MyMy

kimallus-84 ja Hummingbird ikävä kuulla noista vähän ikävimmistä uutisista. Toivottavasti ei kuitenkaan liiaksi aiheuta stressia ja huolta eikä vaikuta raskautumiseen!

Voin kyllä hyvin samaistua, mun pitäis varmaan kanssa mennä papaan. N. kolme vuotta sitten mulla oli hyvälaatuisia solumuutoksia ja gyne sanoi, että niitä on parikymppisillä tosi paljon ja yleensä paranevat itsestään. Kehotti mennä n.25 vuotiaana uudestaan eli alkais olla aika ja saispa varmuuden ennen kuin alkaa yritys. Mutta jotenkin pelottaa kauheesti mennä. Jos onkin jotain vakavaa.

Kertomisesta. Mun on yleensä vaikee pitää kaikki asiat sisälläni ja avaudun omista asioista aika helposti. Joten pakko ainakin muutamalle lähimmälle ystävälle kertoa heti plussan jälkeen. Perheille kertomisen haluisin jättää n.rv12 paikkeille, jos vaan pystyn. :D Ja muille kavereille ehkä vasta sitten myöhemmin kun vatsa pyöristyy ja sen muutenkin arvaa. Toki riippuu paljon kuinka voimakkaita oireita tulee ja missä kohti, että kuinka pystyy salaamaan. :)

Kokemuksia lasten kanssa on jonkin verran. Ei tosin juurikaan vauvaikäsistä. Noin 4-7 vuotiaista. Oon ollut parissa työharjottelussa päiväkodissa sekä olin au pairina jenkeissä vuoden. Mutta vauvoja oon lähinnä ihastellu etäämmältä ja muutamia pitänyt sylissäkin. 

Tällä hetkellä vauvakuume on taas aivan hulluissa lukemisissa. Ja en tykkää tästä odottelusta. En oo eläissäni odottanu menkkoja alkavaksi näin paljon kun nyt. Ärsyttävää kun ei yhtään tiedä kuinka pitkäksi kierto venähtää. Tosin me tossa kuitenkin oltiin käyttämättä kumia kun niitä ei siinä hetkellä kotona yhtään ollut, joten teoriassa mahdollisuus raskauteenkin vois olla. Mutta empä uskalla niin ajatella kun on se niin epätodennäköistä, että tärppäis. Mutta pilvilinnoissa on välillä mukava elellä. ;)

Ootteko tutustunut eri raskaustesteihin ja saanut selkoa olisko joku luotettavin tai suosituin tms? Toki Clearbluen digi varmasti on, mutta lähinnä näistä halvemmista vaihtoehdoista.

Entä onko joku jo ostanut/lainannut kirjastosta jotain kirjoja? Suosittelisitteko jotain?

Tekee niin mieli vaan pyöriä tässä vauvamaailmassa ja haalia tietoa kaikesta mahdollisesta! :) 

Mukavaa viikonloppua!

Heipsan!

En ookaan pitkään pitkään aikaan mitään kirjotellut, mutta lukemassa käynyt kyllä. Katsotaampa muistanko mistä kaikesta täällä on keskusteltu. ;)

Onnea kaikille yrityksen alottaneille ja toivottavasti pian tärppää! Meillä lopetettiin pillerit vähän aika sitten. Sanoin miehelle, että on hänestä kiinni, koska lopetetaan eikä siihen sitten kauaa mennytkään. :) Meillä kyllä vielä kuulostellaan mitenkä mun kroppa lähtee toimimaan eikä varsinaista yritystä siis olla vielä alotettu. Pillereiden syöntiä on kuitenkin takana 9vuotta ja viimeksi luomumenkat ollut 15 vuotiaana ja silloinkin äärimmäisen epäsäännölliset. Mutta jospa se kroppa olis muuttunut niistä ajoista. 

Aavistelin ovista muutama päivä sitten (oireet olis viitanneet siihen), mutta voi olla, että se on vaan lopettamisen jälkeistä oireilua. Ja sen mukaan kierto olis todella lyhyt.. Mahassa on kuitenkin nippaillu lähes päivittäin. Nyt on menossa kp16. 

Nimiä oon miettinyt mielessä jonkin verran, mutta yhdessä ei asiasta olla puhuttu. Mies kun vaatii selkeesti vielä totuttelua ajatukseen, että mitä tässä on tapahtumassa niin en halua liikaa asioista vielä puhua vaan antaa hänen mietiskellä itsekseen omia ajatuksiaan. :) Tytön nimi on huomattavasti helpompi keksiä kuin pojan.

Alkoholin käytöstä oli myös keskustelua. Meillä se on aika vähäistä kummallakin. Mä käyn ehkä enemmän viihteellä kun mies, mutta en itsekään kovin usein. Tupakkaa oon polttanut aikas monta vuotta. Vuosi sitten maaliskuussa lopetin, koska ajattelin, että haluan jo valmistautua tulevaan vauvaan sillä, että lopetan oman kropan myrkyttämisen.

Työnteosta. Mä teen vuorotyötä kaupan alalla ja mies on yrittäjä. Meillä siis aika ristiin menevät aikataulut ja paljon ollaan pois kotoa. Mutta toiminu meillä tosi hyvin ja toivon mukaan toimii sittenkin kun vauva joskus saapuu.

