Milk and Honey

Lapselleni annettiin isän sukunimi kasteen yhteydessä. Ollut isänsä sukunimellä koko ajan. Kun erosimme niin vuosi sitten halusin vaihtaa lapselleni oman sukunimeni. Onnistui helposti koska olen yksinhuoltaja. Maksoi 80 jotain euroa. Tarkkaa summaa en muista, mutta 80-90 euron välillä tuo summa oli. Tämä espoossa. Eli jos haluat vaihtaa lapsen sukunimen omalle sukunimellesi niin se maksaa!



Jos taas olet menossa uuden miehen kanssa naimisiin ja haluat lapsellesi uuden miehesi sukunimen niin se ei maksa yhtään mitään. Ihan perseestä!!!

Kannattaa mennä pelkopolille keskustelemaan peloistasi. Ja kyllä ne sitten leikkaa jos jotain sattuu. Sektiossakin on paljon riskejä. Perhetuttavallani kävi niin ettei puudutus vaikuttanutkaan ja ja huusi tuskissaan koko sektion ajan. Lääkettä toki lisättiin vaikkakin ilman tulosta ja pidettiin leikkauksessa pikkutaukoja, mutta eivät voineet keskeyttää leikkausta koska olivat sen aloittaneet. Itse en suostuisi sektioon ellei olisi aivan pakko ja lapsella olisi jokin hätänä.

Olin synnyttämässä toista lastani. Kätilö ei kuunnellut minua ja minun tuntemuksiani. Vaadin jo heti ovesta sisälle päästyäni, että haluan epiduraalin. Sanoi etten sitä tarvitse. 2½ tuntia meni itkiessä/huutaessa/vaatiessa kun sattui niin pirusti. Kätilö vain NAURESKELI etten tarvitse kivunlievitystä. Tuon 2½ tunnin jälkeen kun olin myös heittänyt ilokaasun seinään ja tarttunut kätilöä rinnuksista kiinni niin totesi, että pitäisikö sittenkin antaa jotain. Sitten totesi että olen jo 9cm auki eikä anna enään mitään. Synnytys oli aivan kamala ja kätilö aivan perseestä. Synnytyksen jälkeen kätilö voivotteli ja pyysi anteeksi, sillä oli luullut minua ensisynnyttäjäksi. Ensisynnyttäjänä kun en olisi tiennyt mitä se OIKEA kipu on! Niin ajatteli, että synnytyksessä kestää kauan ja että liioittelen kipujani. Olin kyllä sen 2½ tunnin aikana sanonut monta kertaa, että kyseessä on toinen lapsi, että tiedän kyllä milloin tarvitsen kivunlievitystä. Lähdin suoraan synnytyssalista kotiin vauvan kanssa enkä jäänyt sairaalaan. Tein asiasta valituksen ja haastoin kätilön oikeuteen. Sain mitättömän korvauksen hänen aiheuttamastaan tuskasta ja siitä pelosta mikä jäi. Näin melkein vuoden verran painajaisia synnytyksestä ja vieläkin ajattelen sitä melkein päivittäin. Ja kolmatta lasta ei tähän perheeseen tule. Olen aina haaveillut isosta perheestä, mutta tuon kakkosen synnytys oli niin kamala kokemus, etten voisi edes harkita lisää lapsia.

Sain esikoiseni naistenklinikalla. Oli mukava kätilö joka kuunteli minua ja hommasi välittömästi epiduraalin. Synnytys sujui hyvin ja siitä jäi mukava muisto. Osastolla opastettiin imetyksen kanssa ja henkilökunta oli mukavaa sen kaksi päivää mitä siellä olin.



Jorvissa synnytin kuopukseni. Minkäänlaista kivunlievitystä en saanut ja kätilö ei kuunnellut minua ja minun tuntemuksiani ollenkaan. Piti itseään jonain jumalana joka saa päättää siitä mitä minulle tehdään ja että kestän ilman kivunlievitystäkin. Kätilö vain NAURESKELI, minulle ja sanoi etten mitään kivunlievitystä tarvitse. Siinä vaiheessa kun ilokaasu oli lentänyt seinään ja olin napannut kätilöä rinnuksista kiinni (tuli ämmä liian lähelle) niin totesi, että pitäisiköhän sittenkin jotain antaa. Siinä vaiheessa paikat oli 9cm auki ja totesi ettet nyt saa mitään. Olin 2½ tuntia huutanut tuskissani ja vaatinut kivunlievitystä ilman tulosta. Synnytyksen jälkeen kätilö voivotteli ja pyysi anteeksi käytöstään. Sanoi, että luuli minun olevan ensisynnyttäjä ja minun liioittelevan kipujani koska en ensisynnyttäjänä olisi tiennyt mitä se OIKEA kipu on! Olin kyllä maininnut asiasta akalle moneenkin otteeseen synnytyksen aikana. Kokemuksena aivan kamala ja lähdin läiskimään kuopuksen kanssa synnytyssalista suoraan kotiin.

Sectio on aina sectio eli leikkaus. On usein turvallisempaa synnyttää alakautta ja alakautta synnyttäessä paranee nopeammin kuin leikkauksen jälkeen. On tutkittu, että sektiossa on enemmän riskejä kuin alateitse synnyttäessä.