Minä olen vaan niin hyvä

Vierailija kirjoitti:

Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseensa voi. Mitä teet, kun kohtaat vaikeuksia? Alatko parkumaan että miks mulle kävi näin, miks taas mulle eikä naapurin Liisalle? Tiedätkö oikeasti, onko sillä Liisalla ollut niin helppo elämä, miltä näyttää?

Mulla ei ole ollut mitenkään helppo lapsuus, jos nyt ei ihan traagisinkaan (ei hyväksikäyttöä tms), lapsuus ja opiskeluajat oli köyhiä, mulla on kroonisia sairauksia, yksi vaikea leikkaus takana, useita läheisiä on kuollut, yksi teki itsemurhan, on kärsitty lapsettomuudesta jne.

Nyt olen varsin tavallinen virkanainen, naimisissa, pari lasta, asutaan hyvällä alueella jne. Elämä on onnellista ja näyttää varmasti ulospäin siltä helpolta elämältä. Käyn lenkillä naapurin rouvan kanssa ja kuuntelen jatkuvasti hänen valitustaan, miten juuri hänelle sattuu aina kaikki paha, hommat menee pieleen, on sairauksia ja siskokin kuoli jne. Ei ole tullut kerrottua, että on sitä itselläkin ollut jos jonkinlaista vaikeutta. Hän haluaa draamailla elämällään, niin draamailkoon. Minä yritän löytää hyvää jokaisesta päivästä. Vaikka minäkin kaipaan kuolleita läheisiäni, kärsin säryistä jne.

Ehkä voisit mainita jotain omasta lapsuudestasi, niin naapuri huomaa, että kyllä sitä muillakin on ollut ongelmia. Ja jos hän on kovin yksinäinen, niin on täysin ymmärrettävää, että sitä uskoutuu itselleen tärkeälle ihmiselle hyvinkin henkilökohtaisista asioista, vaikka ne tässä tapauksessa olisivatkin vähän negatiivisia asioita.

Sinuna sanoisin suoraan mitä mieltä olen hänen valituksistaan. Ei tuosta muuten tule loppua ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän omilla valinnoillakin on merkitystä. Ainakin näin ulkopuolisin silmin ihmettelen kaveriani, joka aina ajautuu surkeisiin ihmissuhteisiin. Niistä näkee heti että toisella ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Rahaa ei osata käyttää, tietynlainen elämänhallinta puuttuu. Toki kaikkeen ei voi vaikuttaa, esim. läheisen kuolema on sellainen asia.

Mutta kuten mainittiin juuri, niin tällaisilla ihmisillä usein on elämä kolhinut jo lapsena siihen malliin, että ei vain osata toimia "oikein". Jos on saanut elämäntavoiltaan heikot vanhemmat, tuollainen toiminta ei ole oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuorma-autolla naisen yli. Miten tuo on mahdollista? Tahallista?

Lahdessa olen monesti joutunut varomaan päin punaisia ajavia isoja autoja, myös kuorma-autoja. Ja myös lasten kanssa liikkeellä ollessa.

Voimia naisen lapselle ja omaisille <3

Toivottavasti kuljettaja saadaan vastuuseen. 

Kukaan ei kai toistaiseksi tiedä tarkemmin, miten tuossa kävi? Eikö ole vähän kohtuutonta syytellä kuskia joka ei varmasti tehnyt tuota tahallaan ja kärsii aivan kamalista tunnontuskista tapahtuneen takia? 

Ajanut kuitenkin  huolimattomasti ja välinpitämättömästi ja tappanut jonkun. Taajama-alueella kärryjen kanssa liikkuneen naisen. Toivottavasti kärsiikin, ja lopun elämäänsä. Ensi kerralla ehkä katsoo tarkemmin.

Älä jaksa. Taidat kyllä olla trolli, kaikki aikuiset ihmiset tajuavat, että kyseessä oli vahinko.

Minä olen tiennyt lapsesta saakka, että minusta ei ole "normaalin" ihmisen elämään. Tajusin tämän leikkiessäni legoilla, jossa oli huoltoasema, kampaamo, kauppa ym.

Olen aivan liian inttrovertti luonne, jotta prjäisin tavallisten ihmisten seurassa. Onneksi minua on siunattu erinomaisella matikkapäällä ja loogisella päättelykyvyllä sekä tarkkailevalla ja tutkivalla luonteella.

Olen miettinyt usein sarjamurhaajan uraa, mutta arvostan liikaa vapauttani sekä talouttani että hyötysuhde jäisi plussan puolelle. Olisi myös naurettavan helppoa työntää ihmisiä junan alle. On kamalaa kun psyyke pettää. Hakekaa apua ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Pingottaa siellä koulussa ja sitten räjähtää.

Tyypillinen uhmakausikin tuo 9-10 vuotta.

Kannattaa yrittää kotona tai muuten treenata rentoutumista. Jooga, mindfullness, taekwondo tai jokin muu sellainen hitaasti purkava.

Myös ruokailu kannattaa katsoa. Tasaisesti hyvälaatuista ravintoa.

Meillä esikoisella oli juurikin aika ajoin tuota. Että ensin pingotetaan ja sitten raivotaan. Nyt on Ressun lukiossa.

Onneksi olkoon!