MicMac
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Mulle luettiin iltasaduksi Onnen päiviä -sarjaa. Aika järkkyä uskonnollista propagandaa, jonka moraaliopetukset tuntuvat tämän päivän lukijan silmiin vähintäänkin kyseenalaisilta. Muistan esim tarinan, jossa poika häpesi köyhää isäänsä ja isä sitten kuoli hyvin pian. Ja toisessa kiltti täti osti köyhälle Kerttu-nimiselle tytölle makeisia. Kerttu ei kiittänyt, vaan juoksi namujen kanssa pois ja pian tämän jälkeen tämä täti kuoli viimeisenä muistonaan tämä kiittämätön tyttö. Paljon oli myös viittauksia ruumiilliseen kuritukseen ja esim. lapsen vammautumiseen pahojen tekojen seurauksena. Muistatteko muut näitä kirjoja? Kyseessä sinikantinen sarja, jota ilmeisesti adventistit kauppasivat joskus -80-luvulla.
HEH :D Minä luin noita siinä uskossa, että ne on sitä telkkarin Onnen päivät -sarjaa (Fonzi ym.). Jonkin aikaa kun tankkasin, niin alkoi valjeta, että ei ihan ollut jukeboksiteemaa...
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette käytä niitä?
Sen tekee koko, sen tekee maku, sen tekee ikävä muoto.
Mikä ihmeen maku? Ei meidän hopealusikoissa ole mitään makua! Koko joulunaikana ei taas ole muita aterimia käytettykään.
Jaa,a. Mulla on ehkä päässä suuta ylempänä vika, mutta minusta hopealusikat maistuu ainakin kerman kanss oudolta. En kyllä ihmettele jos on sivumaku koska ne muhii niissä bokseissaan ja vaikka tietty olen pessyt ennen käyttöä niin ehkä ei riitä.
Avaa nordean sivu selaimella (nordea.fi).
Klikkaa kirjaudu ja vielä toisen kerran kirjaudu.
Sitten annat asiakastunnuksen läppärillä.
Avaa sitten kännykällä se ID-sovellus ja laita siihen tunnus.
Sitten pääset käyttämään läppärillä.
Tähän ilmiöön törmäsin ensimmäisen kerran niin, että yksi mutkan kautta sukulainen oli täyskaima murhamiehen kanssa ja perhe kertoi, miten oli alkanut tulla kaikenlaista mielenkiinnon ilmausta. Se oli siksikin niin erikoista, että tyyppiä siis ensin etsittiin ja sitten hän oli linnassa, niin olisi luullut jonkin kellon soivan, ettei se mies perheineen savolaisessa pikkukylässä ehkä ole se sama.
Ei käyneet naiset täysillä, ei. Tolkuttoman nuoriakin oli, joku rippikouluikäinen oli hankkiutunut ihan paikan päälle ja pihasaunassa alapesulla ollut, kun perheen lapsista joku oli osunut paikalle. Onneksi poika, niin ei tullut "kilpakosijana" tyrmätyksi.
Myöhemmin yksi tapaus oli semmoinen, että mies oli pitkään istunut ja oli ollut monen vuoden kirjesuhde naiseen. Mies oli kuitenkin ainakin kihlautunut, ehkä avioitunutkin toisen naisen kanssa ja kirjoittelu oli ollut vuosia tauolla. Kuitenkin kun mies vapautui, hän etsi tämän naisen käsiinsä ja aika ilmoitusluonteisesti rysähti arkeen. Siinä tarvittiin ihan virkavaltaa ja nainen hakeutui toisaalle asumaan. Naisen lapset sijoitettiin viipymättä siksi aikaa, että järjestyi uusi arki. Onneksi oli naisella semmoinen työ, jonka kautta onnistui helposti vaihtaa samalla työnantajalla eri puolelle Suomea. Tuon tapauksen jälkeen olen ihan eri mielin ajatellut tilanteita, joissa lapsia kuvataan ja julkaistaan vaikka someen - toivotattavasti tuo äijä ei koskaan tunnistanut lasten kuvia mistään ja päässyt jäljille. Toisaalta, ei sillä varmaan tunteita naista kohtaan ollut eli jos on jonkun naisen kellistänyt, niin tuskin edes uhka naiselle.
Ei hemmetti :D Näen sieluni silmin jonkun höyrypään kirjaamassa dataa exceliin - ihan vaan jos konttorin Marjatta sattuu pyytämään kaffelle. Tässä olisi hyvä pohja jollekin Mr Bean -tyyppiselle hahmolle.