Milk and Honey

-äiti80- suosittelen hakemaan apua perheneuvolasta. Tilanteesi kuulostaa todella rankalta. Perheneuvolasta/sosiaalityöntekijältä voi anoa tukiperhettä, jonka luona lapset voisivat viettää esim. yhden viikonlopun kuukaudessa. Sieltä voi saada myös lapsenvahtiapua, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Voimia!



Itseasiassa olen nyt käynyt muutaman kerran perheneuvolassa. Harmikseni totesin olevan aivan tyhjän kanssa. Täällä perheneuvolasta saa vain ja ainoastaan KESKUSTELU apua, ei mitään muuta. Ei todellakaan saa tukiperhettä ja vielä vähemmän lapsenvahteja. Perheneuvolasta sanoivat, että jos tunnen tarvitsevani lastenhoito apua tai tukiperhettä niin minun tulee ottaa yhteyttä lastensuojeluun, jossa tehdään lastensuojeluilmoitus etten ole kykenevä huolehtimaan itse lapsistani. Vasta sitten saan lastenhoito apua, kenties rahallista apua jne..



Ja vaikka olenkin väsynyt niin en todellakaan lähde moiseen pelleilyyn mukaan. Lopunelämäni papereissa lukisi, että olen lastensuojelun asiakas enkä ole itse kyennyt lapsiani hoitamaan. Juu, ei kiitos!

Vaikka osapuolet tietäisivät kuka oikea isä on. Isä saattaa olla lapselle jopa vaarallinen ja hänen elämänsä sellaista ettei ole lapselle minkäänlaista etua, että isyys tunnustetaan. Jos isä ryhdistäytyy ja selvittää elämänsä niin isyyden tunnustusta voidaan katsoa sitten hamassa tulevaisuudessa. itse ainakin näitä asioita pohtiessani ja päättäessäni ajattelen lapsen parasta. en sitä mikä on minulle parasta, mikä on isälle parasta tai mitä terapeutti asiasta sanoo.

Minun mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä. alutessaan kun nuo tunnustukset ja testit voi tehdä sitten joskus myöhemminkin jos haluaa, jos nyt meinaat lähinnä perimis ym juttuja.

Unohda moinen paskakasa. Jos hän sinua rakastaisi niinkuin sanoo, niin ei olisi sinua jättänyt vaan olisi pysynyt kanssasi ja tukenut sinua. Itse olen kaksi kertaa joutunut läpikäymään raskauden täysin yksin, samoin kaksi kertaa olen synnyttänyt ilman tukihenkilöä. Kyllä siitä selsiää varsinkin ensimmäisen kanssa. Tokan kanssa teki tiukkaa kun piti esikoinen hoitaa samalla. Kyllä sinä pärjäät yksin, jopa paremmin kuin miehen kanssa johon et voi luottaa.

Jaksamista sinne äläkä huoli moista luuseria takaisin jos sellaista jossain vaiheessa yrittää, häipyy sitten viimeistään kun lapsi on vuoden ikäinen. Kaikille helpompaa näin.

Toinen lapsi on päiväkodissa ja toisen lapsen kanssa olen kotona. Yksinhuoltaja olen ollut 6 vuotta ja tämä 2v syntyi yhden illan jutusta. Olen siis ollut yksin raskausajatkin. Lapsenvahteja ei ole saatavilla ja kotihoidontuki ei riitä että plkkaisin lapsenvahdin. olen siis kahden pienen lapsen kanssa 24/7, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Omaa aikaa on näin iltaisin/öisin kun lapset nukkuu, mutta istten aamulla on ihan rikki kun on nukkunut liian vähän. Monesti olen miettinyt tappavani itseni, koska en jaksa enään. Liian raskas taakka yhdelle ihmisille, kun ei ole vapaata ikinä, ei siis ikinä, ei edes kauppareissun verran. Oksennustaudissa kun ollaan niin minä makaan lattialla ja oksennan ja yritän samalla siivota lasten oksennuksia. Pienimmälle lapselle hain päivähoitopaikkaa ja toivon, että saamme sen pian.

Sitten minä vien lapset aamuisin tarhaan ja vietän omaa aikaa KOKO päivän ja illalla haen lapset tarhasta. Se minulle ansaittakoon, oli kuka mitä mieltä tahansa.

Jaksamista myös sinulle!