Mölli-09

Kiva pakkasaamu täälläkin. Jotenkin hiukan piristävää, on ainakin valoisampaa nyt, kun on edes vähän lunta. Tänään on joulunavajaiset keskustassa, tulee ihan joulupukki ja kaikkee. Täytyy ehkä mennä esikon kanssa. Joululahjaostoksista haaveilen, tosin sillon ei voi ipanaa ottaa mukaan, nykysin kun se jo tajuu näkemäänsä.



Täällä ei ihmeempiä. Aamuvirkku olen tälleen vapaapäivinä, viikolla ei millään jaksais nousta niin aikasin, kun on tarve. Iltaisin olenkin ollut älyttömän väsynyt. Eilen tosin jostain syystä kukuin puoleenyöhön. Ja silti heräsin aikasin. Vois tänään koittaa ottaa päivänokoset, niin jaksais illalla saunan jälkeenkin hiukan valvoa. Jos kerjäis hellyyttä mieheltä... Hyttynen se tossa kirjoittikin noista intiimiasioista. Aika kivasti vielä :-)

Meillä on aika hiljaista ollut, kun tosiaan olen iltaisin niin väsynyt, että yleensä nukahdan jo ennen esikkoa. Ja silloin kun en ole ollut niin väsynyt, on kyllä saanut mies kokea sen karvaasti nahoissaan... Pahoinvointi helpotti jo muistaakseni 9+ viikolla, joten se ei sinänsä ole ollut esteenä. Täytyy myöntää, nyt sitä on kyllä "himokkaampi" kuin yleensä. Luinkin jostain, että koska emätin on niin verekäs raskauden aikana, voi seksi olla nautinnollisempaa kuin tavallisesti. Eiköhän se tästä, kun joskus jaksaisi olla hiukan pirteämpi.



Esikko päätti nyt lukea "pikkusiskolle". Kerroin sille, että vauva kuulee kyllä ja sille voi jutella. Hän nyt päätti lukea Prinsessa Ruusunen-sadun... Kuulemma koska vauva on tyttö. Tyttö-olo on mullakin yhä vaan. On niin paljon noita finniläisiä tullut, että voipi ollakin. Esikkoa odotellessa ainakin muistan, että finnejä oli paljon. On aika samanmoista oirehtimista kuin silloinkin oli. Eikös se jotenkin niin mennyt, että poika saa äidin voimaan pahoin ja tyttö vie äidin kauneuden. Jotenkin sitä vaan elää, kuin vauva olisi tyttö. Mies se tuossa eilen kyllä tokaisi, että kyllä siitä mies tulee... No, oli nyt kumpi oli, kyllä se meille kelpaa.



Onneksi töissäkin on sujunut hyvin. Ja näyttäisi töitä vielä riittävän. Meni tämä viikko kyllä tosi nopeesti hyvässä hengessä. Mikä lie saanut tilanteen rauhoittumaan. Pari viikkoa sitten vielä melkein itkien menin töihin, kun siellä oli niin tuskaista. Parempi näin. Saa nauttia tästä raskaudesta rauhassa, kun ei tarvi stressata mitään ylimääräistä.



Mulla nyt vaan pyörii ne joululahjat mielessä... En nimittäin ole vielä ehtinyt lainkaan paneutua koko lahjoihin. Eilen ostin ohimennen tytölle ekan lahjan. Onneksi on vielä aikaa. Tosin ilman tuota ipanaa ei niin kovin usein pääse ostoksille. Toisaalta, mähän en enää ole ihan yksin sen kanssa kun on tuo mieskin talossa, joten ehkä se järjestyy. Sitä vaan on niin tottunut siihen, että on yli 3vuotta ollut yksin lapsen kanssa ja aina saanut sitä raahata mukana eikä omia hetkiä ole juurikaan ollut (poikkeuksi lukuunottamatta), paitsi lapsen nukkumaanmenon jälkeen kotosalla.

