Merope

Hei myös minun puolestani! Olen myös kolmekymppinen esikoista kuumeileva. Yrityksen olemme aloittaneet syyskuussa, joten hermoja on saanut venytellä aivan kiitettävästi! Ei minkäänlaista tärppiä, vaikka esim. joulukuussa seksikertoja oli 12. Siinä alkoi menemään jo oma rajakin yrittämisen suhteen ;) Onneks mies oli tosi aloitteellinen. Meillä tuo into pysyy ihan ajatuksella siitä, mitä siitä voi seurata ja lisäksi itse pukeuduin/laittauduin, jotta mies jaksoi vielä..

Tällä hetkellä on siis menossa kai yk 6 ja kp 10. Ensi viikko pitäisi olla ahkeraa yhdessäoloa. Tilasin vähän paremmat ovistestitkin, joista yritän bongailla ovulaatiota. Mietin kanssa tuota, että en ole tuntenut kroppaani koska käytin e-pillereitä ehkä jonkun 11 vuotta. Mutta nyt pari kertaa luulen, että olen tuntenut ovulaation koska halut ovat olleet HURJAT (tärisin, kun piti odottaa iltaan) ja tietenkin pieniä vihlasuja olen tuntenut.

Mutta voi kuinka sitä odottaa ja toivoo sitä kahta viivaa. Ja kuinka karvaasti sitä pettyy aina kun täti hurahtaa käynnilleen. Ja se odottaminen, jatkuva odottaminen, että on aika harrastella.. Ja se ihana toivo, että jos kuitenkin.. Ja kun ei niin ei. Kamalaa on sekin, että muut paukahtelee paksuksi, vaikkeivät oikein haluakaan lasta. Toisaalta tämä odotus voi tehdä hyvää, ei ainakaan valita raskausajan oireista/vauva-arjesta jos sinne asti joskus pääsee..

Tsemppiä kaikille ja ihanaa, että on tukiverkosto. Minä ainakin tosi mieluusti lukisin ihmisten ajatuksia yrityksestä, odotuksesta jne. Niin positiivisia ku negatiivisia :)