Minä olen vaan niin hyvä

Olen positiivinen ihminen.

Paljon se on vaatinut työtä, mutta karsimalla kylmästi negatiiviset asiat elämästäsi saman tien on yksi tärkeä askel kohti positiivisempaa elämää.

Mediaa olen kritisoinut usein, mutta sen seuraamisen vähentämisen positiivisia vaikutuksia ei voi vähätellä.

Ruokavalioni on kyllä liian epäterveellinen, mutta se paranee pyhien jäätyä taakse.

Olen ottanut tavaksi liikkua siellä täällä, vaikkei minulla olisikaan aina varsinaista päämäärää. Tärkeintä on, että lähtee silloin tällöin ulos ihan muuten vaan.

Selviä asioitahan nämä monelle ovat toki, mutta aina tällekin palstalle tulee uusia lukijoita ja kertaus on aina opintojen äiti 😊

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten siksi että alkoholi on ollut niin kamalan tärkeää. Joka viikonloppuista juomista ei viitsi katsella, kun aina pitää kunnon humala saada. Miestä on harmittanut jos ei ole voinut kunnolla ottaa. Facebookissa kaljatölkin kuva, hyvin ansaittu -tekstillä. Sanoo että silloin oli kivaa kun oltiin molemmat vähän otettu.

Pari narskua on myös jäänyt taakse. Ja yksi selkärangaton nahjus, joka tanssi ex-vaimon pillin mukaan. Kotonaan pitkään asuvan voisi ehkä lukea sellaiseksi, ei uskalla itsenäistyä, tai on niin laskelmoiva että katsoo miten säästää parhaiten. Siinä on jo pihiyttäkin aimo annos mukana, ja se on tosi rasittavaa perhe-elämää ajatellen.

Omalla kohdallani kyse on tunteettomasta lapsuudenkodista, jossa ei empatiaa tunnettu, mutta raivokohtauksia kyllä senkin edestä.

En koskaan oppinut luottamaan itseeni tai muihin ja sen vuoksi itsenäistymiseni on jäänyt pahasti puolitiehen. Toki olen onnistunut kehittämään itseäni, mutta totuus tulee esiin aina ulkona liikkuessani, kun näen pariskuntia tai kaveriporukoita ja tajuan, etten vain osaa olla tuollainen.

Ymmärrän toki tuon, että kotona asuvaa pidetään riskinä yhdessäasumista ajatellen, mutta asian voi kääntää myös niin päin, että kyseessähän voi olla helmi, joka ei vain ole päässyt täyteen kukoistukseensa. Moni vain tarvitsee sen itseluottamusbuustin, jonka avulla hyviä asioita rupeaa tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Outoo että lähes kaikki täälä tuntuu pitävän tuota normaalina. Ei kyllä kuulosta mun mielestä kauheen normaalilta pitää yksinään jotain monologia kuvitteellisesta sairaudesta?

Kun on elänyt monta kymmentä vuotta käytännössä ilman juttukaveria, niin kyllä siitä aika normaalia tulee todella monelle yksinäiselle ihmiselle.

Oletko sinä niitä hyväosaisia, joilla on lapsesta saakka ollut aina hyvä itsetunto ja hyviä ystäviä, joille jutella ummet ja lammet aina kun on tarpeen? Läheskään kaikilla ei ole näin.

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa on joku pyydellyt treffeille, en ole lähtenyt kun en ollut sinkku :) enempi tulee pitkiä katseita/hymyjä ym. Aika harvoin kuitenkin, suomalaiset miehet on aika arkoja varsinkin selvinpäin. Olen sitä mieltä että moni sinkkumies pääsisi treffeille heti kun kävisi vaan rohkeasti arkena kysymässä ulos/antamassa puhelinnumeroa! Se on niin erikoista, että miehen reippaus ja kiinnostus todellakin jää mieleen! Ja jos joku vastaakin töykeästi niin mitä sitten, uutta putkeen vaan! Täytyy vielä sanoa että minä olen tehnyt lähes kaikki aloitteet seurusteluihini itse, ainoastaan nykyinen mieheni on tehnyt aloitteen ja hänkin siskojensa kannustuksesta! Tulkaa miehet rohkeammaksi niin erotutte positiivisesti joukosta!

Yritetään 🙂

Kannustuksen puute on ollut itselläni ongelma pitkään, mutta kyllä sitä iän myötä muutamaa rouvaa on tullut pyydettyä ulos ihan normaalisti arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei noita lasketa, että sama vuosikurssi/työpaikalla toiset työntekijät.

Mua kiinnostaa siksi aihe, koska olen itse mielestäni nätti, ja samoin mun naispuoleiset kaverit eikä kukaan ole koskaan lähestynyt missään oikeassa elämässä esim. bussipysäkillä. Mietin, että onko se sitten ihan yleistä vai pitäisikö olla superkaunis saadakseen huomiota jossain muualla kuin baareissa. AP täällä siis.

Jos nainen on "liian" kaunis, monet miehet varmasti olettavat hänen olevan varattu eivätkä siksi edes yritä.

Sitten taas monet miehet ovat aika ujoja ja sosiaalisesti kömpelöitä, joka laskee merkittävästi itseluottamusta yrittää ylipäätänsä ketään saati sitten jotakin kaunotarta.

Hassuahan tämä on, kun ihan tavallisia ihmisiähän me kaikki kuitenkin ollaan.