Mölli-09

Minäkin tuossa jo kummastelin tuota, että tosiaan monilla on se LA jo viikkoja ennen minua. Mutta eipä sillä, syntyi tuo esikoinenkin pari viikkoa jälkeen la:n, seuraavan kuun puolella. Tiedä tässä sitten, vaikka mentäisi reippaasti kesäkuun puolelle. Pääasia, että kaikki menee hyvin, kaikilla.

Kamalampi päivä tänään kun eilen. Miltei koko ajan ollu yökkö olo. Töissä vielä kaverit teki kala- ja kaaliruokaa, voitte vaan kuvitella niitä tuoksuja... (Tällä menolla kaikki töissä tietää raskaudestani pian...) Puolen päivän jälkeen loppui veto, ei olis jaksanu vetää päivää loppuun. Huimaa jotenkin kamalasti ja kyllä lepo vetää puoleensa. onneksi muksulla tuntuu olevan hyvä päivä, ei tarvi niin tiukkana vahtia ja perässä juosta. Ulos vois tietty mennä, saa siellä ainakin hengittää raikasta ilmaa.

Meidän pitäisi muuttaa kuun vaihteessa. Oltiin just sopivasti vaihtamassa isompaan asuntoon ennen kuin edes tiedettiin raskaudesta. Nyt ei sitten lisääntymisen takia tarvi alkaa asunnonhakuun, kun sekin oli tehty valmiiksi. Hiukan kyllä jänskättää, mitä siitäkin tulee. Jos näin kamala olo jatkuu, ei meinaa itse jaksaa tehdä mitään asian eteen. Toisaalta, ainahan työnjohtajaakin tarvitaan :-) Kunhan sais ipanan hoitoon siksi aikaa, ei sitten pyöri jaloissa koko ajan.

Onkohan tuo ihan normaalia, että välillä vihlaisee tuolta alavatsasta? Tulee vaan aina sellainen tunne, että mitä jos kaikki ei olekaan ihan hyvin. Olen kyllä töissäkin yrittänyt valttää nostelua ja muuta äärimmäisen raskasta tekemistä.

Ai juu, viikonloppuna pitäisi lähteä juhlimaan... Kauan sitten sovittu ilta kavereiden kanssa... En oikein tiedä mitä tekis, kun en haluaisi vielä kaikille kertoa raskaudesta, kun ollaan niin alussa. Tai sitten vaan täytyy huomaamattomasti juoda alkoholittomia... :-)

Mölliset

Jospa tässä koittais olla aktiivinen... Kun olen toistaiseksi aikas yksin tämän raskauden kanssa, kun ei kukaan tiedä, kun ei itsekään paljoa tiedä.

Takana ensimmäinen päivä töissä sitten tiedon raskaudesta. Oli kyllä aamulla työmatkalla niin paha olo, että oli pakko kertoa esimiehelle, jos vaikka tapahtuu jotain... Hän onkin sitten ainoa, joka tietää itseni ja mieheni lisäksi.

No juu, päivä meni ihan kivasti. Huimausta tuntui kyllä toisinaan, ja yökötystä. Kädetkin tärisi jatkuvasti. Oli pakko syödä vähän tiheämmin kuin yleensä, on jotenkin nälkä ihan jatkuvasti, kun ei paljon voi kerralla syödä.

Sain neuvolaankin ajan vasta parin viikon päästä. Ihan epistä. Varmasti tulisi todellisempi olo, jos pääsis edes neuvolassa käymään. Ja nyt kun ei vielä oikein voi puhua asiasta kenenkään kanssa, kun kukaan ei tiedä.

Illalla oli kyllä tuskaa yrittää nukkua. Joka asennossa oli huonosti ja paha olo. En todellakaan muistanut, että tää on tämmöstä. Mutta varmasti taas sen arvoista. Täytyy metsästää uusia housuja, kun tuntuu kaikki omat puristavan. Ihan kun ei ois tarpeeksi tukalaa muutenkin. En sitten kuitenkaan tiedä, osaisiko sitä mamma-housuissakaan olla, kun on vielä niin tiedoton. Noiden laskureiden mukaan olis seiskaviikko menossa, kenties jotakuinkin 6+4... Ja pelottakin jotenkin. Tätä on vähän niinkuin odoteltukin, kai mä pelkään, ettei se sitten olekaan totta. Onneksi oireilu antaa hyviä merkkejä siitä, etten näekään unta. Pomo sanoi kuulleensa juttua, että mitä huonommin äiti voi, sitä paremmin lapsi voi. Ei kai tässä mitään hätää ole. Ja kyllä hän ehti jo epäillä pientä mölliäni pojaksi, kun kerroin pahoinvoinnin pahenevan iltaa kohti. Nyt en kyllä enää tiedä siitäkään. Tänään ainakin on ollut paha olo jatkuvasti. Välillä kyllä ehti ihan unohtaa koko raskauden, oli sen verran tekemistä. Siitäkin havahtui nipistyksiin vatsassa.

Täytyy mennä esikkoa paapomaan, kun loppui nuo lastenohjelmat ja siinä ohessa oma aika :-)

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Mölli ja sen äippä

Täällä vielä yksi vasta plussannut ja ikionnellinen toisen ipanan odottelija! :x Täytyy myöntää, ettei ole vielä sisäistänyt koko asiaa, mutta eiköhän tässä vauhtiin päästä, kun löytyi tovereita!

mitat oli 6.10. 9420g ja 70,5cm. Tyttö melkosen terhakka, tässä jo jonkin aikaa opetellut konttailua, sujuu ilman vaatteita, liekö sitten housut liukkaat.

Tyttö 8.päivä 8kk ja nyt neljättä viikkoa päiväkodissa. Hyvin on viihtynyt alkukankeuden jälkeen. Joka aamu seittemältä alkaa huuto " joko lähdetään" . Viikonloppuisinkin. Yöt sujuu, kerran tai pari joutuu nousemaan kääntämään tytön takaisin selälleen, tuntuu leikki jatkuvan unissakin.

Äippä on myös alkanut viihtyä koulussa. Ei paljon lohduta että heti alettiin tehdä opinnäytetyötä. Mutta pianhan sekin on sitten ohi ja kun paperit on kädessä saa taas olla lapsen kanssa kotona. Mutta siihen on vielä aikaa.

Tälläistä arjen kanssa kamppailua meillä. Kova on ikävä vauvaa täällä koulussa istuessa =(

SirppiS