Mölli-09

Aika kurja päivä takana. Mulla oli aamulla se neuvolalääkäri, klo 8.50. Ja mun esimies siis käski mut töihin aamulla seitsemäksi ja sain puol yhdeksästä 20 min aikaa suoriutua neuvolaan.. Joo, vähän tiukkaa teki ja olin sitte joku 7 min myöhässä, kiitos kiltin esimieheni. Terkkari siinä mittas paineet ja katto virtsan, ihan ok. Kirosin samalla esimieheni.. Paino oli muutaman kilon tippunut, mutta tuskin loppupeleissä haittaa. Th antoi uuden ajan joulukuulle ja sitten mentiinkin jo lääkärille. Sellanen jo entuudestaan tuttu terveyskeskuslääkäri, nuori nainen, se siellä odotteli. No, katsoi neuvolakorttia ja kommentoi merkintöjä. Teki sitten tutkimuksia, totesi että kaikki alapäässä ok. Eipä se sitten saanut sydänääniä kuulumaan (olis kyllä jo pitänyt). Mikä tietysti harmitti ihan sikana, etenkin kun olin miehenkin saanut mukaan. Lääkäristä tuli mun silmissä tosi nuiva, kun se alkoi kysellä, että onko ollut vuotoja tai jotain asiaankuulumattomia kipuja... No eipä ole ollut, mutta se sai mut tuntemaan ettei kaikki ole hyvin. Totesi vaan, että maanantaina sitten ultrassa nähdään ja kuullaan enemmän. Tältä erää siis kaikki ok. Minä siinä sitten, ensin vittuunnuttuani esimieheeni, aloin itkeä. Mulle vaan tuli niin paha mieli. No juu, tällee raskaana ollessa kaikki tuntuu normia liikuttavammalta. Mies meni sitten ihan tolaltaan, että mikä mua vaivaa ja selitä siinä sitten, että tää nyt vaan on tällästä, että välillä vähän itkettää. Mua on pelottanu koko raskauden ajan ihan kamalasti, josko kaikki ei menekään hyvin. Olin jotenkin kuvitellut tänään selviävän edes jotain, mutta nyt mut valtasikin epävarmuus, onko meidän Möllillä kuitenkaan kaikki hyvin. Kun se pahoinvointikin loppui jo reilu pari viikkoa sitten... Sanoi se lääkäri, että kohtu on ainakin kasvanut, en sitten tajunnut kysyä, onko tarpeeksi. Luojan kiitos se ultra on jo maanantaina. Voi olla itselleni hiukan odotuksellinen viikonloppu edessä. Täytyy keksiä jotain ohjelmaa, jotta saa ajatukset edes aina välillä pois koko asiasta. Toivon silti, että kaikki on hyvin ja silleen.



Nimistä ja kummeista... Ei me olla varsinaisesti nimiä mietitty. Mulla on kyllä mielessä joitakin nimiä, mutta jos vanhat merkit paikkaansa pitää, niistä mikään ei sitten kuitenkaan tule toteutumaan.

Kummeja meillä on kaksi jo kysyttynä. Kummaltakin meiltä vanhemmilta läheinen ystävä. Oon miettinyt lisäksi muita, mutta en oo mihinkään vielä päätynyt. Ei oikein ole muita sellaisia läheisiä tai rakkaita, jotka haluaisi sitoa lapsensa elämään lopuksi ikää. Kenties me vielä keksitään jotakin. mä kuitenkin haluan ainakin sen neljä kummia, sillä itselläni oli vain kaksi, joista toinen kuoli jo aikaa sitten ja toinen ei ole pahemmin yhteyksiä pidellyt. Muistaakseni joskus tokalla tai kolmannella luokalla viimeksi. Lähetti se mulle poikansa mukana ruusun lakkiaispäivänä...

Mitä te oikeastaan kummeilta odotatte? Itselläni ei ole kummilapsia, hyvä kun tuosta omasta selviää... En kyllä tuon esikonkaan kummeihin ole ihan täysin tyytyväinen. Kummitätinsä miehineen (joka siis myös kummi) ei yleensä muista edes merkkipäiviä ja heillä pitää käydä jos heitä haluaa nähdä. Hyvin harvoin enää nykyään vaivautuvat meille päin (viimeksi tytön 2v synttäreillä maaliskuussa 07 ja itseasiassa nyt kesällä kävi kerran ohimennen...). Huomaa ehkä hyvin, että he ovat sukua esikon isän puolelta.

