mimmu80

Ajattelin minäkin sitten tulla tähän pinoon, jonkun aikaa oon taustalta teitä seurannu.

Itsestä sen verran, että tipuin huhtikuisista vkolla 8+. Varhaisultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno. Kolme viikkoo sitten sain ekan lääkkeen tyhjennykseen ja tänään sain tuloksen hcg-arvosta. Se oli 24, eli kaiken pitäis olla tullu pois. Mulla on vieläkin pientä tuhrua ja alkaa jo pikkasen tympästä. Eikö tää koskaan lopu!???

Oon melko hyvin toipunut tästä menetyksestä, mutta välillä tulee tosi paha mieli ja harmitus kun tajuaa, että missä vaiheessa raskautta oltais jos se olis vaan pysyny mukana...

Ollaan miehen kanssa puhuttu, että heti vaan uutta yritystä eka kierrosta. Alkais vaan nyt ne menkat!!!!

Hirmusesti tsemppiä kaikille ja toivotaan niitä plussia!



Mimmu

Tulin vielä lukaseen teidän kuulumiset. Te olette saaneet ihania uutisia ja olen tosi onnellinen teidän kaikkien puolesta. Kiitos kaikille tsempeistä!

On ollu aika rankka viikko takana ja huomenna olis edessä poliklinikka käynti. Mua pelottaa tosi paljon, mutta onneks mun mies sai muutettua työmatkaa siten, että tulee vielä tänään kotiin ja lähtee mun tueks.

Toivottavasti teitä ei nyt inhota se, että tulin kertomaan ikäviä asioita...

Ihanaa odotusaikaa teille kaikille, ootte ihania!



P.S Hassua, että tunnutte niin läheisiltä, vaikka ollaan kaikki toisille tuntemattomia... :)



Mimmu

minut voi sitte poistaa tästä pinosta. Ei ollu papu kasvanu, eli diagnoosina kesketynyt keskenmeno. Ens viikolle menee lääkkeellinen tyhjennys.



Voikaa hyvin ja kasvatelkaa masujanne



Kiitos tuesta



Mimmu

Minä olen kertonu raskaudesta parille hyvälle ystävälle ja nyt tuntuu, ettei olis pitäny. Toisaalta nämä rakkaat ystävät ovat kyllä sellaisia keille kertoisin huonoistakin uutisista. Olisin varmaan seonnu jos en olis pystyny jutteleen tästä omasta tilanteesta kenenkään kanssa. Onhan mulla kyllä teidät ihanat pinolaiset, mutta kuitenkin. :) Ja oma mies tietenkin. Hänelle tämä tiedottomuus taitaa olla tosi raskasta, myönsi ainakin, miten henkisesti raskasta tämä odottaminen on.



Mies on ihanan positiivinen ja yrittää toitottaa, ettei mikään välttämättä ole vialla ja meille tulee vauva huhtikuussa. Itse taidan olla ääripessimisti, en uskalla iloita ja suunnitella, koska se viedään minulta todennäköisesti pois. Ehkä myös tämän takia olen pystynyt olemaan rauhallinen, stressaamatta. Gyne olis kyllä kirjottanut mulle saikkua uusinta ultraan asti, jos tämä olis käynyt mulle raskaaksi. ( Heh... raskaaks...) Tähän asti kyllä oon kyllä jaksanu elää tämän asian kanssa aika hyvin. Joku varmaan ajattelee nyt, että onpa kylmä ihminen...



Uusinta ultra on siis tulevana torstaina. Minä niin toivon, että se pieni papu olis siellä nyt sitten kovasti kasvanu ja sykekin olis normaali. Joku tais kysellä, että paljonko se oli. En tiedä, kun sitä ei mulle kerrottu, enkä itse tajunnu kysyä.



Mulla ei edelleenkään ole mitään raskausoireita. Paitsi tissit on kipeet. Tiedän, että kaikille ei tule pahoinvointia, mutta voisin minä edes ihan vaikka vähän siitäkin kärsiä. Tietäis ainakin odottavansa. Vuoto loppui kuin seinään päivää ennen ekaa ultraa ja se on pysyny sen jälkeen poissa, onneks! :)



Tulipa taas omaa napaa :) Ihanaa odotusaikaa kaikille!



Mimmu

Paljon haleja Krisselle! Ja voimia ens viikkoon.

Itsellänikään ei kauheen hyvin mee. Tänään oli varhaisultra, pieni vauvan alku sieltä löytyi ja sykekin. Syke oli kuitenkin huolestuttavan matala ja alkion koko viikkoihin nähden pieni.



Ens viikolla uusi ultra ja sitten tiedetään onko mulla keskeytynyt keskenmeno vai onko hedelmöitys tapahtunut luultua myöhemmin. Viikko on vaan niin pitkä aika...



Mimmu 6+6???