Mölli-09

Onnittelut hyvistä uutisista niille, joilla niitä on, ja toivon hyviä uutisia myös pelokkaille!

Tämä akka se ykäili aamulla. Ei sitä kunnon oksentamiseksi voi sanoa, kun ei edes ollut vatsassa vielä mitään, vähän vettä olin juonut, mutta silti. Minä kun inhoon ökäämistä.. Hampaita pesin heti noustuani ja rupesin kakomaan. Kyllä se olo sitten siitä. Loppupäivä menny ihan tällee normisti etoen/väsyttäen. Kerta se oli ensimmäinenkin. Kunhan vaan ei tuu tavaksi.

Oli sentään jo parempi päivä töissäkin. Ja jaksoin hoitaa edes jonkun asian tehtävien listalta, nimittäin käydä ostamassa eläimille evästä ja tarvikkeita. Oon tässä haaveillu, että jaksaisin alkaa pakata muuttoa varten, mutta jotenkin sekin tuntuu vahaiselta. Mihin mä sitten ne laatikot kasaan, kun ei täällä ole tilaa muutenkaan. Jos viikonloppuna sitten. Meillä tulee olemaan kiireinen muutto. Pitää noin puolessa päivässä/yössä saada kaikki hoidettua. Kun vaan pääsis ajoissa entinen asukas pois, niin hyvä olis muuttaa. On nimittäin uutta tulossa tähän nykyiseenkin asuntoomme. Saas nähdä joutuuko tässä ihan muuttomiehiä palkaamaan.

Näin täällä tänään. Täytyy mennä maate, jotta jaksaa taas huomenna! Sitten ollaankin jo 8+0 viikolla, jänskää :-)

Täällä taas... On mennyt viikonloppu ja maanantai hiukan huonovointisesti, mutta kyllä se vielä tästä. Eilen oli niin rankka päivä töissä, että illalla teki mieli itkeä joka asiaa. Onneksi miekkonen on niin kultainen, että passasi sitä mukaa kun sohvan pohjalta huutelin. Se onkin aika outoa, sillä tuon esikon sain tehdä miltei yksin. Eipä sitä onneksi tarvii muistella, kun se jo miehelle huutaa iskää. Eli siis tämän "Möllin" isä ei ole esikoiseni isä biologisesti.

Joku tuolla juttelikin jo noista töistä... Mua kyllä siis niin paljon välillä hatuttaa töissä. Mä ja meinasin tässä yhtenä päivänä lyödä hanskat tiskiin. Itsekseni jo ajattelin, että mahtaisiko sitä saada vielä töitä, kun on kuitenkin raskaana. Joulun aika se tosiaan tulee olemaan kiireistä. Mä en halua edes ajatella. Enkä mä todellakaan ole esimiehelleni kertonut raskaudesta siksi, että haluaisin jotenkin päästä helpommalla, enhän mä sairas ole. Mutta vois sekin kyllä joskus mennä itteensä ja miettiä vähän minkälaisia töitä työntää just mulle. On tässä parina päivänä meinannut yrjö lentää kesken töiden, mutta olen sitten hengitellyt syvään, ja olo on lopulta mennyt ohi. koetan olla stressaamatta, vaikka se on välillä väistämätöntä.

Haah, joku muukin oli viikonloppuna juhlimassa alkoholittomilla :-) Mulla meni synttärikekkerit aika hyvin. Yksi kaveri kyllä kysy, että mitenkäs mä oon niin selvinpäin, kun kuitenkin olen juhlakalu. Sepitin sitten vaan, ettei maistu... Join aluksi pari holitonta siideriä, joista kukaan ei voinut tietää mitä ne oli. Baarissa sitten tarjoilijalle sanoin juovani holittomia "jostain tietystä syystä" ja sain sitten kivoja holittomia drinkkejä. Ja eihän kukaan voinut tietää mitä niissä oli. Yritti joku tuputtaa shotteja ja muuta, mutta onnistuin kieltäytymään suht luontevasti, kun sanoin ettei oikein maistu vahvemmat. On nimittäin ollut kesällä muisti välillä hukassa jo pelkästä viinistä.

