MicMac

Unohtui tämä: läheisen lainan takaajat siis vapautettiin kesken lainanmaksuajan. MUTTA pankin kannalta oli se plussa, että takaajat takasivat sitten saman tien nuoremman lapsensa lainan; pankillakin oli siis syy edistää tätä.

Se on mahdollista lain puolesta ja teknisesti, mutta tarkemmin pankkisuhdettasi ja maksuhistoriaasi tuntematta en tiedä, onko se mahdollista juuri sinun tapauksessasi.

Tässä jutussa sivutaan asiaa: https://www.ts.fi/uutiset/3900554

Mulla on omaa kokemusta vainottuna olemisesta ja sivusta seurannut muutamaa. Kyökkipsykologi minussa näkee kaksi perustyyppiä näissä tuntemissani (itseä vainonnut siis vain yksi henkilö).

Tyyppi 1: aggressiivinen, piittaamaton - kenties pershärö?

Nämä ovat huomattavan "maskuliinisia", vaikka kaikki eivät miehiä. Rajattomia, tuntuu että ymmärtäneet kyllä aiheuttavansa tuskaa, mutta eivät ole siitä välittäneet. Parin kohdalla mietin, että onko jopa se satuttaminen SYY vainota, muilla ehkä että ovat vainonneet toisen tuskasta huolimatta, koska kokeneet, että oma kanta on niin vahvasti oikeampi. Kenties jotenkin myös ajatelleet että toinen lopulta "tulee järkiinsä".

Niille kahdelle ehkä satuttamisesta nauttineelle tavoite saattoi olla toisen nujertaminen. Eli heidän maailmansa järkkyi ,jos joku ei "totellut" - tämän he halusivat kostaa ja kenties nujertaa toisen kokonaan. Muilla kyseessä ei ollut toisen tuhoaminen, vaan palauttaminen oikealle uralle.

Tyyppi 2: MT-ongelmainen, joka ei erota omaa ja toisen näkemystä, ripustautuva

Tämä on se omalla kohdalla ollut, minulla se oli opiskelukaveri.

Nämä ihmiset eivät tunnu kykenevän ymmärtämään eroa heidän oman kokemusmaailmansa ja toisen henkilön kokemusmaailman ja ajatusten välillä ja/tai eivät ymmärrä, mikä rooli heillä on sen toisen ihmisen elämässä. Näitä olen sivusta seurannut yksipuolisissa ihastumisissa, mutta usein myös esim. kun vainottu on ammattinsa puolesta tekemisissä jonkun sellaisen kanssa, joka haluaakin yhtäkkiä jakaa koko maailman.

Näillä vainoajilla ei ole mitään pahaa tarkoitusta; he tarvitsevat, haluavat, kaipaavat jne. eivätkä lainkaan käsitä ylittävänsä joitakin rajoja. Traagista on se, että heillä on usein kokemusta sosiaalisesta eristämisestä (kenties koska ovat olleet rajattomia eikä kanssaihmisillä ole ollut muuta keinoa?) ja vainoamiseksi lipsahtava innostus on sitten uusi kokemus samaa sarjaa.

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Voimia! Toivottavasti helpottaa ajan kanssa. Monella ainakin osa allergioista lievittyy tai jopa poistuu teini-ikään mennessä.

Olen sivusta seurannut muutamaa todella allergista lasta ja ei kateeksi käy heitä ja perhettä. Vähintä mitä ympäristö voi tehdä on rehellisyys: kerrotaan mitä ruoassa on eikä huijata syömään. Yksi lapsista pystyi syömään tietyn alueen lammasta (muistaakseni se oli Uuden-Seelannin), muista sai oireita. Joku sukulainen oli tämän ottanut temppuiluna ja oli huijannut että kotimainen lammas oli muka sitä sallittua. Seuraus: järkyttävät suolisto-oireet, rakkulainen ihottuma ja lapselle ikuinen pelko lampaanlihaan. Toivon, ettei kukaan toimi ikinä noin!

Mielenkiintoista, kyse on siis siitä mitä tuotantoeläimelle syötetään? Olisikohan ne sallitut lampaat ihan pelkällä ruohoravinnolla, mille lapsi ei ole allerginen? Sittenhän monikin riistaeläin voisi olla myös sopivaa, kun eivät ole viljalla tai soijalla lihotettuja.

Minä en rehellisesti sanottuna muista, tuliko koskaan tuon lapsen osalta minulle tai edes perheelle selväksi se syy. Tiedän yleisemmällä tasolla, että ilmeisesti aika tavallista on, että allergia liittyy PUNKKEIHIN, joiden kanssa eläin on ollut tekemisissä eläessään. Mutta en siis tiedä, oliko tuossa kyse siitä ja onko tuo punkkikysymys ylipäätään relevantti lampaiden suhteen ja jos on niin oliko tuo summittainen veikkaukseni Uudesta-Seelannista edes järkevä.

Punkkien osalta löysin pikaisesti tämmöisen sivun, itsellä on erilaisia esitteitä vaan paperisina tästä teemasta eikä nyt saatavilla nekään: https://www.allergia.fi/allergia/ruoka-ja-juoma/allergiaa-aiheuttavia-r…

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki aineenopettajat. Ei ne opiskelleet yliopistossa historiaa, kemiaa, matematiikkaa tai biologiaa siksi, että halusivat opettajiksi, vaan intohimosta omaa tieteenalaa kohtaan. Opettajiksi sitten ajaudutaan.

Tämä on ihan totta, vaikka sitä ei usein sanota.