mimmu80

Joopa joo, menkat alkoivat, eli se siitä taas sitten... No parempi onni ens kerralla. :)

Melicamamille tsemppiä jatkoon ja useinhan käy niin, että kun jotain vähiten odottaa niin sitte kuitenkin käy ;)

Hui kauhia kun mulla tuli ihan kylmät väreet tosta Niiskun kuvasta. Oon niin onnellinen sun puolesta! :D wipiiii!!!! :)

Nyt vaan kaikille muillekin plussia kehiin!



mimmu

Ekana onnea plussanneille, tosi hieno juttu. Tervetuloa uudet, tosi harmi, että ootte joutunueet tänne. Ja Mirabelille voimahalit, tosi surullista.



Minäkin oon miettiny, jos lopettais tän palstailun ja taustailun kun ei tunnu tulosta tulevan. Kaverille sanoin yks päivä, että sama kun ei olis koskaan mitään ehkäisyä käyttäny kun ei raskaudu nyt kun sitä niin paljon toivoisi. Karmahan olis toki puuttunu peliin ja raskaaks olis tullu, vaikka ei sitä toivoisikaan.



Oma tilanne on tällä hetkellä se, että menkkojen olis pitäny alkaa, mutta eipä oo kuulunu, eikä kyllä mitään merkkejäkään moisesta. Ei tosin kyllä ole myöskään mitään raskausoireitakaan. Minä en taida uskaltaa testata olenkaan. Minä en halua taas pettyä kun viivaa ei tulekaan. Samalla mietin, etten uskalla testata, jos tuleekin plussa niin ajattelen, ettei se loppuun asti kestä. Aika hullut tunteet siis täällä. Ehkä mun on pakko testata perjantaina viimeistään kun olis pikkujoulu. Sittenpähän ainakin tietää mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Jos kävis niin, että plussaviiva testiin lävähtää, en taida osallistua koko kemuihin, eipähän tarvii kelleen mitään selitellä. :)



Tarrasukkia ja plussatuulia kaikille!



mimmu

Eilen lähdettiin iloisin mielin nauttimaan isänpäivälounasta anoppilaan. Pieni pelko kuitenkin matkassa, että mitäs kommenttia sitä tällä kertaa kuullaankaan isovanhemmiksi tulosta. Päivä alkoi hyvin, eikä pienintäkää vihjailua ilmassa. Käymme sitten yhdessä pöytään ja appiukko päättä kertoa "vitsin". Heillä on tuttava, joka on gynekologi ja appivanhemmat olivat nauttineet hänen kanssaan illallista.



Appiukko sitten eilen lounaspöydässä täräytti, että meinattiin eilen varata teille aikaa ko. gynekologilta kun ei taida niitä lastenlapsia muuten tulla. Voitteko kuvitella!!!! Toki tämä oli vitsi, mutta silti...



Menin ihan lukkoon, enkä voinut tehdä mitään, en katsoa ketään, enkä sanoa yhtään mitään. Tuijotin vain pöytää ja purin hammasta, pidättelin itkua ja toivoin, että joku sanoisi jotain, että hiljaisuus katkeisi. Appiukko oli ainut joka nauroi... Melkein jo meinasin nousta pöydästä suunnata vessaan, mutta en viitsinyt pilata hienoa lounasta. Anoppi oli kuitenkin nähnyt paljon vaivaa.

Tavallisesti, emme tee ns. mustalaisia, mutta nyt ei tehnyt mieli jäädä yhtään pidempään kuin oli pakko.

Eiväthän he tienneet, mutta silti. Olenhan itsekin syyllistynyt moiseen vauvauteluun, tosin en enää ikinä tee niin, oman kokemani jälkeen.



Itselläni on nyt kp 18 ja oviksen aikaan peitto heilui. Tai siis oletetun oviksen aikaan. En nimittäin ole vielä jaksanut alkaa tikuttaa. Omasta mielestä kovin stressaavaa touhua.

Nippe puhui kiinnittymisvuodosta, toivottavasti se on sitä, eikä menkat alkaisi. Itse en muista oliko minulla moista vuotoa, itseasiassa en ollut kuullutkaan siitä ennen kuin aloin palstailla. Se olikin melkoinen "shokki" kun luki muiden mietteitä ja tuntemuksia ja itsellä ei ollut mitään hajua mistään! :D

Kylläpäs TAAS tuli omaa napaa, anteex :)



xox Mimmu



P.S Olis niin kiva saada tähän pinoon positiivia uutisia, eli Rakas Joulupukki...