Asuntoasiaakin oli tuolla esillä. Meillä on itseasiassa suuremman asunnon etsintä käynnissä. Oltais muutettu isompaan jokatapauksessa ja nyt vielä suuremmalla syyllä kun vauvakin on toiveissa. Tällä hetkellä asutaan kerrostalo kaksiossa ja suunnitelmissa olisi muutta rivitalo kolmioon. Asunnon metsästys on mukavasti vienyt välillä ajatukset pois kuumeilusta. Tuntuu, että tämä kuume ottaa välillä niin vallan, että tekee hyvää kun mielessä on muutakin. :)

Hummingbird; meidän kunnassa voi ainakin itse tilata labraan ajan papan ottoon. Toki sekin maksaa, mutta olisko joku pari-kolmekymppiä. Vastauksia oon sitten soitellu omalääkäriltä kun tullut postitse kotiin.

Tällä hetkellä kuume on kova ja lapsen kaipuu suuri. Mutta samalla on ruvennut hieman pelottamaan. Varsinkin nyt kun pillerit jäi pois. Jotenkin mieleen tulee väkisin ajatuksia, että onko tämä nyt oikea aika, onko talous tarpeeksi hyvä, pitäisikö vielä lähteä opiskelemaan ja lykätä lapsen teko tulevaisuuteen jne.
Pääasiassa ajatukset on positiivisia ja uskon, että aina löytyy joku syy miksi lykätä yrityksen aloittamista ja siinä käy äkkiä niin, että vuodet vaan vierii ohitse. Ja varmaan ihan normaaliakin, että rupee jännittämään ensikertalaisena kun asia alkaa konkretisoitumaan. :) Onko muilla ehkäisyn lopettaneilla herännyt pelkoja? 
Toki myös vähän jännittää mitenkä kroppa lähtee toimimaan. Kumpa ei menis kauheen kauaa, sillä odottaminen on tuskaa. En oo koskaan odottanut menkkoja saapuvaksi näin paljon! 

Tulipahan tekstiä kerrakseen. Yritän käydä aktiivisemmin kirjottelemassa niin ei tule joka kerta tällasta romaania. ;) Niin ja ihanaa kun tällainen paikka on, kaikki on niin samassa tilanteessa ja tosiaan ainut paikka missä asiasta voi puhua, kun en vielä ole kellekään uskaltanut kertoa! ;) Hyvää sunnuntaipäivää!

Noniin, nyt on haettu apteekista viiminen setti pillereitä! 6kk paketin otin sieltä, mutta en välttämättä niitäkään ihan loppuun asti syö. Katsotaan nyt miten kevät sujuu ja millä fiiliksillä miehen kanssa mennään. Ja reseptikin menee umpeen tammikuussa. Mutta niin mukavaa kun on taas pienen pienen askeleen lähempänä omaa unelmaa! :) Mies on vielä vähän jännittynyt kun asiasta puhutaan, mutta silti ihan positiivisin mielin ja mukana tässä, onneksi. Onhan se jännää itsellekin ja hänelle varmaan vielä enemmän kun ei se vauvakuume sillä lailla taida noille miehille tulla... :>



Muuten, voihan pillerit lopettaa tosta noin vaan?? Ompa kiva kun on paikka missä näitä asioita voi kysellä ja pohtia kun ei ole näitä asioita koskaan aiemmin tullut pohdittua. Lähipiirin kanssa kun en aiheesta vielä halua puhua, pysyköön minun ja miehen pikku salaisuutena. ;)



Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ompa tänne tullu paljon uusia vauvakuumeilijoita sitten viimenäkemän. :) On niin mukavaa lukea näitä teidän viestejä kun moni on todella samassa tilanteessa.



Mun taustoista siis sen verran, että Etelä-Suomessa asustan ja itse olen 24-v ja mies on pian 30-v. Seurusteltu ollaan 2,5 vuotta.



Tällä hetkellä mulla on pieni ahdistus päällä tästä kuumeilusta. Se vaan pahenee ja niinkuin monella muullakin ei ajatukset tahdo olla missään muussa kun vauvassa. Asiaa ei ainakaan helpota yhtään kaveripiirin perheenlisäykset ja ristiäiset missä kokoontuu koko kaveripiiri omien jälkikasvujensa kanssa. Mukavaahan se on niitä pieniä nähdä enkä voisi olla onnellisempi heidän puolestaan, mutta kumpa mullakin olisi jo oma pikkuinen. :)



Samaan aikaan on myös ahdistanut koulutus asiat yms. Valmistun yhteen ammattiin ensi keväänä ja tavallaan haluaisin vielä jatkaa kouluttautumista. Mutta en kuitenkaan haluaisi lykätä vauvan tekoa enää pidemmälle vaan päästä todella aloittamaan sen ensi keväänä. Tosi vaikeaa yhdistää järki ja tunne tässä asiassa. :D



Mielessä on pyörinyt viime aikoina myös tämä e-pillereiden lopettaminen ja mitä se aiheuttaa. Alkaako kuukautiset, ovatko säännölliset ja tärppääkö siltikään. Tarkoituksena siis meillä olisi lopetella pillerit joskus helmi-maaliskuussa ja odotella kierron tasaantumista ennen yrityksen aloittamista (ehkä kerroinkin sen jo tuolla aiemmassa viestissäni..)



Huoh. Niin ihanaa tämä vauvakuume, mutta toisinaan myös kovin ahdistavaa. Mitenkäs teillä muilla tällä hetkellä menee? :)

Itse olen potenut vauvakuumetta jo pidemmän aikaa. Mies oli alkuun hieman ihmeissään eikä oikein uskonut, että olen tosissani. Ajatusta on kypsytelty puolin ja toisin. Nyt olemme päättäneet, että pillereiden syönti lopetetaan talvella/keväällä ja seuraillaan kiertoa, miten se asettuu aloilleen. Sitten loppu keväästä/kesällä voisi alkaa ihan yrittämään kun itsellä loppuu koulu ja elämäntilanne on silloin oikein sopiva vauvan tekoon. Kovasti siis toivotaan, että vauva tulee taloon keväällä tai kesällä 2014! :)