mishu

Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti.

 pienelle enkelipojalleni

Rv 16+3 viime torstaina ilman vuotoja, ilman kipuja, kävin vessassa ja napanuora luiskahti ulos, samoin ilmeisesti ne vähät vedet mitä tässä vaihessa oli. Ei tietysti mitään toivoa, pikkuinen leikattiin samana iltana, vaikka iltapäivällä toki vielä elossa olikin. Toivon teille kaikille onnea ja iloa <3

mishu

Sladyx, toivon sinulle ja miehellesi voimia selvitä teitä kohdanneesta hirveydestä. Ei tuollaiseen voi valmistautua eikä kukaan varmasti voi ymmärtää miltä tuntuu menettää sekä pikkuinen että toivo toisesta :( toivottavasti saatte tukea toisistanne ja läheisistänne ja kohtalo on jatkossa teille suopeampi. Onneksi maailmassa on myös ihmeitä <3

Sladyx, voimahalit <3

Yhtenä päivänä kirjoitin kilometriviestin, mutta internetin ihmeellinen maailma sen tuhosi ja mun hermot meni samalla...mutta siinä olisin kirjoitellut jo, että täällä myös np-ultra onnellisesti ohi viikko sitten, turvotusta joku 1,6mm ja tuloksia tietty postitse odotellaan vielä, mutta rauhallisin mielin. Tyypillä oli kaikki tarvittava ja sydän sykki, päiviä pari enemmän koneen mukaan mutta päivät pysyy samana :) tulevan isän kommentti kuvan nähtyään oli "incredible <3", eli kyllä sielläkin ollaan täysin sydämin mukana vaikka tilanne hankala onkin...lääkäri tarkisti kohdunkaulan tilanteen ja sekin vaikutti hyvältä, ainakin toistaiseksi. Parikin senttiä jopa löytyi ja cerclage-lankaa puolestaan ei näkynyt eli on hyvin sitten paikoillaan. Ihanan vapautunut ja onnellinen olo siitä, hyvillä fiiliksillä eteenpäin. Tosin liikunta-asiaan ei oikein ole uskallettu ottaa kantaa, ei mitään repivää, raskasta tai vatsaan kohdistuvaa missään tapauksessa. Uintia suositeltiin, mutta samalla kuitenkin tulehdusriski on mun tämänhetkisistä vaaroista suurin eli eipäs käy sekään. Keppijumppaa ja kävelyä..seurantaa tulee nyt neljän viikon päähän tuosta np-ultrasta, edelleen siitä nelisen viikkoa rakenne-ultra ja sen jälkeen kahden viikon välein sekä normaalit neuvolat. Plus tulehdusseula labrassa. Hyvässä syynissä ollaan, ihana Suomi <3

Sitte ajoinkin 3-vuotiaan kanssa Etelä-Suomeen tuomaan häntä isälleen kylään ja voin vakuuttaa että oli toistaiseksi viimenen kerta! Sen verran oli raskas ajomatka...vielä pitäis selvitä takasin pohjoseen (750km), mutta suosiolla jaoin paluun kahdelle päivälle. Exä saa kyllä hakea muutaman kerran ja tuoda myös takaisin..tosin en hänelle halua uutisiani kertoa, toki sen että jäämme toistaiseksi Suomeen, mutta muutenhan asia ei hänelle kuulu. Meillä on aika hankala tilanne hänen kanssaan, taustalla on upea tragikomedia, jossa mies tapaa reilusti nuoremman blondin, pettää aviovuoteessa ja valehtelee useita kuukausia ennenkuin jää kiinni ja vaimo hakee tietysti eron. Sama blondi jäi kuvioihin ja on osoittatunut helpommaksi kommunikoinnin kohteeksi kuin ex, joka on kääntänyt asiat päälaelleen ja väittää minun pilanneen hänen elämänsä :D toki lähdin hippulat vinkuen takaisin kotiseudulleni pohjoiseen ja myöhemmin vielä Espanjaan uuden puolison luo, mutta naapuriinko olis pitänyt jäädä katteleen koska herralle sopii tavata tytärtään? Että sellanenkin sivujuonne vielä tähän mun muutenkin-niin-yksinkertaiseen elämään.

Mitenkäs olette helteissä selvinneet? Mun on pakko sanoa, että ilmeisesti aurinko on täällä pohjoisessa lähempänä kuin Etelä-Espanjassa ja KUUMAAN ei tarvita 35 astetta, 25 riittää ihan hyvin :) Näin viime yönä unta, että vauva potki rajusti ja jalkaa näkyi masun läpi että eiköhän sitä kohta sitten jo jotain liikkeitäkin uskalla odotella ;)

Joku kyseli ikäjakaumaa, mulla ikää 33, miehellä 36 ja hänelle siis ensimmäinen lapsi. Siksi tietysti hänen on hankala ymmärtää mistä kaikesta jää paitsi jos ei se mieli Suomeen tulosta kohta muutu...mutta lomalle nyt joka tapauksessa tulee, ens viikon lauantaina!!! Ja koska lääkäri kehotti mua pysymään Suomessa, hän jää sitten kolmeksi viikoksi. Onhan sekin jo jotain <3

mishu 13+1

Ainiin, lista jäi päivittämättä vielä!

