mishu

Hyvää juhannusta kaikille!

Onpa IHANAA olla Suomessa :) hirvittävän raskas (yö)lentomatka kaksin kolmevuotiaan kanssa, samoilla silmillä mentiin keskiviikkoaamusta eiliseen iltaan saakka, huhhuh. Mutta perille päästiin ja nyt jo mökillä grillaamassa. Plus kuus ja navakka tuuli ei haittaa yhtään Sevillan tuskasen kuumuuden jälkeen. Oon kertonu nyt parille läheiselle ystävälle raskaudesta ja molemmat ovat olleet ehdottomasti sitä mieltä, että mun kannattaa jäädä Suomeen, vaikka sitten yksin. Mies siellä tosin jo nyt kovin surkeena kun jäi yksin, että jospa se mieli vaikka muuttuis...tarkotuksella pakkasin muuttoa (meidän on ollut siis tarkoitus muuttaa jo ajat sitten uuteen asuntoon siellä Sevillassakin, mutta se on vaan siirtynyt ja siirtynyt koko ajan) varten kaikki tavaranikin valmiiksi. 

Pahoinvointi on täällä vähän helpottanut, mutta jos unohtuu syödä niin kyllä se itsestään muistuttelee myös. Tavaroiden pakkaaminen, purkaminen ja varsinkin raahaaminen siellä lentokentillä on tuntunut tosi raskaalta myös ja olen ihan kuolemanväsynyt edelleen vaikka viime yönä sain vihdoin nukuttuakin kunnolla pitkästä aikaa. Yksi selkeä uusi oire on reilun viikon ilmennyt, nimittäin joka ilta (Espanjan aikaa noin yhdeksältä) on alkanut jäätävä alavatsakipu, johon auttaa vain makuullaan olo. Sama tietty seuraa aina myös pitkään istumista tai fyysistä ponnistelua. Nyt kuitenkin olo mitä kevein ja mainion ystävien ja perheen ympäröimänä!

LMC, varmasti todella hirveää tuon vuodon kanssa kärvistellä :( onneksi enää pari päivää ja pääset tarkistamaan tilanteen. Ja juuri tuo fakta, että vaikka kuinka nähtäisiin syke ja kaikki olisi normaalisti ei se automaattisesti tarkoita että kaikki menisi normaalisti...toivotaan kuitenkin parasta tällä kertaa. Voimahalit <3

Minä kävin tänään yksityisellä klinikalla varhaisultrassa ja kyllä siellä näkyi täydellisesti viikkoja vastaava (tai ehkä jopa päivän enemmän) alkio, jonka sydän sykki hurjasti! Voi että olen huojentunut ja onnellinen! Myös lääkäri oli aivan ihana, puhui englantiakin ja neuvoi kaikessa. Hänen mukaansa kuuluisin ehdottomasti riskiseurantaa heti alusta, en matronalle (paikallinen melkein neuvolantäti muttei kuitenkaan). Ilmeisesti tuo matrona ja aiempi tk-lääkäri eivät myöskään ihan ymmärtäneet minkälainen operaatio mulle on tehty. Molemmat puhuivat konisaatiosta, joka toki myös on tehty aikoinaan ennen leikkausta, mutta minun leikkaukseni on myös espanjaksi lähes samanniminen, radikaali trakelektomia. Nyt tämä klinikan lääkäri kehotti ottamaan uudestaan yhteyttä matronaan ja vaatimaan riskiseurantaan pääsyä kun palaan Suomesta.

Kyllä aika varma silti olen, että en palaa, jotenkin vain tuntuu niin paljon turvallisemmalta, että lääkärit voivat lukea potilaskertomuksen ja konsultoida toisiaan...ja puhuvat samaa kieltä. Ihan kauhulla olen kuvitellut, jos kävisi kuten esikoisen kanssa, minkälaista olisi maata espanjalaisessa sairaalassa viikkokausia yksin...huh. Jotenkin nyt olisi kova tarve päästä puhumaan ystävien ja perheen kanssa ja tuntea olonsa turvalliseksi. Tuleva isä vain ei sitä tunnu ymmärtävän ollenkaan :( kuten ei myöskään sitä faktaa, että Suomessa on asumisperusteinen sosiaaliturva, äitiysrahat ja lapsilisät ja täällä ei. Sitä vain haluaa lapsilleen parasta mitä voi tarjota...