Kaiken niissä kekereissä kruunaa... Niin, eräs tyttökaveri siellä veti sitten kunnon kännit... Jostain, minulle tuntemattomasta syystä, tämä oli yöllä joutunut menemään sairaalaan kovien vatsakipujen takia. Aamulla hän sitten hehkutti olevansa raskaana, jotain neljännellä viikolla. Oli kuulemma testattu virtsa- ja verikokeilla, sekä ultrattukin vielä. Oli kuulemma alkanut kroppa pistämään hanttiin, kun oli kuitenkin ollut 2,5 promillea veressä. En oikein osannut suhtautua koko asiaan. Oli niin kummallinen se tarina. Ensin hän sanoi, ettei kerro asiasta vielä kenellekään ja kuitenkin oli heti soittanut koko puhelimen läpi. Outoa oli myös se, että hän totesi viime kuukautistensa olleen hyvin niukat, ja koki sen raskauden syyksi. Mutta eikös jos on neljännellä viikolla, pitäisi olla ne ensimmäisen pois jäävät kuukautiset vasta kohdillaan, eli ne edelliset, tässä tapauksessa hyvin niukat, olisi ollut ennen raskautta. En tiiä, menipä ihan sekavaksi. mutta kyllä on outo juttu. Samapa tuo, minä en ainakaan edelleenkään kertonut raskaudestani.

Menin kyllä äidilleni mölisemään. Hän reagoi samoin kuin esikoiseeni, ensin ei mitenkään ja kun seuraavan kerran nähtiin, alkoi hössötys. Nyt odottelen tätä seuraavaa "hössötystapaamista". Kunhan ei liikaa hölise, kun ei tuo esikko kuitenkaan ymmärrä, että vauvaa pitää odottaa vielä kuukausia. viime vuonna se toivoi joulupukilta lahjaksi "pikkuveliä punaisessa paketissa" :-)

Ens viikolla on sitten neuvola. Sitä odotellessa. En kyllä ota miestä mukaan sinne, kun sehän on vaan sitä papereiden täyttelyä jne. Otan sitten mukaan kuuntelemaan sydänäänet ja ultraan. Ja tietysti synnytykseen, jos mahdollista. Jos saa esikon johonkin hitoon silloin. Äijä pöhkö luuli, että tuon isosiskon voi ottaa mukaan synnytykseen :-) Ei taida kuitenkaan olla lastennähtävää.

Muistinkohan mä kirjoittaa mitään, mitä olin ajatellut... No, pääsimpä ääneen, kun ei miekkonen meinaa aina jaksaa mun hössötyksiä.

Ai juu, varasin mä yhden kummin jo Möllille.. En silleen mitenkään ajoissa oo, mutta onpahan sitten varattu :-)

Kuulemisiin, tää mamma menee laittaa pyykkejä kuivumaan!

Möllin odottaja rv 7+5 (kai??)

Täällä tänään lähes kamalin päivä tämän raskauden aikana (josta siis tiedetty viikon verran). Olo on ollu koko päivän ailahtelevainen, ja pissalla on saanut juosta jatkuvasti. Varmasti porukat töissä jo ihmettelee... Aamu kyllä alkoi hyvällä ololla, mutta kun olin töihin päässyt, ai jestas että alkoi olla huono olo. Sain tovin laatuaikaa ystävän kanssa, ja pääsin touhottamaan raskautta, kun ei tuolla miehellä oikein riitä käsitys... Ihan virkistävää kyllä, ja olokin tuli paremmaksi. Voi toki johtua myös raittiista ilmasta ulkona.

Samalla mietin nää juhlimiskuviot valmiiksi. Lähden liikkeelle tällä alkoholittomiin turvautumisella. Suoraan sanoen en usko että kukaan huomaa, eiköhän ne juota ittensä vaan. Ja kai sitä voi rankaan työviikkoon vedota, kun haluaa kotiin ajoissa lähteä. Näkeväthän nuo sitten myöhemmin kaikki, mistä on saattanut olotilani johtua. En vaan halua vielä kertoa ihan niin laajasti.

Mä olen kyllä hiukan kateellinen teille, jotka olette jo käynyt ultrassa kuulemassa sykkeet ja nähnyt pikkuisenne. Onnea siitä vielä kaikille! Niin haluaisin itekkin, mutta jostain syystä en sitte kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Reilu viikko ja on sitten se neuvola, katsoo sitten jos on tarvetta. Olosta päätellen Mölli on ja voi hyvin. Mitä nyt ekasta raskaudesta muistan, aika samaan tapaan se meni näin aluksi. Kun en ole vielä joutunut oksentamaan, vaikka lähellä onkin ollut. Ja jos lopputulos tulee yhtään siskoonsa, voi oksat pois, tulee olemaan kämppä täynnä elämää (nytkin vaihdetaan isompaan asuntoon, kun ei esikon kanssa mahduta enää näin).

Kylläpä jaksaa päätä särkeä. On särkenyt jo pari viikkoa joka päivä. Liekö sitten väsymyksestä, vai tuosta Möllistä. Taitaa olla aika kömpiä tonne sohvan pohjalle isännän kainaloon salkkareita odottelemaan.

