molto_vivace

Jos on heikko suihku, eturauhasongelmia, heikot jalat, tasapaino-ongelmia etc. niin ymmärrän istualtaan virtsaamisen. Muuten kyllä kannattaa tehdä homma seisaaltaan - turhaa pöntöllä istuminen lisää esim. peräpukamien riskiä, johtuu hieman epänormaalista istuma-asennosta. Lattialle ei tietenkään tarvi virtsata, itse en sellaista harrasta. 

Tietysti on jokaisen oma-asia kuinka sitä skitsoilee omalle perheelleen jostain kusemisen tavasta  ja kyttäilee tätä tapahtumaa muun perheen sitä tehdessä, mutta uskoisin että yleinen tapa miehillä on ollut varsin pitkään seisaaltaan kuseminen. Amsterdamissa oli kaduilla sellaisia seinillä erotettuja eriöitä jotka muodostivat 4 kulmaa. Sisäkulmissa oli kartiot joihin paikalliset miehet kävivät tyhjentämässä rakkojaan - oli kyllä siisti kaupunkin, ei pissi haissut. 

Vierailija kirjoitti:

molto_vivace kirjoitti:

Näin se meille on joskus opetettu - no vanhemman polven miehet eivät niitä käsiään välttämättä pesseet.

Tosimiehet pesevät kätensä ENNEN kusemista. Kuka nyt koskisi kalleimpaansa likaisin käsin?

Tosimies kusee housuun ja pesettää ne housut vaimollaan.

Vierailija kirjoitti:

en ollut itse tajunnut tämmöistä asiaa. Ajattelin vaan udella että onko siis ihan yleistä että pojat ja miehet pyyhkivät pippelinsä tuon toimituksen jälkeen?

ap nolona

Pyyhkimistä ei ole minulle eikä lähipiirilleni tietääkseni opetettu, ja jos olisi hygienian kannalta tärkeä juttu niin uskoisin, että tämä tapa olisi opetettu viimeistään armeijassa. Yleisessä vessassa on urinaalit eikä paperia ole siinä vierellä, joten uskoisin tämän pyyhkimisen olevan ehkä tällaista sukupuolineutraalia kasvatusta. Vähän niinkuin istualtaan virtsaaminen pojilla.

Oma isoisäni, isäni, sedät ja enot ja minä itse, ravistelemme virtsaamisen jälkeen ja marssimme sitten pesemään kädet. Näin se meille on joskus opetettu - no vanhemman polven miehet eivät niitä käsiään välttämättä pesseet.

En voi vastata muiden miesten puolesta, joten vastaan omasta puolesta.

Siis tämähän on täysin riippuvainen siitä, että mitä tarkoitetaan lihaksikkaalla naisella. Naisbodaus (tai onko se nykyään figure niminen) ei ole mieleeni, mutta onhan silläkin kannattajia. Bodyfitness ja bikinifitness alkaa olla jo ihan ok. Mutta sellainen kova lihaksikkuus voi viedä tätä naisten sulokkuutta pois. Esim. liikkeet voivat olla varsin äijämäisiä, tällaista olen joissain erittäin lihaksikkaissa naisissa havainnut.

Mutta ulkonäöllisesti esim. suomalainen painonnostaja Anni Vuohijoki on mielestäni hyvin viehättävä/hyvännäköinen ja omaa mielestäni jo sen lihaksikkaan vartalon. Iltasanomissa oli hänestä kuva ilman paitaa. 

Preferoin kyllä omassa normielämässä ihan tavallisia naisia, joilla on jos jonkinmoista muhkuraa siinä vartalossaan, yleensä eivät niin lihaksikkaita, mutta mukavan pehmeitä.

Uskoisin että vastaus löytyy siinä, että lapsen saaminen ja sen kasvattaminen aikuiseksi on hitonmoinen urakka. Luotsata lapsi vauva-asteelta suhteellisen järkipäisenä/tasa-painoisena pois kotoa kestää sen 18-20 vuotta. Matkaan mahtuu kaiken näköistä omaa elämää rajaavaa ja supistavaa juttua. Eikä se huoli lopu vaikka ne kotoa lähtevät. Kuten äiti tapaa sanoa: ensin ne polkee mahan päällä ja sitten sydäntä. Toisaalta kun ihmisille niitä omia lapsia syntyy niin kyllä luonto on antanut hyvät hormoonikoktailit, jotta se kiintymyssuhde siihen paljon huolenpitoa vaativaan riippaan syntyisi, naisten aivotoiminta kuulemma muuttuu myös, muutenhan hommaa olisi ihan mahdotonta hoitaa. 

Sivusta seuranneena on tullut sellainen kuva, että kaikki valittaa niistä lapsista oli ne omia tai ei. Itse ehkä valittaisin tietyn ikäisistä lapsista, mutta kun niitä ei omassa elämässä näy ja ovat pääsääntöisesti kotonaan vanhempiensa riesana niin eipäs niistä tarvi valittaa. 

Itse kyllä ymmärrän valittajia kun vertaa vapaaehtoisesti lapsettomien elämää lapsellisten elämään. Velat saa elää ja harrastella mitä haluaa ja keskittyä siihen omaan kumppaniin, opiskeluun tai muuhun mitä harrastaa intohimoisesti. Osasta ystävistäni, joilla on pieniä lapsia, joskus huomaa, että se hieman kaduttaa/rassaa heitä, mutta yleensä he tietoisesti terästäytyvät ja löytävät siitä omasta vanhemmuudesta ja lapsistaan enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita, joten itse pedattu elämähän se on. 

Ymmärrän kyllä, että vapaaehtoisesti lapsettomien onnelaelämä voi herättää joissakin myös katkeruutta, jonka johdosta voi kaiken näköiset syytökset ja vaatimukset lentää: halutaan helpotuksia jos jonkinmoiseen juttuun kuten kesälomien pitoon, työstä lomautuksiin (tällaisessakin keskustelussa olen joskus ollut mukana) tms..  Mutta nyky-yhteiskunnassa ei veloilla eikä lapsellisilla ole lain edessä mitään erityisasemaa, ainakaan tietääkseni. Ihmisten vapaaehtoiset valinnat korostuu ja se on hyvä.