Merisiili

Senja84, aion mennä rinteeseen, mutta lähinnä kuopuksen vauhtia, joten en näe siinä isoa riskiä. Menemme lähinnä helppoja loivia alarinteitä ja pienempäni ei tosiaan vielä hurjaa vauhtia kaipaa. Mieheni laskee laudalla esikoisen kanssa jo vähän kovempaa ja metsäreittejäkin, se on jo sen verran vauhdikkaampaa kyytiä, että taidan jättää suosiolla. Enemmän jännittää ohuessa ilmanalassa oleminen, voinko siellä huonommin tai kärsinkö päänsärystä, kuten viimeksi. Menemme paikkaan jossa asumme yli parin kilometrin korkeudessa. Täytyy ottaa rauhallisesti ja levätä jos tuntuu siltä.

Ruuista, eniten tulen kaipaamaan sushia, se on aivan varma. Vaikka siitäkin on vähän mennyt ilo sen jälkeen, kun on puhuttu dioksiineista ja elohopeasta ja muista myrkyistä, joita kerääntyy isoihin petokaloihin ja joutuu miettimään, ettei levää ole kerätty Fukushiman lähivesiltä. Kun on lapsiluku täynnä saa itse aika surutta kai kuitenkin syödä kalaa, mutta etenkään tyttärelle en uskalla esim meidän kaikkien herkkua lohta enää edes viikoittain laittaa. Mielessä kummittelee se norjalaisen ylilääkäri-patologin kommentit Norjan lohen haitallisuudesta. Harmi, kun lohi on niin hyvää ja kalan rasva terveellistä. Nykyisin olen tosi tarkka, mitä kalaa laitan, enkä enää niin usein. Otamme korkealaatuista kalaöljyä pullosta. :/

Juustoja rakastan mutta onneksi on paljon ihania kypsytettyjä kovia juustoja pastöroidusta maidosta, Manchego, pitkään kypsytetyt Cheddarit yms. Aarinko, kyllähän fetaa saa syödä, varmistat vain, että se on tehty pastöroidusta maidosta! 

Aijai, taidankin heti ottaa siivun hyvää Manchegoa---jääkaapille!

Merisiili 5+0

Moikka, tervetuloa uusille! Marchesa, aika mahtavaa, että teillä tärppäsi heti endometrioosista huolimatta! Toivotaan, että pikkuinen on tarrannut tiukasti kiinni oikeaan paikkaan ja jatkaa matkassa lokakuuhun asti.

Aliisalle lämpimiä ajatuksia, onkohan kaikki hyvin? Toivottavasti ei ollut mitään vakavaa.

Minulla ei ole oikeastaan kiirettä kertoa uutisia vaan nautin pienestä suuresta salaisuudestamme mieheni kanssa. Toivon kovasti, että kaikki on hyvin mutta haluan ensin nähdä aika pitkälle, että asiat ovat, kuten pitääkin. Lapsille kutkuttaisi eniten kertoa, että saavat syksyllä pienen sisaruksen mutta jos tulisikin varhainen keskenmeno en haluaisi käydä sitä heidän kanssaan läpi. Luulen, että he ovat sitten myöhemmin innostuneita uutisesta,  tyttäreni haluaisi omien sanojensa mukaan kovasti olla sekä pikkusisko että isosisko. Poikani tykkää vauvoista ja tykkää helliä tuttavaperheiden vauvoja, hänessä on ihana herkkä puoli. Uusi sisarus otettaisiin varmasti lämpimästi vastaan!

En  tiedä kuinka innostuneita muu lähipiirimme olisi kolmannesta lapsestamme. Kauheata sanoa näin, mutta niin se vaan on. Olemme juuri päässeet lasten kanssa helpompaan vaiheeseen ja olen tehnyt jälleen erittäin haastavia työjuttuja urallani. Vanhempieni on varmaan vaikeaa käsittää, että en aio heittää uraani ikkunasta ulos (tälläkään kertaa) vaikka meille tulisikin vielä yksi pieni perheenjäsen ja työt jäävät hetkeksi. Kaikella on aikansa. Äitini on ollut molempien edellisten lasten kanssa nihkeä, kun kerroin uutisen odotuksestani. Esikoisen kanssa loukkaannuin syvästi, kun hän ei onnittelut kertoessani uutisen ja toisen kanssa hän kysyi oliko se vahinko, kun toinen tuli melko pienellä ikäerolla ja esikoisemme oli edelleen huono nukkumaan. Lapsenlapset ovat hänelle tosi rakkaita ja me olemme läheisiä, pidämme paljon yhteyttä ja puhumme kaikesta mutta tämä on hankala aihe.