Möllitys 7+1 (tai ainakin jotain sinne päin)

Pahoittelut menetyksistä, nyt kun havahduin taas itseni ulkopuoliseen maailmaa.

Ja tietysti onnea muillekin "uusille"!

Mä jotenkin pelkään ihan kamalasti, ettei tämä raskaus menekään hyvin. Koko ajan on paha olo, ja vaikka tiedän sen kuuluvan asiaan, pelkään silti. En pahan olon takia, vaan muuten. Ollaan niin alussa vasta ja tätä on odoteltu. Kaipa se helpottaa raskauden edetessä.

Sain kerrotuksi yhdelle työkaverille tänään... Siivoiltiin yhdessä ja ai jestas kun tuli yrjöttävä olo. Tää sitten katsoi hiukan pitkään ja totesin vaan, ettei kannata ihmetellä, raskaana olen. Nyt siis tietää jo viisi ihmistä, ja tietysti jos ne kolme on jollekin kertonut (minä ja mies ollaan kyllä visun hiljaisia vielä).

Lähti äsken miekkonen kauppaan. Yritin ehdottaa, jos olisi sitten vauva-lehden ostanut, kun en tilaaja ole. Mutta tuo tokaisi siihen vaan, että kyllähän mä ehdin sen itsekin käydä ostamassa... Ei taida kantti kestää moista, itsekin kun on vielä niin pölmistynyt.

Esikko on taas kerran suht hyvällä tuulella. Yöllä tuo oli issannut sänkyyn, mutta mitäs noista, niitä on sille sattunut niin harvoin. Noustuaan se sitten lauloi mulle synttärilauluja sydämensä pohjasta ja kysyi tehdäänkö tänään kakkua... no eipä tehdä. Teen sitten lauantaiksi, kun olis silloin tarkoitus juhlia. Näitä juhlia sopiessa ja järjestelyjä aloittaessa en vaan tiennyt olevani raskaana. Niinpä edelleen mietin mitä tehdä, kun en haluaisi kaikille vielä kertoa, nyt on kuitenkin vasta rv7+0, mutta en oikein voisi perua, omat juhlat kuitenkin. Joten jos jollain löytyy vinkkiä, miten tästä selvitä, saa kertoa kiitos.

Kiva lukea, että en ole ainoa, joka kenties saakin pienokaisen vasta kesäkuun puolella. Siitä sitten taas herää kysymys, että mihin pääsenkään synnyttämään, kun ei ole varmuutta on läheinen synnäri kesällä auki vai ei. Viime kesänä ei ollut ja porukka sai mennä tunnin ajomatkan päähän synnyttämään.

Muutenkin hyvä huomata, että lähes me kaikki tuijotetaan pitkälti sitä omaa napaa. Tossa parina päivänä ajattelin omaa töykeyttäni, kun vaan omiani jorisen, mutta ehkäpä se kuulu asiaan.

Heippa taas, tämä mamma lähtee kaitsemaan möllin isosiskoa!

Kyllä nämä päivät kuluu, vaikka tuntuukin, että saisi aika mennä himppasen nopeammin. Otin aamulla mammahousut vaatekaapin perältä käyttöön. olo huomattavasti parempi kuin jos tavalliset housut puristaa. Työhousuissa on aikas tukalaa, ei ole siihen vielä keksitty ratkaisua. Kun on niin tarkkaa, että kaikilla pitää olla samanlaiset housut. Ihan kun asiakkaat niitä tuijottaisi. Tosin mulla ne roikkuu pikkasen, koska ei pysty pitää nappia kiinni, joten ei ihme jos joku kattoo... Kunhan tässä edetään, ja muutkin saavat tietää niin kai mä saan uudet housut.

Mahtui kuitenkin esikkoa odotellessa käyttämäni housut vielä jalkaan, vaikka niistäkin ajoista on tullut jo kymppikiloa lisää. Muut mammavaatteet olenkin antanut jonnekin kiertoon, kaipa niitä saa takaisinkin, mutta en kyllä ainakaan vielä aio pyytää. Tuossa jo mölisin raskaudesta, onneksi läheiselle ystävälle, niin ei lähde juttu kiertoon. Pääsimpä samalla kysymään pinnasänkyä heiltä, kun meidän edellinen oli lainattu ja tälläkin helkellä käytössä. Olipa siinä kaveri vähän pölmistynyt, ei ilmeisesti osannut lainkaan odottaa moisia uutisia. Vasta ehti asunnonvaihdosta onnitella.

Täytyypä mennä esikko auttamaan pois suihkusta. Aina ehtii kirjoittaa vaan nämä oman navan jutut...

Heips.

Möllin odottelija

Jei, alkaa uusi viikko huomenna :-)