Ekaks onnea kaikille plussanneille!

Ja tervetuloa kaikki uudet ja tsemppiä ja jaksuja!



Eilen sitten alkoi ne kauan odotetut menkat! Ihanaa! Joku varmaan ihmettelee, mutta tosiaan oon odottanu niitä, että tietää missä vaiheessa kiertoo ollaan menossa. Ekat menkat siis tyhjennyksen jälkeen.



Tosin oon ollu ihan kauheen itkuinen nyt. En tiedä johtuuko nyt menkoista vai siitä, että eilen puhuin omasta keskenmenosta parille ystävälle ja padot näköjään aukes. Eilen kyllä pystyin ihan itkemättäkin puhumaan tapahtuneesta. Nyt on semmonen olo, ettei mikään kiinnosta, haluaisin vaan hautautua peiton alle ja herätä vaikka viikon päästä. Oma sukukaan ei auta asiaa yhtään. Eivät tiedä tästä km:sta ja nyt niillä on muka niin "kauheita" huolia. Paskat sanon minä! Tekis mieli huutaa niillekin, että olkaa onnellisia siitä mitä teillä on! Kiukuttaa tommonen tyhjänpäiväinen voivottelu!



Ja sitten vielä miehen suku tähän päälle! Hekään eivät tiedä km:sta ja arvatkaapa onko sieltä suunnalta taas alkanu kuulumaan sitä pirun vihjailua, että milloinkas niitä pieniä, teille... Toki eihän ne sitä tekis jos tietäisivät, mutta ärsyttää tomonen. Kaikki tuntuu ajattelevan, että niitä lapsia vaan tehdään ja ihan sormia napsauttamalla sitä ollaan raskaana, saati, että synnytykseen asti päästään! Oon kyllä miettiny, että toisilla se tosiaan onnistuu sormia napsauttamalla, ei tarvii kun samalla tuolilla istua niin simsalabim plussaa näyttää.

Hmm... Olenko katkera, en ollenkaan... Osaan kyllä iloita aidosti muiden vauvauutisista, mutta kyllä se välillä harmittaa niin vietävästi, että miks ei meille?????



Täällä ainakin sataa, eikä auta yhtään toi hiton harmaus tähän mielentilaan. Toivottavasti muilla olis edes aurinkoisemmat tunnelmat. Kiitos, että sain purkautua :D Helpotti se kuitenkin hiukan :D



xox Mimmu

Adalat: Joo kyllä tiedot näyttää oikeilta. Sikäli mikäli itsekään muistan millä viikolla silloin olin. Jotain tuonne päin muistaakseni...



Tsemppiä Jasulle kovasti. Itsellä pahimmat kivut oli vasta illalla ja mies oli jo melkein pakolla raahamassa mua sairaalaan. Litalginia ja panadolia nassuun niin yöstä selvittiin ja seuraavana päivänä ei oikeestaan koskenu enää. Vuosi vaan niin pirusti, että luulin pökrääväni verenhukkaan.



Minäkin törmäsin tänään kaupassa omaan gynekologiini, joka diagnosoi mun keskenmenon sillon. Kappas vaan hänelläkin pieni käärö mukana. Kyllä sapetti! Tervehti kyllä hyvin myötätuntoisesti ja luikki äkkiä pois mun silmistä.

Kaiken kaikkiaan oon kyllä saanu tosi hyvää hoitoa kaikilta sairaalassa ja terveyskeskuksessa keskenmenon tiimoilta. Täytyy sanoa, että oikeat ihmiset oikeassa ammatissa.



Mullakin on vähän hämärän peitossa nyt nää kiertopäivät. Tosin minähän vuodan hiukan edelleen, vaikka cytoteceista on huomenna kolme viikkoo.



Tänään taas tuli mieleen, että kohta olis kerrottu molempien vanhemmille raskaudesta, mutta eipä oo enää mitään kertomista. Tuntuu niin turhauttavalta, että tässä meni monta viikkoo ihan hukkaan! Sitä paitsi jätin Nuvaringin viime joulukuussa ja vasta elokuussa tärppäs. Ja meidän "vuosihan" alkoi taas alusta... plaah, että tympäsee. Esikoinen olis muuten toiveissa, jos en ole tullut mainineeksi.



Plussatuulia



Mimmu