MicMac

Minä en tunnista tuommoista kilpalaulanta-asetelmaa ollenkaan. Kiva nähdä nuoruuden tärkeitä ihmisiä, monen kanssa nyt ollaan muutenkin tekemisissä, vaikka suurin osa kavereista minä itse mukaan lukien asuu muualla kuin nuoruudessa.

Varsinaisen kokouksen sijaan olen nopeilla järjestelyillä osallistunut semmoisiin 5-20 hengen tapaamisiin. Käytännössä kesällä törmätty jonkun kanssa ja sitten laitettu viidakkorumpu pärisemään että kaikki kynnelle kykenevät paikkaan X ajankohtana Y (vaikka että tulkaa meidän mökille tai paikalliseen pitseriaan tänään klo 18-22).

Meistä osa on sillä tavalla menestyneitä, että nimi on tuttu kansallisesti. Suurin osa ihan tuhannen taviksia. Ne, joilla on varjoisampi polku on päihteet tai terveys se varjon syy. Ihan samaan pöytään mahdutaan ja tiukan budjetin osallistujille todellakin tarjotaan kyydit, majoitukset ja tarjottavat.

Anteeksi kaikille kirjoittajille, mutta nauran täällä ääneen!

Onneksi en ole käynyt kylässä luonasi, sinä jonka luona muualla pidetyt vaatteet riisutaan ennen sohvalle istumista - paljaalla pöllönsilmälläkö sinä vierailijat siihen pelmuutat vai onko jotain lainahalatteja?

Sitten kiitän luojaa siitä, että minulla on oma auto enkä joudu matkaamaan niillä julkisilla, joissa joku polo kahlaa ulosteissa ja ties missä eritteissä - kovvoo hommoo, luulen!

Joo, on helppoa kun on näinkin yksinkertainen ihminen kuin minä. En ole koskaan tullut hoksanneeksi, millaisia sääntöjen kudelmia jengi punoo vaatteiden käyttöaikoihin ja -paikkoihin liittyen. Moni olisi ollut elementissään viktorian ajan englannissa tai vastaavassa yhteiskunnassa, missä otettiin hyvin vakavasti pukukoodit.

Tällä menolla minua odottaa tulevaisuus, jossa isovarpaaseeni solmitaan korutan lappu: KUOLINSYY: yöasun virheellisestä käytöstä aiheutunut komplikaatio

Anna puhua ja tee samalla koneella töitäsi.

Syyllisyys pois! Ehkä tuskaasi lievittää tieto siitä, että ihmiset on pääosin pois lyhemmän aikaa kuin saisivat saikkua.

Kyllä olen :)

Opiskeluaikoina meillä oli kämppisten kanssa oikein erikseen jemmassa niitä suklaapäällysteisiä säilyviä kakkuja, olikohan DanCake tai sinnepäin, kahta hemmetin hyvännäköistä mormonisaarnaajaa varten.

Kahvitettiin ja keitettiin teetä ja milloin marjamehua ja mitäkin ja koitettiin tissivakoa pöyhiä, mutta ei ne kyllä millään lailla noteerannu meitä naisina, pelkkinä pelastettavina sieluina vaan. Ja aina tarjosivat apua vaikka ikkunaan pesuun tms, mutta ei me sitten taas sitä kehdattu ottaa vastaan.