Mimsuli

Mut lasketaan varmaan kärkipään naiseksi. ;) Eli odottelen menkkoja. Tänään ollut juuri sellaista jomotusta, että ne varmaan alkaa tässä illan mittaan. :( Eli en kyllä mitään testejä suunnittele. Tuolla aiemmin kirjoittelinkin, että tässä kierrossa en tuntenut ovista yhtä selkeästi kuin yleensä, mutta vahvin veikkaus oli 1.10, eli tasan kaksi viikkoa sitten. Ja yleensä kuukautiset mulla alkaa juuri tasan kaksi viikkoa ovistuntemusten jälkeen. 

Vaikka tässä kierrossa mulla on ollut todella alhaiset odotukset, koska peitonheilutteluakaan ei ole paljon ollut, niin kummasti sieltä aina pieni toivonkipinä löytyy. Ja sammuu. Koska tosiaan nyt on ollut niin tyypilliset menkkajomotukset taas, että ei tästä varmaan mitään tule ja lähdetään yk7:lle sitten seuraavaksi!

Mimsuli, kp32/31-28, yk6

Orchid87: Sori sori soriii! Meni "87:t" sekaisin! Eli kommenttini oli tarkoitettu Josefiina 87:lle!! :D Kopsaan sen uudestaan tähän, ettei mene nyt oikealta henkilöltä ohi:

Josefiina 87: Olen pahoillani menkoista. Mutta jos seuraavassa kierrossa tärppää, niin ehtiihän siitä vielä tulla se kesävauva! Eli peukut sille. :)

Orchid87: Olen pahoillani menkoista. Mutta jos seuraavassa kierrossa tärppää, niin ehtiihän siitä vielä tulla se kesävauva! Eli peukut sille. :)

Muidenkin osalta, pahoittelen kurjista menkoista! Ja Ahaaalle pahoittelut kurjasta kemiallisesta (ja oliko jollakin muullakin tämä kohtalo? En nyt muista kaikkea).

Liikuntaharrastuksista: Itse olen miettinyt omaa ratsastusharrastusta, kuinka hyvää se nyt on kun siellä hevosen selässä hytkytään, jos se voisi jotenkin "estää" juuri kiinittymistä yrittävää munasolua. Mutta ei kai. Enkä kyllä aio ratsastusta lopettaa! Ratsastaahan monet raskauden viimeisille viikoille asti, jos ei tunnut kipuja.

Yrittämisen ajankohdasta: Itsellä on ollut vauvakuume jo koko aikuisen iän (nyt olen siis 30 v.). Mies lämpeni ajatukselle vasta ehkä vuoden pari sitten. Itsekin kyllä lykkäilin tätä yrityksen aloittamista "ura-strategisista" syistä; jos olisin ollut jossakin välissä tässä aiemmin raskaana, olisin ihan varmasti menettänyt yhden tärkeän mahdollisuuden edetä urassani/koulutuksessani (joka ei siis ole ihan satavarma nakki myöskään nyt, mutta ainakin minulla on mahdollisuus). Järki kulki siis tässä tilanteessa tunteiden edellä, mutta nyt kun tajuaa ettei välttämättä tärppääkään niin nopeasti, niin vähän harmittaa kuitenkin, ettei yritykseen lähdetty aiemmin. Mutta kun kaikilla tutuilla on tärpännyt siitä ekasta kerrasta, niin oli vähän vaikea hahmottaa tätä tilannetta!

Mutta muuten tuntuu kyllä aika hyvältä, varmalta ja sopivalta ajalta pyöräyttää lapsi tähän yhtälöön, kun molemmilla on vakituinen työpaikka, talous on vakaa jne.

Ja siitä greippimehusta vielä: Sehän on niiiin hyvää ja virkistävää! Juon sitä ihan mielelläni ja vapaaehtoisesti! :) Mutta makuasia tämäkin tietenkin. En tiedä onko mauissa paljon eroa; olen itse juonut vain Tropicanan Golden Grapefruit mehua.

Mimsuli (30 v.), kp25/28-31, yk6, dpo: ei mitään hajua!

Mun työkuvioista vielä tuolta parin sivun takaa... Toggolino ja Pistaasi taisivat ainakin kommentoida. Eli tosiaan kukaan ei ole korvaamaton, mutta siinä projektissa mukana oleville ihmisille (potilaille) on todella tärkeää että ne samat vetäjät pysyisivät mukana siinä koko ajan. Eli sen puolesta tuntuisi tosi pahalta lähteä siihen projektiin ja sitten jättää se kesken. :( Siis siinä tapauksessa että olisi mammalomalla ensi syksyn.

Pahinta tässä on kyllä koko ajan tämä epävarmuus! Sietäisin pitkääkin odotusta kauemmin, jos saisin jonkun varmuuden siitä että se raskautuminen tulee onnistumaan. Eli jos joku sanoisi mulle, että tulen raskaaksi kolmen kuukauden kuluttua, niin ei mitään hätää. Mutta nyt kun ei tiedä tapahtuuko se esim. tässä kierrossa vai kenties ei koskaan. Kun kaikenlaisia muitakin päätöksiä pitäisi elämässä tehdä. Huh ja puh.

Mutta tuosta työkuviosta vielä, niin ajattelin kuitenkin em. syyn vuoksi kieltäytyä ja yritän sitten vaan keksiä jonkun uskottavan tekosyyn. Koska ei nyt oikein tee mieli kertoa esimiehelle näistä yrityksistä, vaikka varsin läheisiä ollaankin. Mutta se luo jotenkin itselle enemmän paineita, mitä enemmän henkilöitä on tietoisia tästä yrittämisestä.

Muita kuulumisia: Mä en nyt ollenkaan ole selvillä mun kierrosta. Mullahan ei ole ollut niitä mun tyypillisiä ovistuntemuksia nyt tässä kierrossa lainkaan, mutta kuitenkin vahva epäily ovulaatiosta tiistaina (joka sekin olisi edellisiin kiertoihin nähden ainakin päivän myöhässä) ja peittojakin tuli heiluteltua silleen "sopivasti". No sitten on kuitenkin ollut vähän samantapaisia tuntemuksia perjantaina ja eilenkin, eli alavatsa jotenkin "hellänä" ja jonkinlaista limaa tuli yhtäkkiä eilenkin. Eli en nyt sitten tiedä lainkaan! Tiistain jälkeen ei tosin ole heiluteltu peittoja lainkaan, joten jos se ovis nyt kuitenkin oli eilen, niin vähän huonolla hapella nyt sitten mennään. Mutta toisaalta tämä koko kierto on tuntunut vähän enemmän sellaiselta "hällä väliä" -kierrolta. Ehkä jotain taisteluväsymystä ilmassa.

Vähän samoilla ajatuksilla siis mennään, mitä Legolatar tuossa ylhäällä kuvaili. Ei haluaisi että kaikki pyörisi tämän "vauvanteon" ympärillä, mutta samalla se on kuitenkin yksi niistä suurista haaveista, johon haluaa satsata ja jonka eteen tehdä parhaansa! Hirveää ambivalenssia.