Olen muuten nähnyt tosi voimakkaita unia viime aikoina. Muutama päivä ennen positiivista raskaustestiä näin unta, että toisesta rinnastani tuli maitoa. Nyt pari yötä sitten näin unta, että vauva masussani oli jo niin iso, ettei meinannut päästä kääntymään, ja liikkeet näkyivät vatsanahan pinnassa selvästi vauvan liikkuessa. En ole pitkään aikaan nähnyt unia, jotka muistaisin hyvin vielä aamulla, mutta nuo unet olivat niin fyysisiä, ja erikoisia, että jäivät mieleen. Kumpaankin liittyy nimenomaan fyysinen tuntemus omasta kehosta.

Tällä viikolla otan tehtäväkseni selvittää, kenellä lääkärillä haluaisin alkaa käydä raskausseurannassa ja varata sen ensimmäisen ajan. Lähdemme kahden viikon päästä laskettelumatkalle lasten hiihtolomalla, joko juuri ennen sitä tai pian sen jälkeen. Ennen sitä en olisi vielä täyttä kuutta viikkoa, joten ehkä sen jälkeen olisi fiksumpaa.

Susna, minullakin merkittävin raskausoire on tuo palelu! Pari viikkoa on jo palellut kamalasti, ostin paksumman peitonkin meille, kun edellinen tuntui liian ohuelta :D En muista edellisistä odotuksista tämmöistä. Muutama finni nousi otsaan hormonitoiminnan muuttuessa mutta nyt iho on rauhoittunut. Huono olo ei ole mutta ruokahalukaan ei ole entisenlainen. Jos syön vähänkin liikaa niin tulee öklö olo. Ja etenkin makeasta, yksi keksikin on jo liikaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Merisiili 5+0

Moikka!

Kiva, että alkaa porukkaa kertymään! Ja tosiaan, aiemmin sanoin, että kiva, että on kolmosen odottajiakin mukana monta mutta rikastuttavaahan se on, että ollaan eri elämäntilanteissa! Konkari tai ekakertalainen, aina joku saattaa tietää asioita, mitä itse ei ole huomannut ja vinkit ovat aina kivoja vaikka olisi jo monta kertaa synnyttänyt. Itse mielelläni jaan kokemuksia jos jollekin siitä olisi hyötyä.

Senja84, en ole vielä varannut varhaisultraa. Asun perheineni ulkomailla tällä hetkellä ja täällä raskauden seuranta on vähän erilaista kuin Suomessa. Lääkärin kanssa ollaan alusta loppuun, ja ultrataan joka käynnillä ilmeisesti muutenkin, täällä ei varsinaista neuvolajärjestelmää olekaan. Tällä hetkellä haastetta onkin tutustua paikalliseen systeemiin ja ottaa selvää, minne haluaisin mennä synnyttämään jos niin pitkälle päästään, ja miettiä löytyisikö sieltä kenties lääkäri, jonka luona voisin alkaa käydä. Olen nimittäin kaksi edellistä lastani saanut Suomessa, niin tämä on kaikki ihan uutta.

Milläs viikoilla sitä varhaisultraa muuten suositellaankaan aikaisintaan? Kai se kannattaisi ajoittaa siihen, että näkee sen sydämen sykkeenkin jo jos kaikki on hyvin. Minä juuri mietinkin samoja, kuin Yennaf ja Susna, että haluan sulkea tuulimunan ja kohdunulkoisen raskauden pois. Nytkin sitä kuullostelee jokaista kipristystä alavatsalla ja miettii, että mitäs nyt. Haluaisin ainakin tietää, että alussa on kaikki mahdollisuudet raskauden jatkua normaalisti. Ei tarvitsisi odotella viikko- ja kuukausitolkulla tietoa, että raskaus ei ole edes alkanut vaikka plussat olivat tikussa. Lisäksi jännittää alkioiden lukumäärä... Jos odottaisin kaksosia haluaisin tietää senkin mahdollisimman varhain. 

