Minä olen vaan niin hyvä
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Yritän olla ajattelematta asiaa ja keskittyä tekemään nyt niitä asioita, joita haluan. Välillä siihen asiaan tietysti törmää ja se sattuu.
Tämä on paikoin raskasta, kun sattuu samaan bussiin onnellisen pariskunnan kanssa, välillä on vaan pakko nousta väärällä pysäkillä pois kun ei vaan pää kestä sitä onnea. Ei tätä onneksi usein tapahdu, mutta yhtä ahdistavaa se on aina.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on näitä ikuisuusaiheita. Meillä on myös sellainen tilanne, että mieheni vanhemmat antavat aina mieheni siskon perheelle joulurahaa ja tukevat heitä muutenkin taloudellisesti. Me ei taas saada koskaan mitään. Lapsia kuitenkin meillä molemmilla perheillä kaksi ja tulot samaa luokkaa. Ymmärrän että appivanhemmillani on oikeus antaa rahaa kenelle haluaa, ne on kuitenkin heidän rahojaan. Voi olla että he tekevät sen tahallaan tai sitten tahattomasti, eivätkä edes ajattele asiaa sen enempää. Kuitenkin se hiukan loukkaa ja aiheuttaa katkeruutta väleihin. Kyllä se vaan pahalta tuntuu, kun on sellainen olo, että toiset lapsenlapset ovat heille tärkeämpiä.
Oletteko keskustelleet asiasta?
Aina ärsyttää tällaiset kertomukset, missä jokin asia hiertää mieltä, muttei kuitenkaan oteta asiaa keskustelun aiheeksi. Puhukaa asia halki, niin ainakin selviää, onko kyseessä vahinko vai tarkoituksellinen suosiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli tällä laduntallaajalla koirineen vähän seli-seli syyt, vieläpä useaan kertaa piti vetää "pikkumiehen" väsymys selitykseen. Taisi olla ainoastaan minä-minä ja me-me perheen laiskuus kyseessä. Mitenkään en puolustele näitä raivoisia hiihtäjäsankareita, täysin älyttömiä mahtuu sekaan niissäkin. Oppikaa ottamaan muut huomioon ja käyttäytymään kohteliaasti, puolin että toisin.
Minulle tuli myös vähän sellainen olo, että hiihtäjän näkökulma olisi saattanut olla erilainen. Mitenkään perheen kärsimyksiä vähättelemättä, se sauvalla huitominenkin on vähemmän vaarallista kuin että hiihtäjä hiihtää jyrkässä alamäessä koiran päältä.
Ajattelisikohan moni tässä ketjussa toisin, jos perhe olisi mennyt kävelemään vaikka laskettelurinteeseen tai merkitylle moottorikelkkareitille, ja siellä olisi tullut sanomista. Nopeita ja vaarallisia kulkuvälineitä kaikki, myös murtomaasukset jyrkässä alamäessä.
Itsellä tuli myös mieleen juttua lukiessani, että olisi kyllä kiva saada näihin uutisiin myös sen toisen osapuolen näkemys asiasta.
Nyt meillä on vain uhrin näkemys (joka varmasti pitää paikkansa sinällään, en epäile ollenkaan), mutta helposti hiipii ajatus siitä mieleen, että toimittaja on halunnut ylidramatisoida tilannetta. En vain jaksa uskoa, että sauvan osuminen poikaan on ollut oikeasti edes lähellä (onneksi), mutta kivahan se on laittaa otsikkoon klikkien saamiseksi.
Sauvalla huitominen on totta kai väärin, mutta niin on myös nettiraivon lietsominen tällaisilla uutisilla.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on että junanvaihdot ei toimi. Lähiliikenteessä saan päivittäin nähdä vaihtojunan perävalot kun juna ei voi sitä 30 sekuntia odottaa että ihmiset juoksevat toiselta raiteelta vaihtojunaan. En tiedä kuka pälli noitakin suunnittelee.
On sula mahdottomuus, että kaikki yhteydet menisivät nappiin. On toki ikävää, jos sattuu myöhästymään junasta, mutta aina tulee seuraava juna ja jos on oikeasti tärkeä meno, sen kyllä suunnittelee niin, ettei tarvitse juosta kieli vyön alla seuraavaan junaan. Ja jos junat jäisivät odottamaan jokaista, joka on juuri ehtimässä junaan, istuisit siinä asemalla hamaan tappiin asti.
Kyllä välillä säälittää VR, kun mikään ei koskaan kelpaa tälle kansalle. Itsekin olen aina välillä myöhästynyt junasta, muttei tulisi mieleenkään tulla itkemään niistä nettiin.
Sen verran on pakko puuttua, että ihminen voi olla henkisesti niin rikki, ettei yksinkertaisesti ole voimia lähteä suhteesta, varsinkin jos stressi on ollut pitkäkestoista. Kyllä jokainen lähtisi suhteesta siltä istumalta, jos se olisi niin yksinkertaista kuin sanot.