Ihana lääkäri antoi mulle myös raskausvitamiineja, niistäkin kun on ollut epävarmuutta, monivitamiinit ja foolihapot päällekäin..mutta nyt on kaikki samassa. Mulla on myös anemiataipumusta ja se matronahan ei hemoglobiinia mitannut, mutta alhainen arvo kyllä selittäisi tätä jatkuvaa huimausta. Vaikka toki olo on muutenkin ihanan äklö, että mene ja tiedä, mutta onpa nyt ainakin rautalisä myös tuossa vitamiinissa.

Jos hetken nyt saisi nauttia tästä onnen tunteesta ja purkaa positiivisen energian vaikka tavaroiden pakkaamiseen :)

mishu 7+1 (vaiko 2)

Huhhuh, käytiin aamulla siellä "neuvolantädillä" sitten. Tai kaksi niitä oli paikalla. Punnittiin (ei mitattu), verenpaineen ne otti ja kysyi onko lääkeaineallergioita ja onko mun vanhemmilla ollut jotain sairauksia. Ei mitään miehen vanhemmista tai meistä itsestämme, aika outoa. Mielipide varhaisultran tarpeellisuudesta oli odotettu (ja pelätty), "eipä sieltä oikein mitään näy tai voi tehdä ennen viikkoa 10", jolloin olis verikokeet ja np-ultra kuten Suomessakin rv 12+. Juupa juu eli yksityiselle sitten vaan aikaa ja viikolla 10 ja 12 olenkin onneksi kotimaan kamaralla :) Aika järkyttynyt olin kyllä sen käynnin jälkeen vaikka toki osasin odottaakin ettei ole ihan Suomen tasolla...kyllähän meikäläiset neuvolantädit kartoittaa tulevan isän tupakoinnit ja masennuslääkkeet ja kaikki mahdolliset sairaudet lähisuvusta. Lisäksi hyvin erikoista oli, ettei virtsanäytettä tarvinnut antaa, ainakin 2011 joka neuvolakäynnillä syynättiin ettei ole proteiinia. 

Tietenkin sitten hormoonit vielä lisänä vähän itkeskelin miehelle, että onpa turvaton olo ja onneksi pääsen Suomeen. Toki häntäkin tämä asia pelottaa, mutta eri syistä ja taas mulle sanoi että hän ei Suomeen halua tulla. Eli varmaankin voin sitten henkisesti valmistautua siihen, että tulen olemaan yksin :/ vaan parempi niin että ollaan parhaassa mahdollisessa seurannassa kuin täällä yksinään epävarmana!

Pahoinvointi on mulla jatkunut tasaisen kamalana sieltä rv 4+ saakka, tuntuu että aiemmin ja voimaakkaampana kuin ensimmäisessä raskaudessa. Tosin nukun huonosti myös, voinee vaikuttaa asiaan...? Täällä kun seinät on paperia ja tuossa on useampi korttelibaari illalla yli puolenyön auki niin ei huonounisen lepoa paljoa edesauta. Oikeastaan koko ajan oksettaa, ehkä hetkeksi helpottaa kun syö jotain, mutta kohta taas. Toinen rasittava vaiva on huimaus ja sitten tietty toi kaikkien rakastama turvotus. Jos nyt pääsen sinne yksityiselle ultraamaan ja kaikki ok niin varmaan mammahousuostoksille sitten jo, kun kaikki kiristää..

Tämmöstä tänään..

mishu 6+3

Apila, majoneesi on lähinnä "vaarallinen" ulkomailla karvakäsikebabbiloissa jos on seissyt lämpimässä, eli ei ole kielletty!

Sainpas miehen soittamaan yhelle yksityiselle klinikalle äsken ja 70€ on hinta eli jos ei torstaina asiat etene niin sinne vaan jee :)

mishu 6+2

Ainiin ja se piti vielä sanoa tuosta painonnoususta, että mulla esikoisen kohdalla tuli about 7kg sinne viikolle 23 mennessä, että varmasti olis tullu reilusti enemmän jos olis jatkunut normaalisti :P olen aika lailla normaalipainoinen siis. Painonnousu lienee aika yksilöllistä ja riippuu tietysti ruokavaliosta ja kaikista mahdollisista vuodelevoista sun muista myös. Mutta se on kyllä oikeasti melkein viimeinen asia josta kannattaa olla huolissaan, koska sen kertyneen painon voi sitten myöhemmin kyllä tiputella pois rauhassa :)