Olen aika kriittinen kyllä näissä asioissa. Pitäisihän se kummius kuitenkin ottaa vakavasti.



Joo, ei taas irtoa pirteintä mahdollista tekstiä, joten ehkäpä koitan keksiä jotain tekemistä. On vaan ollut sen verran rankka päivä, ettei oikein jaksaisi.



Hyvää viikonloppua kaikille!



*tahtoo Möllin* rv 11+2

Täällä taas. Ei tarvinutkaan olla kovin kauaa pois kuvioista. Itseasiassa netti olis varmaan toiminut koko ajan, kesti vaan kerätä energiaa laittaa kone kasaan. Näin ollen muutto siis takana. Rankkaa oli, mutta nyt se on tehty. Enkä kadu ratkaisua. Tänne mahtuu sitten vauvakin. Esikolla on oma huone ja tuntuisi tuo hieman kapinoitsevan itsenäistymistä. Kamalaa kiukuttelua ja huutoa jatkuvasti. Reppana sitten raahaa leikkejään ja lelujaan olohuoneeseen ollakseen äidin lähellä. On sentään nukkunut hienosti kaikki yöt omassa huoneessaan.



Lueskelin tuolta, että muillakin on "hajamielisyyttä". Mun täytyy myöntää, ettei ole mitään käsitystä, mikä rv on menossa... Ja perjantaina on neuvolalääkäri, täytyy varmaan tarkastaa asia.



Iskias vaivaa, pahasti. Yöllä kun täytyis vessaan mennä, ei meinaa pystyä istumaan. Siinä saa sitten taiteilla siihen malliin, ettei meinaa enää unikaan uudestaan tulla. Päivällä se onneksi ei oo ollu niin paha, paitsi eilen. Kaverit töissä katteli vähän pitkään, kun vaivalloisesti yritin vääntyillä ja kääntyillä.



Tänään sitten myönsin töissä olevani raskaana, kun kattoivat pitkään mun aamupalavalintaa. Kun ei maistunut mikään muu kuin hapankorppu... Ja yleensä syön täyteen tungetun sämpylän. Kannustavia tuntuvat toverit olevan. Kyselivät, etteikö keittiössä ole tuskaa olla ym. Kyllä joku olisi kohta jo jotain epäillytkin, meinaan on tuo keskivartalo sen verran turvoksissa, ei meinaa työhousut mennä jalkaan.



Jotenkin tässä ajan kuluessa on alkanut tulla hiukan todellisempi olo tästä tulevasta pienestä. Paha olo on jäänyt pois, satunnaisia kakomisia lukuunottamatta. Väsyttää kyllä edelleen, mutta jos saan nukutuksi hyvin, ei niin paljon. Päätä särkee kyllä, mihinkäs siitä pääsisi.



Tjaah, nyt on ilmeisesti tyllerön suihkun aika... Alkaa sen verran häiritä.



Tsemppiä kaikille!!



Masunkantaja ja Mölli (kaivanpa nyt jostain vielä ne viikot...) rv 11 (oletan)

Se olis nyt sitten viikonloppu, ja meillä rupee just muutto laatikko laatikolta. Onneksi vielä ihan hyvillä mielin, ei vaivaa ihan älyttömästi tuo nuhanenkaan. Tyttö on hoidossa ja menee vielä illaksi mummulleen, niin saadaan rauhassa ravata.



Pitäisköhän minunkin nyt kuitenkin kokeilla saada aika sinne hammashoitoon. Jotenkin tuntuu, että tällänen jatkuva syöminen kuluttaa aika paljon hammaskalustoa. Ja tietty se vaaveli tuolla masussa vie niitä hampaiden aineksia, joten suoja jää vähille. No, katsoo nyt kunhan saa tän muuton pois.



Ehkäpä ne sieltä ilmoittelee vielä niitä tuloksia, varmasti raastavaa odotus. Meillä odotellaan sitä ultraa, joka on 10. päivä. Just silleen isänpäivän jälkeen, ettei voi mennä miehen isää yllättämään isoisäksi tulolla. Mutta ehtiihän sitä. Oma isä onkin jo kuollut, mutta onneksi ehti näkemään tuon esikoiseni.



