MieZ

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 01:26"]

[quote author="MieZ" time="21.01.2015 klo 01:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 01:13"]Mä en varsinaisesti olisi halunnut huonoa miestä, en vaan tiennyt minkälaisia ovat kunnon miehet.[/quote]

Me ollaan ihan samanlaisia kuin kunnon naiset. Kai heitä tunnet?

[/quote]

No jos täysi-ikäiseksi asti on nähnyt elämässään vaan juoppoja ja narkkaavia miehenkuvatuksia, sitä rupeaa pitämään sellaista jotenkin normaalina.

[/quote]

Tuohan se ongelma on, mutta yritä muistaa, että suurin osa miehistä on ihan kunnollisia. Eivät mitään ihannemiehiä, mutta sellaisia, jotka ymmärtävät, mitä tarkoittaa toisen ihmisen kunnioitus ja vastavuoroisuus ihmissuhteissa.

Älä ota sitä, joka tulee helposti iholle. Ota sellainen, joka suhtautuu naisiin vähän aremmin.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 01:13"]Mä en varsinaisesti olisi halunnut huonoa miestä, en vaan tiennyt minkälaisia ovat kunnon miehet.[/quote]

Me ollaan ihan samanlaisia kuin kunnon naiset. Kai heitä tunnet?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 00:55"]Jos ja kun itse olen korkeakoulutettu, ihan mukiinmenevän näköinen, yritän sivistää itseäni monipuolisesti, harrastan jonkun verran liikuntaa, teen paljon töitä vaikken mikään täysin uraohjus olekaan, en käytä huumeita, mulla ei ole rikosrekisteriä jne, niin miksi en saa olettaa että myös puolisoni olisi samankaltainen?[/quote]

Tuollaisia on akateemisista miehistä vähintään 70-80 %.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:49"]Olen täysin samaa mieltä. Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei tarvitse toista ihmistä tekemään itsestään onnellisemman tai tyytyväisemmän.[/quote]

Tarvitsevuus ja itsetunto ovat eri asioita. Hyväitsetuntoinen 22-vuotias korkeakouluopiskelija voi hyvin kömpiä äitinsä kainaloon myrskyisänä yönä, jos tuulen äänet pelottavat häntä.

Yhtä lailla 22-vuotias korkeakouluopiskelija voi olla ensimmäisessä työpaikassaan hyvin epävarma osaamisestaan, mutta silti hänellä voi olla hyvä itsetunto.

Hyvään itsetuntoon kuuluu realismi, omien heikkouksien ymmärtäminen ja riippuvuuden myöntäminen. Itseriittoisuus ei ole hyvää itsetuntoa.

Minulla on korkeakoulutausta, mutta olen myös mielenterveysongelmainen, pitkäaikaistyötön, nuhruisesti pukeutuva, usein savulta ja kalalta haiseva ja yleisesti ottaen vähät mistään ulkoisesta välittävä.

Silti laatimiini deitti-ilmoituksiin, joissa olen kertonut avoimesti ongelmistani, on riittänyt aina muutama fiksu korkeakoulutaustainen vastaaja, joiden ulkonäössäkään ei ole ollut valittamista. Lopulta yhden tällaisen kanssa päädyinkin pitkään suhteeseen, jossa yhä olen. Suhde voi hyvin.

En ole kokenut, että vastaajilla olisi ollut huono itsetunto, jonka vuoksi he ovat kelpuuttaneet minut. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että vastaajilla on ollut hyvä itsetunto. He ovat tahtoneet tutustua minuun, vaikka ovat tienneet, että en pysty tarjoamaan heille maallista hyvää ja että elämään kanssani liittyy tiettyjä ongelmia.

Joskus tuntuu, että naiset ajattelevat parisuhteen olevan yksi. Se on minusta perussyy monien ongelmien kehittymiseen. Omasta mielestäni parisuhde on vuorovaikutusta, jossa kuitenkin kummallakin on oma elämänsä, omat tarpeensa ja oma tilansa. Yhtenä elämisen sijaan pitäisi pyrkiä elämään kahtena erillisenä, jotka neuvottelevat tarpeista ja valinnoista. Tällöin suhde ei tukehdu eikä muutu fantasiaksi, jossa omat tarpeet yritetään täyttää kuvitellun täydellisyyden kautta.