Muuten voin aivan loistavasti. En ole voinut huonosti mutta makeaa ei tee mieli edelleenkään. Huvittavaa on muuten, että kun odotin poikaani olin aivan mielettömän perso makealle ja tyttöä odottaessa suolaiselle. Äitini siunaili, kun saatoin vetää lähes purkillisen vihreitä oliiveja suolaisenhimoon ja sen saatoin tehdä koska verenpaine oli tosi matala, ei tarvinnut varoa suolaa. No kuinkas ollakaan, nyt poikani rakastaa makeaa, pullia keksejä karkkeja ja tyttöni herkkua ovat --oliivit, eikä ole niinkään perso makealle, valitsee jätskistäkin mieluummin sorbetin tai mehujään kuin toffeen tai tuplasuklaan, joita taas poika rakastaa. Ja nämä ominaisuudet ovat olleet selkeät lähes siitä alkaen, kun niitä on saanut alkaa antamaan. Jos tästä jotain erittäin alkuvaiheen päätelmiä voisi vetää vähän tyttöoireita pukkaa... myös muutama finni noussut naamaan, yleensä niitä ei juuri ole. Onko teillä muilla vielä tyttö- tai poikaoloja tai aavistuksia? Tämähän on niin varhaisessa vaiheessa, että olo voi vielä muuttuakin moneen moneen kertaan.

Hyvää vointia kaikille ja tsemppiä pahoinvoinnin kanssa kamppaileville!

Terkuin,

Merisiili 4+4

Kiitos Killed! Minulla on siis 4+2 menossa. Olen myös suljetun ryhmän kannalla, mutta en osaa tehdä sille asialle valitettavasti mitään.

Joku kyseli varhaisultrasta; aion mennä varhaisultraan. Olen päättänyt tehdä kaikki mahdolliset tutkimukset tässä raskaudessa sen vuoksi, että se on monella tapaa riskiraskaus. Haluan siten yrittää varmistaa, että kaikki on hyvin ja tietää mahdollisista hankaluuksista varhaisessa vaiheessa, jotta osaamme valmistautua.

Hauskaa muuten, että meitä on niin monta kolmannen muksun odottajaa mukana! Ei niin, että sillä olisi mitään väliä, mutta kyllähän se vaikuttaa moniin mietittäviin asioihin, että on jo ne kaksi rakasta sisarusta kotona pyörimässä ja huollettavina. Kiva, että on muitakin tässä ryhmässä, joilla samanlainen tilanne, kuin meidän perheellä. Kun mietimme kolmatta lasta, tuntui, että lähipiirissämme oli vain kaksilapsisia perheitä ja olisimme lähes ainoat "suurperheelliset" ystäväperheiden keskuudessa, jos meille kolmonen suotaisiin. Nyt ne oikeat suurperheelliset hymyilevät kun sanon näin, mutta minulle henkilökohtaisesti kolme lasta olisi ehdottomasti suurperhe. Tämäkin on varmaan hyvin henkilökohtainen tuntemus, toisille kaksikin lasta perheessä on paljon.

Lähdenpä tästä lenkille, tähän mennessä olen tsempannut joka päivä n 5km hölkän tai kävelyn siitä asti, kun tiesin olevani raskaana, eli tämän viikon. Yritän tehdä joka päivä minimi puoli tuntia jotain hengästyttävää, oli se sitten siivousta, lasten kanssa x-box-pelaamista tai ulkoleikkiä tai ihan vartavasten lenkillä käyntiä. Voikaa hyvin! :)

Senja84, se 6.10. on oikein hyvä päivä! :) Kunhan vain kaikki menisi hyvin loppuun saakka. Olen jo sen ikäinen, että keskenmenoriskikin on vähän suurempi. Mutta katsotaan ja toivotaan!

Aarinko, parhaiten pystyt ehkäisemään raskausdiabetesta syömällä pieniä aterioita mutta usein. Silloin verensokeri pysyy tasaisena ilman suuria piikkejä ja iso nälkä pysyy loitolla. Pitäisi välttää nopeita hiilareita valkoista leipää, pastaa, pullaa valkoista riisiä ja perunaa. Karkkeja ei ollenkaan, tai todella valikoidusti tyyliin pala hyvää suklaata. Ja liikuntaa vähintään muutaman kerran viikossa niin, että hengästyy. Ei tarvitse dieetille ryhtyä, terveellistä kasvispitoista ruokaa saa ja pitääkin syödä nälkäänsä mutta kohtuus on hyvä muistaa. Painon ei tarvitse nousta ainakaan raskauden ekalla kolmanneksella yhtään ja myöhemminkin jos on ylipainoinen raskauden alussa olisi hyvä pitää painonnousu alle kymmenessä kilossa. Haasteellista on, en sano, että se itseltäkään onnistuu ja välillä repsahtaa mutta hyvä olo on paras kannustin jatkamaan! Ainakin huomaan itse heti jos olen syönyt liikaa, tulee huono olo. Mukavia jännittäviä odotuksen alkupäiviä jokaiselle!