Minä olen vaan niin hyvä

Vierailija kirjoitti:

En jotenkin näe näitä kahta yhdessä, siis parina. Kuten joku sanoikin, H-L on aikuisemman oloinen kuin Roope. Ja oikeasti kyllä ihan liian erilainen kuin Roopen exä. En puhu mitään ulkonäöstä tai laita heitä mihinkään järjestykseen, mutta vaikuttaa vaan kaiken kaikkiaan tosi tosi erilaiselta. Voisiko sama häiskä kiinnostua romanttisessa mielessä kahdesta näin erilaisesta näin lyhyen ajan sisällä? Ainakin mulla on kyllä exät noudattaneet vähän samaa kaavaa, jotain muutakin yhteistä aina kun silmät, nenä ja suu. Eiköhän tää uutinen ollut taattua Seiska-laatua. Mutta jos on totta, niin onnea vaan, ihan vilpittömästi. :) 

Tai sitten Roope ajattelee vain, että kunhan joku rouva on kierroksessa. Sellainen häntäheikkimäinen fiilis näin miehenä Roopesta kyllä tulee. En yhtään ihmettelisi, jos yhtäkkiä jostakin löytyy salarakas jos toinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-kymppisen näköinen, mutta plussaa on se, että ei ole rinnuksissa ja naamassa täytteitä.

Se, kun koskaan ei ole hyvä. Vanhalta ei saisi näyttää mutta kosmeettisia toimenpiteitäkään ei saisi käyttää.

Totta kai saa näyttää.

Kuka sulle tuollaista skeidaa väittää ja miksi ihmeessä uskot tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Itkin toissa päivänä poikaystävälle miten paljon rakastan, ja haluan tukee toista kun toisella on keskivaikea masennus... Olen valmis tekemään mitä tahansa, että poikaystävällä olisi parempi olla 😔❤️

Ihana! ❤

Kunpa sinun kaltaisiasi ihmisiä olisi paljon enemmän, niin maailma olisi paljon parempi paikka elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies joten en itke ikinä. Itkeminen on neitejä varten.

Kun täällä on puhuttu toksisesta maskuliinisuudesta niin tässä on sitä in action.

Tunteilu on naisia varten. Tosimies ei itke eikä näytä tunteitaan.

Noh noh, anna tulla vaan. Itkeminen on täysin luonnollista ja tarpeellista ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Ei siinä ole mitään hävettävää.

Itse itkin viimeksi ollessani julkisessa liikenteessä ja katsoessani ympärilleni ja nähdessäni ihmisiä toistensa seurassa, tajusin jälleen, kuinka outolintu olen, etten vain sopeudu mihinkään joukkoon.

Sen tajuaminen, että on aina tehnyt asiat niin kuin pitää ja silti syrjäydyt muiden seurasta, niin psyyke on aika kovilla.

Vierailija kirjoitti:

Tänään useamman kerran vähäsen, ennen kuin sain taas rakennettua välinpitämättömyyden muurin takaisin, jotta kämppis ei huomaa. Helvetillinen ahdistus ollut monta päivää, ahdistaa taas huomenna mennä kouluun, kun alkaa uusi kurssi, johon todennäköisesti kuuluu jokin isompi ryhmätyö, eikä kukaan halua ottaa minua ryhmäänsä ja sitten varmaan jätän kurssin kesken. Ja nyt taas itken kun piti ajatella asiaa.

❤