MicMac
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä yksi ikuisuuskipeä lääkeriippuvainen. Hänen ensimmäinen kysymyksensä työkaverille tämän aviomiehen kuoltua syöpään oli, että jäikö siltä niitä kipulääkkeitä jäljelle. Hän voi kuulemma ottaa.
Tämä on ihan uskomatonta! En olisi ikinä uskonut, mutta kun lähipiirissäni oli vastaava tilanne eli syöpäpotilas kuoli kotiinsa, niin muutama henkilö lähestyi tällä teemalla - kolme oli lähihoitajia joka oli vielä hälyttävämpää minusta.
Jotenkin tuo muutti koko maailmankuvaani hitusen verran; tajusin että meillä on ihan h*tisti ns. normaalia porukkaa erilaisissa lääkekoukuissa.
Itsellä meni yksi ystävyyssuhde, kun erohöperöinen ystävätär alkoi jostakin ihmeellisestä syystä jakamaan intiimejä kuviaan meillä ystäville. Ensin oli käynyt jossakin buduaarikuvauksissa, joista sitten jakoi minun silmään noloja kuvia (voitte varmaan kuvitella, kun ihan perus keski-ikäinen on talvikalpeana jossakin höyhenpuuhkassa samettisohvalla... jaiks). Tämän jälkeen hommasi tummaihoisen laasterihemmon ja alkoi tulla kuvia, joissa tumma käsi vatsalla, rinnalla jne.
Kerroin, etten halua ottaa vastaan näitä kuvia, mutta ei auttanut.
Nyt on jo pari vuotta ollut meillä radiohiljaisuus...
Minä ymmärrän itse niin, että jos on tarpeen korostaa sitä ei-yhtään-ikinä, niin silloin oikea termi on absolutisti. Taustalla voi olla selätetty alkoholiongelma, mutta ihan yhtä hyvin vakaumus, lääkitys tai ihan vaikka oman kropan reaktiot alkoholiin.
Tuommoinen juhlissa silloin tällöin maljan kohottava kyllä saa minun kirjoissani raittiin titteliä käyttää.
Tuli mieleen semmoinen, että meiltä ehkä puuttuu käsite niille, joille on ongelma kun joku toinen ei juo. Se on erikoinen, melko suomalainen ilmiö. Itse olen ratkaissut tätä puolta menemällä joihinkin tilaisuuksiin omalla autolla. Pystyn siis käyttämään alkoholia, mutta useimmiten ei huvita, ainakaan paljoa. Tämä aiheuttaa ihmeellistä hämminkiä monissa.
Sekin vaikuttaa, mihin käyttöön opiskelet; espanjalainen yhteisö uskoakseni palkitsee avokätisemmin heikommankin espanjanosaajan kuin ranskankieliset, ranskalaisilla seuduilla oleskelevaa taas yhteisö "rankaisee" helpommin jos et osaa yhtään ranskaa.
Eli jos saat valita ihan vapaasti, niin suosittelisin espanjaa. Jos taas joka tapauksessa oleskelet molemmilla alueilla, niin alkeet molemmista ja ranskaan isompi satsaus.
Jaa-a. Minä olen kyllä saanut aina tarvitsemani lääkkeet ihan virallista kautta - myös vahvoja esim. leikkauksesta toipumiseen. Niitä on aina jäänyt myös syömättä. Ne, ketkä vetävät koko satsin ehkä turhaan popsivat kaiken? Mutta toisaalta, Suomella on maine kivun alihoitajana eli ehkä kaikki tarvitsevat eivät saa voimakkaita lääkkeitä. Silti haiskahtaa, jos tarvitsee alkaa haalia syöpävainajien doseteista...