Olenkin kyllä huomannut, ettei tämä miehen kanssa asuminen meinaa sujua. Jatkuvasti tulee mäkätettyä jostain miltei turhasta, kun tavarat ei ole paikoillaan tai muuta. Täytyy himppasen koittaa miettiä sanomisiaan. Olenkin saanut kiitellä miestäni, että on jaksanut mun kanssa, kun olen tämmönen... Ja tietysti nyt kun sitä on vielä herkempi kaikessa kuin tavallisesti.



Jahas, kai se on alettava suunnitella sitä kaupungille lähtöä, vaikkakin tyttö sanoi pelkäävänsä joulupukkia eikä halua nähdä sitä ennen joulua. Tuolla kyllä tuo mieli muuttuu jatkuvasti, joten tiedä häntä.



Kivaa viikonloppua kaikille!

Onkin tässä aikaa vierähtänyt viime kirjoittelusta. On jotenkin ollut niin kamalaa päänsärkyä, ettei ole yhtään huvittanut istua koneella. Oon sitkeesti elänyt ilman lääkkeitä, mutta jos tää vielä kauan jatkuu, on pakko jotakin ottaa. Töissä ainakin menee hermo, kun päässä jurmuttaa.

Taisi tuossa olla näöstä jotakin juttua. Musta tuntuu, että tää mun päänsärky johtuu pitkälti silmistä ja näöstä. Mulla on lasit hajataiton korjaamiseksi, joita käytän tv:tä katsoessa, lukiessa ja tietty koneella, ym. Nyt on ollu sen verran pimeetä ajella autollakin, että olis ehkä syytä käyttää ajellessakin. Muutenkin tuntuu, että saa jatkuvasti tarkentaa näkemäänsä.



Pahoittelut tähän väliin NEITI, ja paljon tsemppiä jatkoon. Minä tuossa itkeä tihrustin, kun luin noita viime viikon pinon juttuja. Kaikkein parasta tietysti toivoen...



Ei ole vielä tullut töiden tilanteesta uutta tietoa. Toistaiseksi on tilauksia taululla. Toivotaan, että riittää vielä ainakin joksikin aikaa. Nyt kun on töissä taas hiukan rauhoittunut tilanne, eikä esimies hypi silmille. Eikä ole enää ilkeillytkään ainakaan viikkoon. Pysyispä tollasena, niin minunkin ois kivempi olla siellä ja tehdä töitä.



Ollaan himpun verran esitelty noita meidän ultrakuvia. Ihan kun kaikkia muita jotenkin liikuttaisi meidän vauva. Tulevat kummit tietty jonkun verran kiinnostuneita tulevasta pikkusesta.



Laitettiin makkariin rohkeesti hoitopöytä ja pinnasänky. mulla meinas pää hajota, kun ei ollu mitään toivoa saada kalusteita "paikoilleen" muuton jäljiltä, kun tiesi, että pian joutuisi kuitenkin taas miettimään homman uusiksi. Nyt on huone kunnossa ja kamat paikoillaan. Vielähän nuo voisi tulta siirtää poiskin, mutta en tiiä kannattaako. Sinnehän sitä on sitten hyvä kerätä kaikkee vauvakrääsää, ettei jää kuleksimaan minne sattuu. Eikä tuolla makkarissa edes tarvi tilaa milleen muulle. No, katsotaan nyt, miten tässä ehtii ja jaksaa. Kohta on jo joulu ja pian sitten taas se juhannus... Näillä on menty jo muutama vuosi, joulua ja juhannusta vuorotellen odotellessa. Tää aika vaan nykyään tuntuu menevän hurjan nopeesti.



Olikohan mulla jotain olennaista vielä... Kun on pää taas aika laholla tuulella... Ruokaakin pitäisi vielä saada, kun vaan tulis mies kotiin töistä kaupan kautta. Mulla on tuolla ruoka jo puoliksi odottamassa, puuttuu vaan ne loput raaka-aineet. Ja miehiä kun saa aina odottaa.