Tjaah, nyt on mies tuolla sen verran vetelän näköinen, jotta täytyy lähteä taas orjuuttamaan sitä :-)



Hyvää viikonloppua kaikille, täällä ehkä hiljaista jonkin aikaa, kunhan saadaan netti auki uuteenkin kotiin.



t. Möllimasu rv 10+2

Mä ilmoitin jo eilen työpaikalle, etten ole tulossa ainakaan tänään ja että olen jo lääkärin varannut. Ihan asiallisesti kyllä toimin omasta mielestäni. Jotkut ne vaan ei jostain syytä kaikkea sulata, ja tää nyt ikävä kyllä tuntuu aikas henkilökohtaiselta. Täytyy palata aiheeseen, kunhan palaan töihin, ihan sitten naamatusten. Jos vaikka sais jonkunlaisen ihmisarvon vaikka onkin raskaana. Ei mulla mitään tapaavaa ja tarttuvaa tautia kuitenkaan ole.

Kaipa noi tavat vapaiden suhteen on vähän työpaikkakohtaisiakin. On vaan perin outoa, etten saanut palkatonta vapaata, vaikka pyysin jo heti kun muutosta kuulin, miltei 2kk aiemmin. Samasta aiheesta tuli jälleen mieleen, täytyypä tutustua tuohon tessiin paremmin kunhan saadaan laatikot purettua uuteen kotiin. Nimittäin, esimieheni tylysti ilmoitti ekan neuvolakäyntini jälkeen, etten saa palkallisina kyseisiä käyntejä, eli olis parempi hoitaa ne työajan ulkopuolella tai ne on sitten vaan pois palkasta (jollei tee tunteja takaisin). Tämä johtuen siitä, että olen ollut nykyisessä työssäni vasta puolisen vuotta ja näin ollen en saa samoja etuja kuin pidempään työssä olleet.

Ihan rupee tässä kirjoitellessa tuntumaan, etten ole kovinkaan lisääntymisystävällisessä työpaikassa..



Monet nyt tuntuvat odottelevan jos jonkinlaista uutista (tai kutsua ultraan). Toivottavasti ne on hyviä! Jälleen tunnen itseni hiukan "erilaiseksi", koska ei meillä kukaan ilmoittele mitään tuloksia ja ultra-ajankin sai ihan itse soitella. Itseasiassa olisikin varmaan pitänyt jo soittaa tuonne neuvolaan niitä tuloksia, mitä kokeita ne nyt sitten ottikaan sillon viimeksi. Tosin, ei tässä ole kuin viikko, niin on jo se lääkäriaika, joten selviäähän se sitten.



Mitenkäs muuten, oletteko käyneet hammaslääkärissä, tai aiotteko mennä? Itse en ole asiaa sen tarkemmin ajatellut, sillä jonot on sen puoli vuotta, ja kuulemma raskaus ei ole nykyään mikään syy, että pääsisi nopeammin. Jossain sitten taas kuuluvat pääsevän ihan ilmaiseksikin, koko perhe. Minuu kyllä himpun keljuttaa, kun jotenkin omalle kohdalle ei ole osunut mikään tämmönen "etu". Onneksi kuitenkin on tuo työterveyshuolto, niin ei tarvi kunnalliseen jonotella.



Tjaah, kai se on taas jatkettava taulujen ottamista seiniltä. Muuten onkin niin laiska olo, etten ole viittiny mitään tehdä. Onpahan miehellekin jotain tekemistä iltansa iloksi :-) Huomenna se raukka joutuukin rehkimään oikein kovasti.

Sain sitten saikkua tän ja huomisen päivän. Lepoa vaan, ei tälle nyt sen suurempaa syytä löytynyt. Mutta jos lapsi on sairastanut, on aika ilmeista, että hoitanut vanhempi voi sairastua.

Töissä musta kyllä niin tykätään. Soitin sinne, että oon huommisenkin vielä pois ja sain siis aivan kamalat haukut taas kerran osakseni. Tällä kertaa lähinnä koskien tätä poissaolosta ilmoittamista. Enhän mä mitään sille voi, että lääkäriajat annetaan ties millon enkä voi heti aamusta ilmottaa seuraavan päivän poissaoloja. Taitaa kyllä olla taustalla muutakin, olen meinaan saanut jo muutaman viikon haukkuja ihan joka asiasta, olin sitten tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ja voitte uskoo kuinka hienolta tuntuu. Nyt kun muutenkin tekis mieli itkee joka asiasta. Tässä kun tarkemmin mietin, en edes halua palata töihin. Mutta kai se on pakko. Suoraansanoen kyllä ihan vi***taa. Onneksi nyt on vielä viikonloppu välissä. Jospa nämä muuttohuolet sais unohtamaan koko työt.

Kai tässä täytyy palata sohvan pohjalle. On kyllä sievoisen huono olo, tällä kertaa sekä henkisesti että fyysisesti.