viherpeippo

Kaikki kasvispizzat maistuu, muut vähän niin ja näin. Tonnikala joskus ihan ok, lihatäytteistä en tykkää.

Kammotti kyllä kun näin kaupassa Broadway-pizzaa (siis se sipsimaku), jotenkin irvokasta :D 

Tulipa nyt vielä tuon viestin jälkeen mieleen. Kuvittelen olevani todella hyvä luopumaan kaikesta, mutta rehellisyyden nimissä oma kompastuskiveni on neulomistarvikkeet ja keskeneräiset projektit. Olen esim. neulonut todella kauniit kirjoneulelapaset, toinen valmistui jo varmaan neljä vuotta sitten, toinen on puoliväliin asti valmis ja odottaa vaan koska innostuisin tekemään loppuun. Villapaita on hihoja vaille valmis, ollut viitisen vuotta. Ja tuossa nurkassa on kassillinen jämälankoja joista teen vielä joskus ''jotain''.

Vierailija kirjoitti:

Kävin eilen parilla kirppiksellä katselemassa, jos löytäisin jotain päällepantavaa. Järkytyin, että myynnissä oli todella paljon huonokuntoista tavaraa ja vaatetta lähes uuden hinnalla. Vaatekaupoissa on jatkuvasti joku pieni alekamppis ja uutta saisi siis esim. -20%. Kirppiksen hinnat oli samaa luokkaa. Yksi kiva kevättakki löytyi, olisin ostanut jos hinta olisi ollut vaikka 10e, mutta hinta oli 50e. Elloksen alekoodilla saan siihen hintaan täysin uuden takin. Tuosta takista oli värit kuluneet napeista ja nukkaa hihoissa. Mutta helpotti kyllä omaa mieltä sen suhteen, että mun omat kirppiksellä myynnissä ovat selkeästi kohtuuhintaisia ja hyvä kuntoisia.

Olen itse kiinnittänyt samaan huomiota. Toisekseen huomaan, että kirppiksellä pyöriminen innostaa itseäni ihan vääränlaiseen osteluun, eli alan kuvittelemaan jotain toisenlaista elämää itselleni jonkun kirpparilöydön kautta. Todellisuus on, että en tarvitse esim. kauluspaitoja ja mekkoja ikinä mihinkään. Olen tällä hetkellä kotona kahden lapsen kanssa, ja arki pyörii hyvin pitkälti pyöräilyn, ulkoilun ja koirien ulkoilutuksen ympärillä. Vähäisellä vapaa-ajalla käyn uimahallissa. Ja kohta, kun palaan opintojen ja töiden pariin, niin siellä on sitten käytössä työvaatteet tai opiskelussa ''uniformu''. Haaveilen usein vaikkapa sellaisesta klassisen tyylikkäästä pukeutumisesta, mutta ei minulla oikeasti ole yhtään hetkeä elämässä johon sopisi vaikkapa korolliset nahkanilkkurit.

Olen kyllä itse hyvä luopumaan vaatteista enkä koe niihin mitään tunnesidettä, mutta puolisolla on vaatteita aivan älyttömät määrät! Ja mitään ei voi heittää pois kun kaikkeen liittyy joku muisto. Tai sitten just tää että jotain rönttätakkia voi joskus muka tarvita johonkin.

Muutimme tammikuussa omakotitaloon, ja täällä on valtava kellari jonne on viety kaikki tavarat joita ei tarvitse koko ajan. Asuintilat pysyvät nyt siistimpänä, mutta väkisin tulee mietittyä, tarvitaanko me mitään tuolla kellarissa olevaa? Itse en ole käynyt varastohuoneissa kertaakaan koko aikana, mies järjesteli ne. Hänellä on kyllä pyöräilyyn liittyvää kampetta ja työkaluja jotka tulee tarpeeseen, mutta väitän kuitenkin, että joku 70% kaikesta tavarasta on täysin turhaa enkä edes huomaisi vaikka ne katoaisivat taivaan tuuliin.

Ylipäätään muutto kannustaa aina pohtimaan tavaran tarpeellisuutta. Olen useammaltakin kaverilta kuullut, että muuton jälkeen jää laatikoita purkamatta kun siellä olevia tavaroita ei kerta kaikkiaan tarvitse mihinkään.

Tässä kappale aiheesta: https://www.mikseri.net/artists/opiksi-ja-iloksi/nahkatakki/267147/

Nahkarotsi kuuluu olla aukiiii

Ettei tuu batmaniii