Ai juu, sukupuolesta... Meillä oli tuossa puhetta. Kummallekin on ihan sama kumpi tulee. tytölle olisi tietty enemmän kaikkea valmiina (ja mulla on vähän tyttö olo..), mutta poika olis ainakin sen puoleen kiva, ettei tarvitsis lasten tapella "prinsessa-tavaroista". Esikko kun ei luovu omistaan. Tuo tyttö on kyllä itekkin höpöttäny pikkusiskosta. Ja sillä kun on ollut hyvä vaisto aina tietää, kuka saa ja mitä. Oli sitten vähän puhetta, ettei kai se niin paha olisi, vaikka etukäteen selviäisi kumpi sieltä on tulossa. Mutta ei me aleta sen takia ylimääräisissä tutkimuksissa käydä tai mitään. Katsoo nyt sitten mitä rakenneultrassa näkyy ja mitä ei.



Huoh, vihdois se mies on sieltä tulossa. Näinollen minä siirryn keittiön puolelle.



Hyvää viileissä merkeissä alkanutta viikkoa kaikille!



Äippä ja Mölli, rv jotain 12+



Aijuu, sain tänään kirjeen sairaalasta, ja siinä kerrottiin tuon 21-trisomia kokeiden tuloksen olevan normaali, eikä riskiä todettu. Hiukan yllätyin koko kirjeestä, täällä kun aina saa itse soitella kaikki mahdolliset asiat. No niin, heippa nyt!

Taitaakin olla nuo viikot vasta 11+3, jos sen ultran mukaan mennään... Kattellaan sit myöhemmin, minkä ajan ne sieltä antaa lasketuksi. Rakenneultra on ensi vuoden puolella, 9.1.

On kyllä ollut tänäänkin huomattavasti parempi olo, nyt kun tietää, että kaikki on hyvin.



Noista hankinnoista taas. Meillä on jonkun verran tavaraa esikoiselta, kuten vaunut on vielä kelpoiset ja leluja, vaatteita ja muuta tollasta tavaraa. Pinnasängyn viimeksi olin lainannut, joten nyt meinasin naapurinmuijalta ostaa niiden kellarin täytteenä olevan, ellei sitten miehen puolelta löydy joku sukukalleus. Jostain semmoisesta se puhui, mutta tiedä häntä. Kävin tänään kirppiksellä ihan ohimennen ja satuin siinä törmäämään yhteen vanhaan tuttuun ja tietty sitten kerroin ilouutiset. No siletäkös alkoi, että meillä on hei hoitopöytä myynnissä ja vaikka mitä muutakin, että soittele vaan ja tuut sitte kattomaan. Niin. No ollaan kuitenkin aika alussa vielä, ettei jotenkin oo itekkään ihan vielä kovin innokas mitään ostamaan, vaikka kyllä mieli tekis pistää jo kaikki vauvaa varten valmiiksi. Täytyy neuvotella miekkosen kanssa. Ollaan kuitenkin vasta muutettu ja saatu tavarat jonkinlaiseen järjestykseen. Toisaalta, nythän se olis paras aika alkaa hankkia tavaroita vauvalle, niin ei tarvi muutaman kuukauden päästä pistää taas järjestystä uusiksi. (Olis muuten kirpparilla ollu vaikka mitä kivaa vauvalle, mutta en sit raaskinu vielä ostaa..)



Telakallisista kaukaloista oli puhetta. Esikon kanssa oli ihan sellanen normi vaan ja ihan hyvin mulla sen kans meni. Nyt en sitten tiedä, kun meillä on kuitenkin molemmilla omat autot, on tota työmatkaa mulla ja mies joutuu töissä siirtymään useesti, että miten kannattaa asia hoitaa. Esikolle meillä on nyt kaksi istuinta, toinen sellanen käytettynä saatu ja toisen ostin uutena, joten ei aina oo niin väliä kumman autolla liikkuu tai kuka vie/hakee lasta. Onneksi on vielä aikaa miettiä.



