MicMac
Seuratut keskustelut
Kommentit
Tärkeää on minusta se, että sekä eroavat vanhemmat että ympäristö tunnistaa muutaman asian, eli että ero on iso asia lapsille, se ei ole heidän syynsä mutta he saattavat syyllistää itseään ja heitä ei saisi rangaista aikuisten ominaisuuksista ja päätöksistä.
Sukulaiset, koulun aikuiset ja tuttavaperheet voivat olla tukena ihan sillä, että luodaan jatkuvuutta; moikataan ja tehdään mitä on aina tehty.
Vierailija kirjoitti:
Mä tungen jotain wok vihanneksia tai muita pakastemixejä vaan kaikkien ruokien joukkoon. Näin tulee helposti lisää kasvista ja ei tarvitse erikseen tehdä salaattia.
Tähän muuten vielä semmoinen juttu, että usein tulee myös kaikkein edullisimmaksi just noin, jos on pieni talous ja halutaan monipuolisesti kasviksia.
Tänään oli ihan tuossa lähimarketissakin aivan upeat syksyn juurekset - kokkaa niitä!
Itse ostin 2 palsternakkaa, reilunkokoisen lantun ja punasipulia. Perunaa, porkkanaa ja appelsiinia oli jo kotona. Näistä teen:
- uunijuurekset: 1 palsternakka, 1/2 lanttua, 2 porkkanaa, 2 punasipulia. Kaikki kuoritaan ja paloitellaan. Vuokaan loraus öljyä, hunajaa, suolaa, timjamia ja mustapippuria. Pyöritellään kasvikset seoksessa ja annetaan olla uunissa tässä tapauksessa koko aika 150 ja aikaa n. 2 h. (mulla uunissa muuta, mikä määrää lämmön; normisti tekisin kuumemmassa lyhyemmän ajan).
- raaste: 4 porkkanaa raastetaan, sekaan yksi appelsiini paloina ja leikatessa irronnut mehu myös
- sipuli-appelsiinisalaatti: 2 sipulia ja 2 appelsiinia ohuen ohuiksi renkaiksi, ladotaan limittäin astiaan, päälle mustapippuria ja ihan hippu suolaa, voi lorauttaa öljyäkin.
- lantusta napostelulastut: juustohöylällä lanttu ohuiksi siivuiksi. Voi syödä sellaisenaan tai paahtaa uunissa. Paahdettujen päälle rouhaisen suolaa.
- sosekeitto/muusi: 1 palsternakka, 5 perunaa, pari sipulia, omenaa jos on ja jos ei ole niin pari porkkanaa paloiksi, keitellään vähässä vedessä, soseutus. Itse teen keitoksi jos on ns. ainoa ruoka ja jätän kuivemmaksi muusiksi, jos on jotain lihaa tai kanaa kylkeen.
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en opiskellut monimuotona vaan päivätoteutuksessa ja paljon oli tyhjää lukujärjestyksessä. Jatkoin täysipäiväisesti työn tekoa koko opiskelujen ajan. Tehtäviin ei paljon aikaa tarvinut tuhlata ja arvosanat 4-5 välillä kaikki. Opintoihin meni muutama kuukausi päälle kolme vuotta näin, kyseessä ensihoito. Jos en olisi tehnyt noin paljon töitä, olisi opinnot voinut tehdä varmaan parissa vuodessa.
Saivartelen ihan siksi, ettei tule väärää käsitystä lukijoille: Suomessa ei voi valmistua sairaanhoitajaksi alle 3 vuoden (ja enska käsittääkseni sisältää aina myös tuon perus-sh?), koska se on eurooppalainen raja pätevyydelle.
Eli vaikka tiiviillä tekemisellä jonkin tutkinnon saisi tahkottua nopsaan, niin kannattaa varautua siihen, ettei sitä tutkintonimikettä kuitenkaan saa kovin nopeutetusti. Tekninen ala on ehkä vähän eri, vaikuttaa että siellä esim. AHOT aika paljon helpompaa (tutkinto saattaa ehdottaa, että eikös tämä korvaa, sote-puolella hyvin vähän ahotoidaan ja silloinkin saattaa olla aika kova osoittaminen)
No ei saa teknisella alallakaan helposti ahotoitua muita tutkintoja. Itse olin opiskellut aiemmin tradenomiksi ja lähdin uudelleenkouluttautumaan IT-tradenomiksi. Vieläpä samaan kouluun. Ihan muutaman kurssin sain ahotoitua (englannista ja ruotsista peruskurssit, pari perusmuotoista liiketalouden kurssia).
Ja tämäkin näköjään sitten ailahtelee; minulla tosiaan lähipiirin henkilö tekee just teknisen alan tutkintoa, alla on sekä inssin että DI:n paperit ja sieltä joku opintosihteeri/opo/tutkintovastaava laski suoraan mikä korvautuu ja oli todella iso määrä opintoja. Oikein ihmetteli itse.
Taitaisi olla minunkin taas aika käydä läpi. Minulla on semmoinen helmasynti, että huudatan ihan loppuun asti tiettyjä lempivaatteita. En jotenkin pysähdy katsomaan, missä kunnossa ne ovat, vaan mielikuva on sieltä n. 200 pesua sitten. Kun näitä alkaa tarkastella, niin härregyd: melkein kaikki arjen perusvaatteet on yhtäkkiä kaatisluokassa.
No sitten tietysti setvin mitä on pitokunnossa. Käytännössä kaikki on periaatteessa OK, mutta ei niin mukavia päällä kuin ne riekaleiksi pidetyt. Mutta yleensä saan koostettua ihan tarpeeksi asuja, osa päätyy ihan ahkeraankin käyttöön ja osa ei sitten lopulta kuitenkaan taivu oikeaksi pitovaatteeksi.
Mutta sitä en ymmärrä, että mistä niitä riittää, kun en juurikaan vaatteita osta?! Kaipa joku halpisrättikeiju liihottelee kaapeilleni öisin ja jättää jälkeensä mustia ja tummansinisiä t-paitoja, mummofarkkuja ja nilkkasukkia?