minimami

Heippa!

Meidän nuorimmainen( =kuudes lapsi) on kaksivuotias ja muistan tuon vaiheen kun unta riitti. Jos lapsi on terve ja kasvaa/kehittyy normaalisti niin sinuna minä nauttisin pitkistä unista. Olen lapsieni kanssa miettinyt monenlaisia asioita, myös tätä ruoam määrää. Ravitsemusterapeutillakin käytiin kun pelkäsin, että esikoinen ei syö tarpeeksi. Lohdullista oli kuulla, että jos kirjaisi ylös kaikki mitä lapsi syö niin energiamäärä yleensä täyttyy hyvin pitemmällä aikavälillä. Siis suomeksi sanottuna lapsi syö tarpeeksi, me aikuiset vaan on jotenkin totuttu määrittelemään sopivat annoskoot. Tietysti edellytys on, että lapsi on perusterve ja hänelle tarjotaan monipuolista ruokaa ateriarytmin mukaan.

Jos ruoan määrä arveluttaa niin kannattaa kysyä neuvolasta lähetettä ravitsemusterapeutille.

Hei Daria09 ja muutkin!

Itse sain seulasta luvuksi 1/100 ja ajatuksena oli heti, että pakko saada tietää totuus. Kuitenkin sitten punktiosta sain mukaan paperin, jossa kerrottiin se pieni mahdollisuus että tulos onkin toinen kuin mitä ilmoitetaan. Siis luku oli jotain alle puolen prosentin luokkaa, mutta näin epäuskoisena ihmisenä jäin edelleen hieman avoimen kysymyksen eten: "Jos siellä on sittenkin jotain häikkää". Eli ei tässä ihan täysin rinnoin osaa raskautta hehkuttaa. Samaisella punktiokäynnillä kuulin myös sen, että 40 vuotiaalla kromosomipoikkeavuuksien riski on jokatapauksessa ja 1/80.

Ei auta kuin toivoa parasta.

Ja nyt kaikkien seulajännitysten keskelle vähän positiivista nostetta!!

Olen ainakin itse ajatellut niin, että tässä iässä on henkisesti paljon vahvempi äidiksi kuin silloin esikoista odottaessa. Silloin nuorempana ajatteli asioita jotenkin tosi musta-valkoisesti, enkä oikein osannut nauttia siitä lyhyestä vauva-ajasta. Oli kamala kiire lähteä takaisin töihin, kiire saada vauvakilot pois jne. Nyt aion käpertyä tulevan vauvan kanssa kotiin, ihan ilman perhekerhoja ja muita "pakollisia" äidille kuuluvia sosiaalisia menoja. Niihin rientoihin lähden sitten kun siltä tuntuu...Lyhyesti sanottuna nelikymppisenä uskallan olla omalla tavallani äiti, ja tiedän että se on parasta omille lapsilleni.

Heipä hei!

Vähän on tässä ollut hiljaiseloa, kun ajatukset kierrelleet vaan tulevan lapsen ympärillä. Sain seulasta riskiluvuksi 1/100 ja päädyimme lapsivesipunktioon. Punktion jälkeen joiduinolemaan kolme päivääsairaalassa ku valuttelin veristä läpsivettä....Henkisesti olo oli ihan kamala. Jo pelkastään vastauksen odottaminen ressasi ja kun vielä tuli tuo vuoto. No vastaus tuli, ei kromosomipoikkeavuuksia. Nyt on kuitenkin vuodon takia loppuraskauden seurannat äitipolilla. Tulipa vaan mieleen, että kuuluukohan kaikki näin kypsät naiset jo iän perusteella tuohon riskiryhmään!!  Jokunhan tuola mainitsi "ikänaiset", se kyllä sopii mainiosti kun aika vasta postilaatikkoon kolahti Tena Lady mainoksia näytteiden kera, hah! Kyllähän ne sopii sitten jälkivuotoonkin.

Heissan kaikille "oikeesti aikuisille " odottajille!

Minä olen 42 vuotias seitsemännen lapsen odottaja. Isoimmat jo ihania inttäviä teinityttöjä. Kyllä raskaus on tällä iällä aina yllätys, vaikka sille on annettu mahdollisuus jo pitkään.