Sain tänään himppusen ikäviä uutisia työmaalta. Voi nimittäin olla, ettei mulle enää kohta ole töitä. Rupee kaikki säästämään laman pelossa ja tietysti mä oon eka, jonka työt käy tarpeettomiksi. Ei tässä nyt ihan heti kannata hätääntyä, mutta toivotaan, että saisin vaikka siirron muuhun pisteeseen. Ei tämä lisääntyminen kuitenkaan ihan halpaa ole. Vaikka että esikkoa odotellessa vielä opiskelin ja jatkoin opiskeluja, kun sain tytön hoitoon ja ihan hyvin on pärjätty. Silloin kyllä olinkin yh. Nekin vähäiset lisät loppuu nyt, kunhan mies muuttaa virallisesti meidän kanssa. Eiköhän tässä jotenkin kuitenkin pärjätä.



On tää elämä vaan semmosta, ettei yhtään voi tietää, mitä seuraavaksi mahtaakaan tapahtua. Onneksi kuitenkin asioilla on yleensä tapana järjestyä.



Mukavaa sateisen päivän jatkoa.



Äippä ja Mölli rv 11+6

Kiitos, kyllä täällä voidaan paaaaljon paremmin :-)



Viikonloppu meni jos jonkinlaisessa touhussa. Lauantai kotosalla ja sunnuntaina käytiin tytön kanssa ensin aamulla viemässä isänpäiväkynttilät jo edesmenneille isälle ja papoille. Loppupäivä vietettiin tytön vaarin luona. Jestas muuten, että autossa istuminen teki ilkeää. Kuitenkin meni reippaasti päälle neljä tuntia päivän aikana autossa ja kyllä oli peppu, jalat ja selkä kipsissä sen jälkeen.



No juu. Käytiin tosiaan tänään siellä ultrassa. Täytyy myöntää, että lähdin sinne kädet täristen melkoisella varauksella sen perjantaisen lääkärikäynnin jälkeen. Onneksi mies pääsi mukaan, rauhoitti kummasti. Tuntuu ihan käsittämättömältä, kuinka sitä hetkessä unohti kaikki pelot, kun näki sen pienen ihmisen siellä ruudussa. Kaikki on siis vallan hyvin. Ei ole mitään, mistä pitäisi olla huolissaan. Sitä perjantaina lääkäristä lähti itkien, tällä kertaa vierähti helpotuksen ja onnen kyyneleet silmäkulmista. Täytyypä han kurkata mitä tuolla neuvolakortissa lukee... Pää-perämitta 4,3cm... En saa edes selvää tosta kaikesta... No mutta mitat vastaisi rv 11+2 ilmeisesti (neuvolan mukaan olis 11+5) . Ei ole kuitenkaan, ainakaan vielä, muutettu LA:ta.

Herttinen sentään kun säikähdin. Tuli sähkökatko ja kone meni sit tietty pimeeksi. Onneksi ohjelma kuitenki aukes ja jo kirjoitetut tekstit löytyi vielä...

Juu, no. Niskaturvotusta oli 1,3mm. Siinä kai ne tärkeimmät. Kaikki siis hyvin.

Oli mieskin hiukka tohkeissaan... Otti ultrakuvasta kuvan kännykkäänsä ja saas nyt sitten nähdä paljonko on sitä katsellut päivän aikana. Kyllä se asia huomattavasti kongretisoituu kun näkee ja kuulee meidän oman pikku Möllin.



Väsyttää sen verran, että taidan alkaa patistella esikkoa iltapuuhiin. Tänään voi ainakin käydä hyvillä mielin nukkumaan :-)