä painaa se, että tunteet myllertävät ja on hirmuinen vauvakuume. Ajatuksiin ei tunnu mahtuvan muuta kuin vauva. Toisaalta järki sanoo, että vielä ei ole sen aika. Ja kuitenkin epäilys herää, että mahdanko olla todella valmis. Mutta voikohan sitä koskaan olla täysin valmis?



Tämä palsta tuntui oikealta paikalta rekisteröityä, koska täältä varmasti löytää kohtalontovereita ja saa purkaa omia tunteitaan. Tuntuu, että asiasta ei oikein muualla halua puhua.



Nyt yritän pitää vauvakuumeeni kurissa jollain tapaa. Ja odotella josko se mies omasta tahdostaan ottaa asian lähitulevaisuudessa puheeksi ja voimme asiasta yhdessä keskustella. Painostaa en halua missään nimessä. Lähinnä helpotus tähän omaan tunteiden myllerykseen olisi ihan tervetullut.



Tsemppiä muillekin samassa tilanteessa oleville.