1.1.2015 2o2o, 1 lapsi

2.1.2015 Catalinas, 2. lapsi

4.1.2015 Nipander, 1. lapsi

6.1.2015 Sladyx, 3 lapsi

9.1.2015 llara, 1. lapsi

16.1.2015 Poppypeonita, 1. lapsi

18.1.2015 Liz, 1. lapsi

 19.1.2015 Relight, 1. lapsi

 21.1.2015 Apila, 1. lapsi

                Havu, 1. lapsi

 23.1.2015 Alima, 1. lapsi

                 LoveMyChildren, 4. lapsi

26.1.2015 Mishu, 2. lapsi

28.1.2015 Varpunen89, 1. lapsi

31.1.2015 Kaisaana, 1. lapsi

Heippa pitkästä aikaa!

Täällä Suomen suvessa ystävien ja perheen keskellä aika onkin rientänyt siivillä ja olen lopullisesti päättänyt jäädä tänne toistaiseksi, vaikka mies ei edelleenkään ole tulossa kuin käymään..

Ihanaa kuulla että moni on jo saanut varmistuksen ja hyviä ultrauutisia :) itse kävin papa-ja kolposkopia-kontrollissa juhannuksen jälkeen ja viime viikon maanantaina neuvolassakin sitten ekan kerran. Molemmissa ultrattiin ja sydänäänet löytyi sekä dopplerilla että ultralla <3 viimeisimmän arvion mukaan olisin vähän jo pidemmällä kuin olen laskeskellut, mutta lopullinen la selviää ensi tiistaina np-ultrassa. Maanantaina jo ensin neuvolalääkärikin. Ihanan tehokasta täällä Suomessa ja heti otetaan tosissaan riskit myös. Sairaala tilasi välittömästi vanhat paperini sekä HUSista että TAYSista, ihan eri maailmasta kaikki, onneksi. 

Joku muukin mainitsi aiemmin, että on hyvä fiilis ja luottavainen olo raskaudesta. Voin sanoa samaa, huolimatta historiastani  ja voi kuinka ihanalta ja vapauttavalta tuntuukaan vain nauttia kasvavasta masusta :D se todellakin jo näkyy jos ei pussi päällä kulje ja mulla ei oo mitään asiaa enää joustamattomia housuja pukea päälle. Johtunee tosin osittain leikkauksista myös. Pahoinvointia ei oikeastaan enää ole, vain jos unohtuu syödä. Sen sijaan kun olen muutenkin huono-uninen, on tuo vessassa ravaaminen ja valoisat yöt-yhdistelmä lyhentänyt mun yöunia entisestään ja aika lailla väsynyt olen jatkuvasti. Niin paljon oli kirjoituksia tullut viime visiittini jälkeen, etten muista kuka valitteli samasta aiheesta, mutta tunnistat varmasti itsesi ;)

Minä olen nyt täällä Suomessa kertonut pikkuhiljaa lähimmille ystäville ja perheelle, jotka kaikki tietysti tuntevat taustani ja tiedostavat kaikki riskit. Myös mieheni oli lopulta ratkennut ja kertonut vanhemmilleen, vaikka puhe oli odottaa np-ultraa...mutta ymmärrän kyllä kun hän ei ole voinut tilanteesta aiemmin puhua kenellekään. Sitä sen sijaan en ymmärrä (mikäli siis hän on kertonut kaiken adenokarsinoomasta ja uhanneesta kohdunpoistosta erittäin pienen keskoseni sairaalamatkaan) miten myös hänen vanhempansa olivat sitä mieltä että voisin ihan hyvin olla yksinäni Sevillassa, he kyllä ovat tukena. En sitä epäilekään, mutta ihan oikeasti tunnen oloni niin paljon turvallisemmaksi täällä Suomessa ja lisäksi omat läheiseni, koko turvaverkostoni on täällä. Jos lähtisin Espanjaan, olisin varmasti siellä jumissa vuoden päivät mikäli pikkuinen päättäisi tulla lähimainkaan yhtä aikaisin kuin esikoinen...hui. Enkä edes tiedä millä viikoilla siellä aletaan aktiivisesti hoitamaan keskosta..Suomessahan tuo raja on rv 24 (tapauskohtaisesti tietenkin, käsittääkseni pienimmät sevinneet ovat rv 22+X). ja sitten on vielä se fakta, että mikäli palaan, menetän Suomen sosiaaliturvan ja Espanjassa saisin vain terveydenhuollon, eli rahaa ei tulisi mistään ennenkuin voisin tehdä ja löytäisin töitä! Eihän se nyt kertakaikkiaan ole vakavasti otettava vaihtoehto...kaikki vanhemmat haluavat lapselleen parasta, mitä voivat tarjota. Minun lähtökohtani, vaikka sitten yksin (nyyh), täällä Suomessa ovat niin paljon paremmat kuin Sevillassa, että en voi käsittää miten kukaan voi kyseenalaistaa sitä. Ja yksi tekijä sopassa on vielä esikoiseni (Tampereella asuva) isä, joka riskini tuntien keksisi aivan varmasti jotain ei-niin-pientä kiusaa jos joutuisin vuodelepoon Espanjassa...

Sellainen pikku vuodatus :P 

Nauttikaa kaikki ihanasta, vaikkakin lyhyestä Suomen kesästä! Ei ole sen voittanutta! Täällä Lapissakin jo viikon +25 :D

Mishu 11+5 (-12+3)