Mmmailis

Heippa! Varovaisesti mukana odottelemassa. Meillä on ennestään jo kolme lasta, eikä lisää pitänyt tulla. Nyt sitten kuitenkin kävi näin, ja se oli aivan todella suuri järkytys meille alkuun. Isommat lapset syntyivät tiiviisti 3,5v sisällä toisistaan ja nuorinkin on jo 5,5v vanha, joten me jo laskeskelimme miten pian kaikki ovat koululaisia. Kuitenkin sitten hetken asiaa pyöriteltyämme olemmekin asiasta olleet onnellisia.

LAskettu aika kuukautisten perusteella olisi huhtikuun lopulla, mutta kävin varhaisultrassa kun viikkoja oli 7+0 (viikko sitten lauantaina). Valitettavasti lääkäri ei löytänyt sykettä, vaan joko keskeytyneen keskenmenon TAI noin viikkoa myöhemmin alkaneen raskauden, alkio oli olemassa kyllä. Seuraava ultra on nyt ensi maanantaina, jolloin katsotaan onko alkio kasvanut ja sykkiikö sydän.

Oireiden perusteella raskaus on vähintäänkin kukoistava, sillä mulla on aivan kammottava olo 24/7. Mä en oksenna, kuten en tehnyt aiemmissakaan raskauksissa, mutta aivan ketoon kaatava, hirveä kaamea kuvotus seuraa joka paikkaan. Naama tuntuu harmaalta, yök. Ruoka ei itsessään sinänsä ällötä, mutta hajut ovat hirveitä ja vaikka mikä olisi, on koko ajan ka-ma-la olo. Toivottavasti saan hyviä uutisia maanantaina, ettei tämä ole ns. turhaan.

Töissä asia jännittää, koska olen juuri palannut opintovapaalta tehtyäni maisterintutkinnon, ja nyt sitten ilahdutan kohta kaikkia ehkä tällä.. No. Se on elämää. Täytyy varmaan kuitenkin ensin katsoa ultrat ja sitten vasta miettiä jatko.

Sen sanon, että ei ole kyllä ollut kevyt tämä alkuraskaus, koska miehellä on samaan aikaan kaksi työtä ollut tän alkusyksyn, lasten koulut ja päiväkodit on mun harteilla, sit oma raskas ja rakas työ, kotityöt ja pahoinvointi. Sekä väsymys!

No sellasta. Toivottavasti voitte hyvin.